Laura perusti kunto­salin, jonne lapsetkin saavat tulla – ”5-vuotias tietää, mikä on askel­kyykky”

Lapsille avoimen kuntosalin perustaja Laura Lehtilä, 32, toivoo, että aikuisten esimerkki saa lapsetkin liikkumaan.

Äiti polkee salilla kuntopyörää ja kaksivuotias syö vieressä riisikakkuja.

Tältä voi näyttää T2M Seinäjoki-kuntosalilla, jonne lapset ovat aina tervetulleita.

Idea lapsille avoimesta salista syttyi valmentaja, yrittäjä Laura Lehtilän, 32 mielessä kun hän sai esikoisensa.

– Kun menin vastasyntyneen vauvani kanssa päivällä omalle salille, tajusin, että ne ystäväni, joilla myös on vauvoja, eivät pääse treenaamaan, Lehtilä sanoo.

Heidän piti odottaa, että puoliso saapuisi ensin kotiin.

– Ajattelin, että jumankauta, haluan kaverit mukaan!

Lehtilän perustama sali on ollut auki nyt noin kahdeksan vuotta. Hän toivoo voivansa laajentaa salitoimintaa tulevaisuudessa myös muualle Suomeen.

Tarkat pelisäännöt

400 neliötä avointa tilaa, kaikki laitteet ja välineet sijoitettuna seinien viereen.

Lasten tuominen salille vaatii omat erityisjärjestelynsä. Esimerkiksi kyykkytelineet on sijoitettu hyvin näkyville, eivätkä lapset saa mennä niiden lähelle, mikäli joku aikuinen on kyykkäämässä.

– Se tehdään lapsille selväksi, kuri on tiukka, Lehtilä sanoo.

Ryhmäliikuntatunnit suunnitellaan niin, että niillä ei heilutella raskaita kahvakuulia, jos mukana on paljon lapsia. Aikuisten selät ovat tunneilla aina seinää päin, jotta viuhahtelevat taaperot ovat hyvin näkyvillä.

Painot ja kuulat pitää aina käytön jälkeen kaataa eikä jättää pystyyn, jotta ne eivät kaadu kenenkään päälle.

– Muutenhan sali on lapsille ihana ympäristö. He oppivat roikkumaan ja juoksemaan ja kiipeilemään ja voivat kehittää motorisia taitojaan. Meillä on myös paljon leluja ja sittereitä kaikkien käytössä.

Salista on muodostunut yhteisö, jonka jäsenet auttavat toinen toisiaan. Ne, joilla ei enää ole pieniä lapsia, tietävät, mikä on paikan kulttuuri.

– Eilenkin illalla tuli yksi äiti, jolla oli nelivuotias ja kolmikuinen lapsi. Hän sanoi, että oli ollut huono päivä ja hän oli ollut yksin. Että saa nähdä, tuleeko treenistä mitään. Minä sanoin, että tulee, ja siellä valmensin taas vauva sylissä.

Liikuntakasvatuksen asialla

Kuule, nähdäänkö illalla salilla? Lehtelä on kuullut, että tällaisen kysymyksen on esittänyt päiväkotilapsi.

– Kotona lapset sanovat vanhemmilleen, että sovin Ellan kaa, että mennään treenaamaan, tuutteko tekin?

Tämä tekee Lehtilän onnelliseksi. Hänelle merkityksellisintä on liikuntatapakasvatus. Se, että lapset näkevät eri kokoisia ja -näköisiä liikkuvia aikuisia sekä pääsevät itsekin liikkumaan.

– Ei väliä, onko äiti vaikka kireä crossfittaaja tai pehmeä ja pyöreä ja välillä aina vähän väsynyt. Toivoisin, että liikkuminen olisi lapselle normaalia.

Lehtilä on huolestunut lasten ja nuorten liikkumisesta. Monella koululaisella on vaikeuksia suoriutua alkeellisistakin liikkeistä.

Lue lisää: Liian moni Suomen koululainen ei selviydy edes näistä alkeellisista liikkeistä – kuvat paljastavat surkean totuuden

Turhan moni pistää Lehtilän mielestä lapsen käteen älylaitteen kun lähtee itse liikkumaan.

– Minulle on iso juttu, kun äiti tulee salille esikoisen kanssa, ja sitten puolisokin tulee mukaan ja 5-vuotias tietää, mikä on askelkyykky ja hän osaa punnertaa ja hypätä boksille.

Kun koko perhe liikkuu, sairauslomia on vähemmän ja perhe voi paremmin, Lehtilä uskoo. Hänen omat alle kouluikäiset lapsensa ovat jo kasvaneet liikkuviksi ihmisiksi.

– Pienempi sanoo, että lähtee vaunulenkille ja työntelee nukenvaunuja innoissaan ympäri taloa. ”Äiti oli hyvä lenkki”, hän sanoo kun tulee takaisin.

Pelastitte vauvavuoden tai parisuhteen, Lehtilälle on sanottu. Tästä kertoessaan hän herkistyy.

– Itkettää, kuinka tärkeä asia liikkuminen on ihmisille, ja että minä voin sen mahdollistaa.

”

Vähän vanhemmat haluavat usein roikkua renkaissa ennen tai jälkeen tunnin. On kiva, että he pääsevät osaksi äidin tai iskän treeniä.

Lapsiystävällisyyteen on herätty myös muualla

Lapsiaikoja ja -parkkeja. Lastenhoitohuoneita sekä vanhempi ja vauva -salivuoroja. Muun muassa näin lapsia ja vanhempia huomioidaan tyypillisimmin kuntokeskuksissa.

Takomo ja Woima -crossfit-saleilla pääkaupunkiseudulla valmentava Mira Turunen kertoo, että jäsenet voivat ottaa omatoimisiin treeneihinsä lapsen mukaan.

Omatoimiset treenit voi tehdä saleilla ohjattujen tuntien ulkopuolella, niille erikseen varattuna ajankohtana.

– Jokainen on silloin itse vastuussa siitä, että lapsi pärjää, Turunen kertoo.

Lapsia ja vanhempia näkyy useimmiten aamupäivisin, kun saleilla on hiljaisempaa.

– Muutamat äidit käyvät yhdessäkin. Silloin voi olla helpompaa, kun toinen voi auttaa ja katsoa molempien lapsia.

Saleilla pyörii myös ”Mammatunteja”, jotka on suunnattu vauvojen ja pienten lasten äideille sekä raskaana oleville. Tunnit Takomolla ja Woimalla vetää fysioterapeutin koulutuksen saanut valmentaja.

– Lapset saa ottaa tunneille mukaan, mikä helpottaa osallistumista. Ne pötköttävät maassa tai istuvat sitterissä tai pyörivät mukana treenissä.

Ennen tunteja valmentajat tarkistavat, ettei lattialla ole esimerkiksi mitään terävää. Jotkut kulkutiet suljetaan.

– Tunnit luovat myös yhteisöllisyyttä, joka on lajissa tärkeää. Niiden kautta saa vertaistukihenkilöitä ja tapaa muita samassa tilanteessa olevia, Turunen sanoo.

Mikäli lapsen haluaa ottaa mukaan ohjatulle tunnille, Woima-salilla on lapsiparkki. Se sijaitsee avoimella parvella, josta on hyvä näköyhteys treenialueelle.

Parvella on lapsille leluja ja pelejä, mutta ei salin puolesta järjestettyä valvontaa.

Ohjattujen tuntien aikana lapset eivät saa tulla treenialueelle, sillä lajiin kuuluu esimerkiksi runsaasti raskaiden painojen nostamista ja siirtelyä.

– Koen, että on tärkeää, että saliympäristö tulee tutuksi lapsille. Se voi helpottaa liikunnan aloittamista myöhemmin, kun näkee, mitä saleilla puuhataan, Turunen sanoo.

– Vähän vanhemmat haluavat usein roikkua renkaissa ennen tai jälkeen tunnin. On kiva, että he pääsevät osaksi äidin tai iskän treeniä.