Anette Partonen HS
Lapselta ei kannata kysyä, jännittääkö koulun aloitus.
Näin neuvoo Liisa Kilpiäinen, Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) Ilolla eskarista ekalle -hankkeen hankekoordinaattori.
”Se luo lapselle tunteen, että sitä pitäisi jännittää. Sehän on todellisuudessa hyvin looginen jatkumo, että eskarista mennään kouluun”, Kilpiäinen perustelee.
Sen sijaan toimittaja kysyykin nyt espoolaiselta Filip Laineelta, miltä koulun aloitus tuntuu.
Tulevalta ekaluokkalaiselta ei meinaa irrota kokonaista lausetta, kun hän jo kirmaa ympäri koulun pihaa. Ensimmäistä koulupäivää hän odottaa innolla – kunhan koulussa pääsee pelaamaan jalkapalloa.
”Lapset elävät niin hetkessä, että jännitys tulee varmaan vasta edeltävänä iltana”, sanoo äiti Jenni Laine.
Vanhempi puolestaan voi jännittää koulun alkua jo etukäteen. Onneksi koulumatka ja koulun ympäristö ovat entuudestaan tuttuja.
”Tuntuuhan se vähän oudolta, kun perheessä on sitten enää vain koululaisia.”
Koulun aloittaminen on ensimmäisiä lapsesta irrottautumisen askeleita, luonnehtii lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen.
Filip Laine pelaa jalkapalloa, ja samalle luokalle on luultavasti tulossa joukkuekavereita. Kuva: Johanna Erjonsalo / HS
Hänen mukaansa vanhempia huolestuttavat useimmiten käytännön asiat ja järjestelyt. Heitä saattaa mietityttää esimerkiksi koulumatkojen kulkeminen tai kouluympäristössä navigointi.
Huolet ovat kuitenkin usein hyvin lapsi- ja perhekohtaisia.
”Usein huolia värittävät vanhemman omat kokemukset koulusta. Se on tietysti harmillista, sillä koulumaailma on muuttunut tosi paljon vuosikymmenten aikana”, Pekkarinen sanoo.
Pääkaupunkiseudulla koulut ovat usein oppilasmääriltään suurempia kuin päiväkodit, kertoo MLL:n Kilpiäinen.
”Vanhempaa voi huolestuttaa se, miten oma lapsi pärjää isommassa koulussa ja lapsijoukossa.”
Saattaa käydä niin, ettei lapsi pääse samalle luokalle esiopetuksesta tutun parhaan kaverinsa kanssa. Yleensä lapset kuitenkin löytävät uusia kavereita ja vanhatkin tuttavuudet leikkivät samalla välituntipihalla, Kilpiäinen tyynnyttelee.
Pekkarisen mukaan on ensiarvoisen tärkeää, ettei vanhempi siirrä omia huoliaan lapselle. Vanhemman tulisi jaksaa keskittyä lapseen ja tiedustella, mikä häntä itseään jännittää tai mietityttää ja mikä tuntuu kivalta.
Koulun aloittamiseen liittyviä pelkoja on tutkittu melko vähän.
”Ne harvat tutkimukset osoittavat, että lasta huolettaa eniten kaverisuhteet ja se, ehtiikö koulussa leikkiä. Vasta kolmantena tulevat opetukseen ja käytännön asioihin liittyvät huolet”, Pekkarinen sanoo.
Tästä huolimatta hänen omaankin elämänpiiriinsä kuuluu lapsia, joita ahdistaa myöhästyminen tai se, etteivät he osaa solmia kengännauhojaan tai lukea kelloa.
”Nämä asiathan ovat tosi pelottavia, kun yhtäkkiä pitäisi olla iso ja pärjätä itse.”
Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarisen mukaan lapsen kanssa kannattaa keskustella usein arkisista asioista. Kuva: Vesa-Matti Väärä
Huolen ja pelon tunteet voivat syttyä eri asioista. Miten vanhempi pystyisi parhaiten tukemaan koulutielle astuvaa lastaan?
”Vaikka me aikuiset olemme hirveän kiireisiä, joka päivä tulisi kysyä lapselta tämän koulupäivästä. Parasta tukea on se, että on valmis kuuntelemaan ja vastaamaan vaikeisiinkin kysymyksiin”, Pekkarinen kertoo.
MLL:n Kilpiäinen neuvoo esittämään tarkentavia kysymyksiä.
”Lapselta voi kysyä, mitä hän teki välitunnilla, kenen kanssa hän leikki tai millaisia tehtäviä tunnilla tehtiin”, Kilpiäinen luettelee.
Laaja kysymys siitä, miten päivä meni, voi olla lapselle liian iso ja vaikea.
Lisäksi Kilpiäinen ohjeistaa vanhempia harjoittelemaan käytännön asioita lapsen kanssa hyvissä ajoin.
Filip Laine olisi omien sanojensa mukaan ollut jo ajat sitten valmis aloittamaan koulunkäynnin. Kuva: Johanna Erjonsalo / HS
Koulumatkan kulkemista kannattaa asiantuntijoiden mielestä harjoitella eri tavoin. Aluksi reittiä voi kävellä yhdessä lapsen kanssa. Myöhemmin lapsen voi antaa kulkea vanhemman edellä.
On hyvä, jos lapsi pääsee käymään koulun pihalla jo ennen ensimmäistä koulupäivää. Siten hän näkee, millaiset keinut ja leikkivälineet siellä odottavat. Myös ulko-oven avaamista ja sulkemista kannattaa testata yhdessä.
Samalla lasta tulee kannustaa siinä, että kaikki menee hyvin eikä lapsella ole pelättävää.
”Yleensä lapset omaksuvat rutiinit nopeasti”, Kilpiäinen sanoo.
”
”Voi lähteä retkelle tai vaikka autoajelulle, ja muiden juttujen lomasta voi nousta niitä huoliakin esiin.”
Vanhempi voi kehitellä apukeinoja erilaisiin ongelmiin. Jos esimerkiksi kellon seuraaminen on lapselle vaikeaa, hänelle voi soittaa, kun pitää lähteä kouluun. Jos taas lasta helpottaa stressaavassa tilanteessa vaikkapa korun hypistely, sitä voi kokeilla.
Myös yllättävissä tilanteissa toimimiseen kannattaa antaa ohjeita.
”On hyvä tietää esimerkiksi kenen naapurin ovikelloa voi tarpeen tullen soittaa, ettei lapselle iske paniikki”, Kilpiäinen neuvoo.
Lapsi saattaa peitellä omia pelkojaan ja jännitystään, kertoo lapsiasiavaltuutettu Pekkarinen.
Pienikin lapsi voi vaistomaisesti haluta suojella vanhempaansa ja näyttäytyä reippaampana kuin oikeasti on. Niin hän pyrkii miellyttämään ja täyttämään vanhempansa odotuksia.
Parhaiten lapsen voi saada avautumaan aivan arkisten puuhien parissa. Turvallisessa ilmapiirissä lapsen on helpompi puhua suoraan ilman pelkoa, että siitä seuraisi jotakin pahaa.
”Istuttaminen ja keskusteluttaminen eivät välttämättä toimi. Voi lähteä retkelle tai vaikka autoajelulle, ja muiden juttujen lomasta voi nousta niitä huoliakin esiin”, Pekkarinen sanoo.