Linnan juhlien balladistaan muistettu Mauri Maunula, 101, laulaa yhä – näin hän saatteli Venäjältä vihdoin löytyneen lentäjä­ystävänsä ”varjo­laivueeseen”

Lentäjäveteraani, kapteeni Mauri Maunula muistetaan Linnan juhlista vuodelta 2018, kun hän lauloi rouva Jenni Haukiolle kappaleen Äänisen yö. Maunula laulaa yhä valikoiduissa tilaisuuksissa, kuten Venäjältä vihdoin Suomeen siunattavaksi ja haudattavaksi päässeen lentäjäystävänsä Håkan Strömbergin muistotilaisuudessa. IS tallensi Maunulan laulun videolle.

Luutnantti Håkan Strömbergin maalliset jäänteet laskettiin haudan lepoon syyskuun alussa Kirkkonummen kirkon sankarihautausmaalle.

IS:n vastikään ilmestynyt Löydetyt-erikoislehti kertoo laajasti lentäjäluutnantti Strömbergin tarinan. Kuinka hänen maalliset jäänteensä löydettiin vihdoin vuonna 2020 Venäjältä venäläisten etsijöiden salapoliisityön ansiosta ja kuinka Strömbergin tytär Lena Strömberg, 79, sai lopultakin varmuuden isänsä kohtalosta.

Strömbergin jäänteet saatiin Suomeen vasta marraskuussa 2021 ja ne tunnistettiin dna-testien avulla huhtikuussa 2022.

Lena ei itse ehtinyt koskaan isäänsä nähdä, sillä hänen äitinsä raskaus oli vasta alkuvaiheessa, kun isä menehtyi jatkosodan tiedustelulennolla vihollisen puolelle rintamalinjaa huhtikuussa 1943.

Håkan Strömbergin siunauksessa ja sitä seuranneessa muistotilaisuudessa oli mukana myös 101-vuotias sotaveteraani, lentokapteeni Mauri Maunula, joka ehti oppia tuntemaan Strömbergin hyvin jatkosodan aikana.

Maunulasta tuli sittemmin Aeron ja Finnairin lentäjä. Yksi hänen oman uransa merkkilentoja oli se, kun hän kuljetti Sveitsissä vuonna 1951 menehtyneen marsalkka C. G. E. Mannerheimin Suomeen siunattavaksi.

Maunula muisteli lämmöllä ”Hokkea”, kuten hänen käyttämänsä lempinimi Håkanista kuului.

Miehet olivat ystävystyneet jatkosodan aikana niin, että lentojen tauoilla oli ehditty puida rakkausjuttujakin. Strömberg oli myös varoittanut Maunulaa, että ennen vihollisen puolelle lentämistä ei kannata koskaan syödä mahaa aivan täyteen, sillä silloin mahdollinen vatsaan haavoittuminen tekisi kuulemma erityisen kipeää.

Maunula esitti Strömbergin kunniaksi myös laulun, joka kertoo lentäjän kunniasta ja kuolemasta. Sanoitus kertoo siitä, kuinka jäljelle jääneet lentäjätoverit juovat menehtyneille ystävilleen maljan, sillä ”taivas heidän edessänsä on”.

– Toivotan Hokelle mukavia lentoilmoja siellä varjolaivueessa, Maunula päätti koskettavan esityksensä.

IS oli itsenäisyyspäivän aatonaattona yhteydessä Maunulaan ja varmisti, että hänelle sopii Strömbergin muistotilaisuudessa tallennetun laulun julkaiseminen. Lupa tuli oitis, mutta yhden tarkennuksen hän halusi tehdä.

– Unohdin sanoa muistotilaisuudessa, että kyseinen laulu on alkujaan saksalaisten rintamalentäjien marssi ensimmäisen maailmansodan ajalta. Mutta menköön julki vain, eihän minulla ole siihen mitään copyrightia, Maunula sanoi.

Maunulasta tuli koko kansan kuuluisuus viimeistään vuonna 2018, kun hän lauloi Linnan juhlissa Äänisen yö -balladin rouva Jenni Haukiolle.

Kun esitys päättyi, Haukio kuiskasi Maunulan korvaan kysymyksen: ”Saanko halata?” Johon Maunula vastasi: ”Ihan varmasti.” Lauluesitys ja kaksikon halaus jäivät monelle suomalaiselle lähtemättömästi mieleen yhtenä Linnan juhlien lämpimimmistä hetkistä.

Lue lisää: Mauri Maunula, 97, muistelee koskettavaa hetkeä rouva Jenni Haukion kanssa: ”En pese poskeani viikkoon” – sota­veteraanin tarina on vertaansa vailla

Lue lisää: Linnan juhlien tähti Mauri Maunula, 97, pelasti sodassa kaverinsa hengen aivan viime hetkellä – hävittäjälentäjä oli jo valmis syöksymään kuolemaan

Håkan Strömberg menehtyi jo 25-vuotiaana, kun hänen GL-273-lentokoneensa putosi jatkosodassa vuonna 1943. Hänen kaksitasoinen Gloster Gladiatorinsa tuhoutui Petroskoin ja Karhumäen pohjoispuolelle, Kärkijärven lentokentän lähelle Itä-Karjalassa.

Tapahtumien tarkka kulku on yhä epäselvä. Siipimiehenä ollut kersantti Onni Kuuluvainen ei kuullut Strömbergin koneen putoamishetkellä vihollisen ilmatorjunnan ääntä, mutta pian hän joutui kuitenkin itse pakenemaan paikalta neuvostoliittolaisten it-tulta väistellen.

Strömbergin koneen kerrottiin olleen ”loppuunlennetty”, joten ylirasitettu kone hajosi syöksyssä ja putosi Kärkijärven lentokentän vierelle. Alkusysäyksenä tapahtumille on kuitenkin ollut ilmeisesti vihollisen tulitus.

Siunaustilaisuuden toimitti sotilaspastori Petteri Hämäläinen. Puheessaan Hämäläinen muisteli myös sitä, kuinka Strömberg ehti jo kerran pelastautua laskuvarjon avulla, kun tämän lentokoneen polttoainesäiliö sai osuman heinäkuussa 1942.

Strömberg ehti saavuttaa jatkosodassa myös yhden ilmataisteluvoiton, kun hän pudotti alas neuvostoliittolaisen lentokoneen 15. helmikuuta 1943.

Huhtikuussa 1943 Strömberg ei onnistunut enää pelastautumaan alassyöksystä, vaan hänen maalliset jäänteensä löydettiin Venäjältä vasta reilut 77 vuotta myöhemmin.

Pidettyä ja arvostettua lentäjää olivat saattelemassa myös Pilvenveikot, ja siunaustilaisuus huipentui siihen, kun Ilmavoimien F/A-18 Hornet lensi sankarihautausmaan yli vain noin 300 metrin korkeudella.

– Lennettyään ylitsemme hävittäjä lähtee suoraan taivasta kohti. Siinä on suurta symboliikkaa, Hämäläinen muistutti siunauspuheessaan.

Lue lisää: Hornet nousi ilmaan Håkanin kunniaksi – lentäjäluutnantti Strömberg pääsi vihdoin synnyinseutunsa multiin

Sukulaiset tunsivat Håkanin yleisemmin lempinimellä Hokki. Kaikeksi onneksi hän ehti saada kiitosta ja kunniaa jo elinaikanaankin, sillä hänet palkittiin urhollisuudestaan sekä suomalaisilla että saksalaisilla kunniamerkeillä.

Lena Strömberg ei ehtinyt koskaan nähdä isäänsä, mutta sitäkin tärkeämmältä hänestä tuntui päästä saattamaan isää nyt viimeiselle matkalle. Tuolloin hänelle konkretisoitui myös se, kuinka paljon hänen isäänsä arvostettiin aikanaan.

– Se oli lämmin ja arvokas päätös isäni niin pitkälle kotimatkalle.

Luutnantti Håkan Strömbergin jäänteiden löytymisestä ja häntä etsineen venäläispariskunnan Nina Stolepovan ja Oleg Stolepovin työstä kerrotaan laajasti IS:n tuoreessa erikoislehdessä Löydetyt. Lehti on myynnissä rajoitetun ajan.