Lähimmäisenrakkauden ammattilaiset antavat vinkit arkisiin kohtaamisiin: Katso silmiin, kysy kuulumiset ja näe hyvä ympärilläsi

Paluu kesälomalta opiskelupaikoille ja töihin on ollut monelle ajankohtaista. Koronapandemia vähensi pitkäksi aikaa lähitilanteita. Nyt ne lisääntyvät jatkuvasti. Melkein pelottavasti.

Osaammeko enää käyttäytyä ihmisten ilmoilla?

Kysyimme vinkkejä syksyn arkisiin kohtaamisiin kahdelta raumalaiselta diakonia-ammattilaiselta.

Toinen ihminen kannattaa huomata. Tervehdi, katso häntä silmiin ja hymyile.

– Työssäni kohtaamat ihmiset ovat usein iloisia jo siitä, että joku juttelee heidän kanssaan – vaikka vain muutaman sanan, kertoo johtava diakoniatyöntekijä Jenni Pohjonen Rauman seurakunnasta.

Kun kysyt kuulumisia, valmistaudu myös kuuntelemaan vastaus.

– Ole tilanteessa läsnä. “Kiitos, että kerroit”, on sopiva huomio toisen vastauksiin, Pohjonen vinkkaa.

Jenni Pohjonen muistuttaa, että jokainen voisi keskittyä aina välillä hyviin asioihin.

– Meillä on usein taipumus ajatella asioiden huonoja puolia. Kun näemme ympärillämme enemmän hyvää, tunnelmalla on tapana levitä ympärille.

Diakonissa Pia Erake ehdottaa nopeaa kuulumiskierrosta. Näemme nyt monesti opiskelukavereita ja kollegoja ensi kertaa pitkään aikaan. Tilanne voi olla vähän jäykkä.

Kuulumiskierroksella jokainen voi kertoa tunnelmistaan: myös ne hiljaiset opiskelu- tai työkaverit.

– Omista kuulumisista on yleensä mukava kertoa – myös huonoista kuulumisista, joihin voi saada myötätuntoa tai jopa ratkaisuja. Kierrokseen ei tarvitse edes varata paljon aikaa, kun pyytää pitämään puheenvuorot tiiviinä, Erake sanoo.

Suomalaista diakoniatyötä on tehty jo 150 vuotta. Alusta asti se on toteuttanut lähimmäisenrakkautta.

Rauman kaupungilla on uraauurtava rooli suomalaisen diakonian historiassa. Kaupunki palkkasi ensimmäisen diakoniatyöntekijän, Cecilia Blomqvistin, jo vuonna 1879. Sitä ennen diakoniaa oli tehty vain seurakunnissa. Diakonissan työhön kuului tuolloin hoitaa lääkärin apuna erityisesti varattomia sairaita.

Raumalaiset diakoniatyöntekijät muistuttavat, että apua annetaan kaikille kirkkokuntaa kyselemättä.

Asiakkaat ottavat usein yhteyttä talousongelmien takia.

– Vaikka syy meille tuloon voi olla rahanpuute, on tulijalla usein myös muita asioita, joista ruvetaan juttelemaan. Niistä voikin sitten tulla käynnin pääasia, kertoo Pia Erake vastaanottotyöstään.

Diakoniatoimistosta saa talousapua pääosin äkillisiin kriiseihin, esimerkiksi vakaviin sairastumisiin, onnettomuuksiin tai perheongelmiin. Ensisijaisesti talousongelmat pitää ratkoa toimeentulotuen avulla. Se on yhteiskunnan tehtävä: diakoniatyö tilkitsee mahdollisuuksien mukaan vain yllättävät aukot.

Voit keskustella aiheesta Yle Tunnuksella 18. elokuuta kello 23:een saakka.