Kuvataide | Kööpenhaminasta löytyy hengästyttävä määrä taidetta ja designaarteita: HS esittelee vinkit yltäkylläiseen taidematkaan, jonka aikana voi bongata myös Suomen huippuja

Oslon kuvataidetarjonta on noussut mahtirakennusten myötä kohisten, ja Oslossa hamutaan paikkaa Pohjolan kuvataidepääkaupunkina. Kööpenhamina vaikuttavine kokoelmineen ja näyttelyineen tarjoaa kyllä kovan vastuksen.

Kööpenhamina

Kello on viittä vaille yksitoista lauantaiaamuna. Jono juuri avautuvan Louisianan taidemuseon edessä jatkuu pitkälle ja näyttää kohta ylittävän sata metriä. Mutta se myös etenee ripeästi. Etukäteen netistä ostetulla lipulla sisällä on alle vartissa.

Humlebækissa runsaan puolen tunnin junamatkan päässä Kööpenhaminan keskustassa sijaitseva modernin taiteen museo Louisiana on pitänyt pintansa yhtenä Pohjoismaiden kiinnostavimmista museoista. Tanskassa se on kävijätilastojen ykkönen (757 200 kävijää koronaa edeltäneenä vuonna 2019). Kakkosena on jättimäinen Århusissa sijaitseva Aros-museo (547 200).

Louisianan monen näyttelyn yhtäaikaisessa tarjonnassa on aina maailmanluokan nimiä. Käsitetaiteilija Alex Da Corte (s. 1980) on vallannut sisätilojen lisäksi viipaleen puutarhasta mobilemaisella veistoksellaan. Yhdysvaltalaisen, erityisesti marginaaliryhmiä kuvanneen Diane Arbusin (1923–1971) valokuvia esiteltiin heinäkuun loppuun ja niin ikään yhdysvaltalaisen, Berliinissä työskentelevän Dorothy Iannonen (s. 1933) seksillä ilottelevat värikylläiset piirustukset ilahduttavat vielä syyskuun puolelle.

Pelkästään näyttely museon tuoreimmista hankinnoista viiden viime vuoden ajalta on reissun väärti. ”Kokoelma on kasvanut 200 teoksella 94 taiteilijalta”, museonjohtaja Poul Erik Tøjner kertoo seinätekstissä.Taiteilijoista 67 on Louisianalle uusia.

Lahjoittajina on yksityishenkilöitä, taiteilijoita – esimerkiksi britti David Hockney – ja säätiöitä. Suomalaisia taiteilijoita joukossa on yksi: valokuvaaja Elina Brotherus, jonka peiliomakuva vuodelta 2007 on hankittu Augustinus-säätiön varoin.

Louisianan yksi valtti on kokonaiselämys: Veistospuisto ulottaa taidenautinnon seinien ulkopuolelle, ja kahvilasta on levollinen näkymä Juutinraumalle. Veden takana häämöttää Ruotsin Venin saari ja sen takana manner, ellei sää ole aivan sumuinen.

Norjan pääkaupunkiin Osloon on rakennettu vastikään ahkerasti uusia kuvataiteen houkutuksia eli Munch-museo ja uusi kansallismuseo Nasjonalmuseet, joista HS kertoi äskettäin. Uuden kansallismuseon ruotsalaislähtöinen kokoelmajohtaja Stina Högkvist ehätti jo julistamaan Oslon Pohjolan taidepääkaupungiksi, jolle muiden pääkaupunkien pitäisi olla kateellisia.

Lue lisää: Norjan valtio rakennutti uuden Kansallis­museon jätti­summalla, ja nyt osa vieraista viettää siellä kahdeksankin tuntia kerrallaan

Tanskan Kööpenhaminassa on ollut hiukan hiljaisempaa tai ainakin pienimuotoisempaa taiderakentamisen osalta, mutta sisällöissä ei todellakaan ole valittamista.

Aikanaan huomiota herättäneen Arken-museon valmistumisesta on esimerkiksi 26 vuotta. Vaihtuvien näyttelyiden rinnalla voi Arkenissakin ihmetellä museon omia kokoelmia: varakkaiden lahjoittajien ansiosta taiteilijanimien joukossa on kohuttuja supertähtiä, isoimpina Damien Hirst, Jeff Koons ja Ai Weiwei.

Taideturistien virtaa lisännee meneillään olevaa Venetsian biennaalia inspiroinut yhdysvaltalainen surrealisti Leonora Carrington (1917–2011), joka esittäytyy laajasti syksyllä Arkenissa. Museo on saanut juuri uudeksi johtajakseen Copenhagen Contemporarysta siirtyvän Marie Nipperin, joka on aiemmin työskennellyt Tatessa Liverpoolissa ja Arosissa Århusissa,

Berlingske tidende kertoi

Arkenkin on mukavasti saavutettavissa Kööpenhaminan keskustasta juna–bussi-yhdistelmällä. Kulttuurimatkustaja voi myös lievittää omaatuntoaan matkustamalla Kööpenhaminaan lentokoneen sijasta laiva–juna-yhdistelmällä. Tukholmasta nopein junayhteys vie viitisen tuntia.

Mutta palataan Louisianaan ja jatketaan leivoskahvien voimin. Jos museon läheltä ottaa bussin 388, pääsee noin tunnissa melkein ovelta ovelle Ordrupgaard-museoon, joka laajenee laajenemistaan. Bonuksena matkalla tulee hulppea sightseeing pitkin rannikkoa. Vasemmalla meri ohi vilahtelevine pienine purjevenesatamineen, oikealla kavalkadi tanskalaista rakentamista kartanoista monenlaisiin pientaloihin. Suurin osa on valkoisia kivitaloja, on olkikattoista rustiikkia, virtaviivaista funkista ja suurten lasipintojen moderneja (ja kalliita) omakotitaloja.

Perillä Ordrupgaardissa odottaa Hansenin keräilijäparin kokoelman ja kodin ympärille syntynyt taidemuseo, joka sai vuosina 2001–2005 kylkeensä sympaattisen valasmaisen lisärakennuksen. Sen suunnitteli tähtiarkkitehti Zaha Hadid (1950– 2016).

Äskettäin museota on laajennettu maan alle useilla saleilla. Norjalaisen Snøhetta-arkkitehtuuritoimiston viime vuonna valmistuneesta rakennuksesta näkyy päällepäin vain alumiininen katto, jonka aaltojen läpi vierailijat kävelevät museon pääovelle.

Ordrupgaardilla on merkittävä kokoelma paitsi tanskalaista taidetta kuululta harmaan eri sävyjen mestarilta Vilhelm Hammershøilta (1864–1916) ja tämän aikalaisilta, myös ranskalaistaiteilijoita.

Wilhelm ja Henny Hansen onnistuivat 1900-luvun alussa keräämään joukon silloin vasta nousussa olevien taiteilijoiden teoksia. Museon mukaan kokoelmaa pidettiin yleisesti yhtenä merkittävimmistä tuon ajan ranskalaisen taiteen kokoelmista ulkomailla. Ja toki sen arvo on vain noussut, taiteilijanimet kun sattuvat olemaan luokkaa Monet, Renoir, Gauguin…

Tanskalaisesta designista kiinnostuneille Ordrupgaardilla on hihassaan vielä funkiskortti: kuulun tanskalaisen arkkitehdin ja muotoilijan Finn Juhlin (1912–1989) kotimuseo. Museon sivuilta pääsee virtuaalikierrokselle Juhlin taloon.

Erinomaisen perehdytyksen tanskalaisen designin kunniakkaaseen historiaan tarjoaa Kööpenhaminassa lähellä Amalienborgin linnaa sijaitseva Tanskan designmuseo. Korona-ajan jälkeisen pitkän sulun päätyttyä museo avautui huhtikuussa kasvonsa pesseenä peräti kahdeksan näyttelykokonaisuuden voimin.

1890-luvulla perustettu designmuseo on ollut nykyisessä paikassaan, alun perin 1700-luvun puolivälin rokokookauden sairaalarakennuksessa vuodesta 1926. Uusi innovatiivinen näyttelykokonaisuus yllättää kävijän monella tavalla.

Punaisena lankana on korostaa suunnittelun laatua ja tuoda vahvasti esiin myös kulutuskriittistä näkökulmaa. Alkuosassa on muotoilun nykyvaatimuksia ja -mahdollisuuksia esittelevä osuus, josta edetään historiallisempaan katsaukseen.

Se on rakennettu temaattisesti ja eri aikakausien keskeisiä ilmiöitä esitellen.

Suomalaisnimistä vilahtavat mukana Alvar Aallon (Paimion parantola) lisäksi ainakin Eero Saarinen (TWA-terminaali, New York), Maija Isola (Unikko, Marimekko) sekä Liisa Suvanto ja Katsuji Wakisaka, jotka suunnittelivat iltapuvun vuonna 1970 niin ikään Marimekolle.

Finn Juhl on toki mukana täälläkin, samoin lukemattomat muut maailmankuulut tanskalaiset muotoilun ja arkkitehtuurin nimet Arne Jacobsenista Verner Pantonin kautta Hans J. Wegneriin ja nuorempiin nimiin. Heihin kuuluu Henrik Vibskov (s. 1972), jonka muotia on nähty Helsingin Designmuseossa vuonna 2014.

Lue lisää: Muotisuunnittelija täytti näyttelyn spagetilla, tisseillä ja flamingoilla

Kööpenhaminan keskustan taidetarjonta on yltäkylläistä. Tivolin kyljessä sijaitsee must-kohde Glyptoteekki eli Ny Carlsbergs Glyptotek, jonka aarteista voi kiittää oluenjuojia: Glyptoteekin teokset lahjoitti Kööpenhaminan kaupungille panimokuningas Carl Jacobsen (1842–1914).

Kävijä kohtaa ensimmäisenä upean talvipuutarhan, ja veistossalit ovat täynnä muun muassa Rodinin kaltaisten mestareiden töitä.

Vaihtuvissa näyttelyissä rinnastetaan usein kekseliäästi nykytaidetta museon kokoelmiin. Vaitonaiset muumiot lasiarkuissaan saivat esimerkiksi viime syksynä eloa ympärilleen kenialaissyntyisen, Britanniassa työskentelevän Michael Armitagen (s. 1984) vahvoista maalauksista.

Syksyllä Glyptoteekissa avautuu suuri Egypti-näyttely.

Tanskalaisten taiteilijoiden tuotannosta pääsee hyvin jyvälle vierekkäin sijaitsevissa Statens Museum for Kunstissa (SMK) ja Den Hirschsprungske Samlingissa. Kansallisgalleria SMK:n kokoelmat ovat hengästyttävät, sali seuraa toistaan, ja kun päärakennus päättyy, uusia ja uusia saleja tulee vastaan 1999 avatusta avarasta lisäosasta. Se piiloutuu ovelasti museon takapuolelle.

Alun perin kuninkaallisten kokoelmien pohjalle kartutetuissa kokoelmissa on yli 260 000 teosta, joukossa ranskalaisen ja alankomaalaisen taiteen helmiä. Vaihtuvissa näyttelyissä on myös nykytaidetta. Syyskuussa avautuu näyttely, joka esittelee entisen Jugoslavian alueelta 30 vuotta sitten paenneiden, Tanskaan asettuneiden taiteilijoiden teoksia. Tanska vastaanotti noin 20 000 pakolaista, enimmäkseen Bosnia ja Hertsegovinasta.

Kivenheiton päässä SMK:sta häämöttää Den Hirschprungske Samling. Sen taiteesta voi kiittää tupakoijia: museon perusti vuonna 1911 tupakkatehtailija Heinrich Hirschsprung puolisonsa Paulinen kanssa. Pariskunta lahjoitti vaikuttavan tanskalaistaiteen kokoelmansa valtiolle sillä ehdolla, että kokoelma saa oman museonsa. Oma rakennus oli ollut myös Glyptoteekin kokoelman lahjoittajan ehtona.

Kesänäyttelyssään museo esitteli laajasti kiinnostavan Bertha Wegmannin (1847–1926) taidetta, jonka töihin moni ihastui hiljattain Waldemarsudden Ett eget rum -näyttelyssä Tukholmassa.

Lue lisää: Nuo ärsyttävät naiset ateljeissaan

Seuraavaksi oman näyttelyn saa ”kuoleman maalari” Ejnar Nielsen (1872–1956), joka loi maineensa elämän tummien sävyjen, sairauden, köyhyyden, yksinäisyyden parissa.

Pätkä metrolla ja jatko bussilla numero 2A, niin taidematkailija on siirtynyt runsaassa puolessa tunnissa historiallisesta keskustasta rosoisempiin kortteleihin, Refshaleøen entiselle teollisuusalueelle.

Matkalla sinne bussi ohittaa Christianian, sitten 1970-luvun vapaakaupunkiajoista huomattavasti siistiytyneen alueen, jota reunustavat värikkäät muraalit ja graffitit. Muraalit värittävät katukuvaa monella muullakin suunnalla, kuten Vesterbron alueella.

Refshaleøenista löytyy paitsi trendikäs konttiravintola-alue myös jättimäiseen teollisuushalliin vuonna 2016 avattu nykytaiteen museo Copenhagen Contemporary, CC. Sen Light & Space -näyttely esittelee näin laajasti ensi kertaa Euroopassa kalifornialaisen samannimisen liikkeen uranuurtajien teoksia.

Yksi mieleenpainuvimmista taide-elämyksistä Kööpenhaminan tämänkertaisella kierroksella on hiippailu – vaadittuihin valkoisiin kangastossuihin sonnustautuneena – Doug Wheelerin (s. 1939) valoinstallaatiossa LC 71 NY DZ 13 DW.

Läpimitaltaan 20-metrinen ja korkeudeltaan kahdeksanmetrinen teos ammentaa Wheelerin elinikäisestä pilottikokemuksesta ja simuloi maan kaarevaa pintaa. Tila on maidonvalkoinen, äänetön kupla. Katsoja tuntee olevansa ikuisen äärellä.

Toisenlainen outo kokemus on upota sananmukaisesti mustaan aukkoon Anish Kapoorin (s. 1954) Void-neliötä tuijottamalla.

CC:n tähänastinen näyttelylista on vaikuttava. Viime kesänä siellä oli esillä Venetsian biennaalissa vuonna 2019 palkittu liettualainen Sun & Sea -pienoisooppera. Se päättää nyt elokuussa pohjoismaisen kiertueensa Kaapelitehtaalle, osana Helsingin juhlaviikkojen ja Ars22:n ohjelmaa.

Lue lisää: Avajaisviikon puhutuin paviljonki oli Liettuan rantalomaooppera. Musiikki ja tanssi toistuivat monessa muussakin suositussa paviljongissa.