Mikko Puttonen HS
Jättitutkimus suomalaisista vahvistaa, että hyvä sosioekonominen asema suojaa mielenterveyden häiriöiltä. Mitä enemmän ansaitsee, sitä pienempi riski on niihin sairastua.
Tutkimuksessa seurattiin kaikkia vuosina 1966–1986 syntyneitä suomalaisia. Heitä on melkein 1,3 miljoonaa.
Suomalaisen tutkimuksen julkaisi Journal of Epidemiology & Community Health -tiedelehti.
Tarkoitus oli selvittää, miten oma työllisyystilanne, tulot ja koulutus kolmekymmentävuotiaana ennustavat diagnoosia myöhemmällä iällä.
Kaikkiaan seurannan aikana joka neljäs oli saanut aikana jonkin mielenterveysdiagnoosin.
Mukana tarkastelussa olivat mielialahäiriöt, kuten masennus, ahdistushäiriöt, psykoottiset sairaudet ja päihdehäiriöt.
”Mielenterveyden häiriöthän ovat todella yleisiä, mikä ei välttämättä julkisessa keskustelussa aina tule ilmi”, kertoo Helsingin yliopiston tutkija Christian Hakulinen, yksi tutkimuksen tekijöistä.
Oheisissa graafeissa kumulatiivinen ilmaantuvuus tarkoittaa sairauksien kertymistä ajan mittaan.
Vaikka joka neljäs oli saanut diagnoosin jostain mielenterveyshäiriöistä, todellisuudessa häiriöitä on paljon suuremmalla joukolla.
Tutkimuksessa nuorimpia ikäluokkia pystyttiin seuraamaan vasta niin vähän aikaa, ettei heille ehtinyt kertyä diagnooseja.
Pisin seuranta-aika – 22 vuotta – oli 1966 syntyneillä, joista oli tietoa 52-vuotiaaksi asti. Kaikkein nuorinta ikäluokkaa ehdittiin seurata vain vuoden ajan.
Niinpä tukijat laativat aineistostaan tilastollisen mallin. Se arvioi riskiä sairastua mielenterveyshäiriöihin siinä tapauksessa, että kaikkia olisi ehditty seurata yhtä kauan, 52 vuoden ikäiseksi asti.
Malli paljasti, että hätkähdyttävän moni saa elämänsä varrella jonkin mielenterveysdiagnoosin. Myös sosioekonomiset erot sairastumisessa ovat suuria.
Analyysi osoitti esimerkiksi sen, että kolmekymppisenä pelkän peruskoulun varassa olevilla on 58 prosentin riski sairastua myöhemmin johonkin mielenterveyshäiriöön. Korkeasti koulutetuilla riski on taas 36 prosenttia.
Kolmekymppisenä pienituloisimpaan viidennekseen kuuluvilla riski on peräti 63 prosenttia, kun se hyvätuloisimmalla viidenneksellä on 25 prosenttia.
Sairastumisriski muuttuu tasaisesti tulojen tai koulutuksen mukaan.
”Mitä enemmän tienaat, sitä pienempi riskisi on myöhemmin sairastua. Tai mitä korkeampi koulutus sinulla on, sitä pienempi on riski ”, Hakulinen sanoo
Hänen mukaansa sosioekonomisten tekijöiden voima on melko suuri.
”Tavallaan jokainen sata euroa on lisää omaan hyvinvointiin tai tässä tapauksessa ongelmien väistämiseen”, Hakulinen sanoo.
”Keskeinen ajatus tämän tutkimuksen taustalla on, että alhaisessa sosiaalisessa asemassa on enemmän stressitekijöitä ja vähemmän resursseja vastata näihin stressitekijöihin.”
Syyn ja seurauksen suhde toimii myös toisin päin. Mielenterveyden ongelmat johtavat herkemmin huonompaan sosioekonomiseen asemaan.
Aiemmassa tutkimuksessa Hakulinen työtovereineen havaitsi, että mielenterveyden häiriöt alle 25-vuotiaana ovat vahvassa yhteydessä huonompaan asemaan työmarkkinoilla myöhemmin.
”Mutta ei ole uskottavaa, että kyse olisi pelkästään tästä myöhemmässä elämässä vaan kolikon toinen puoli tulee mukaan”, Hakulinen sanoo.
”Mielenterveyshäiriöihin sairastumisen riski kasvaa elämänkaaren aikana niillä ihmisillä, jotka ovat heikommassa asemassa, kouluttautuvat vähemmän ja tienaavat vähemmän.”
Tutkijat tekivät myös sisarusanalyysin selvittääkseen, kuinka paljon perhetausta selittäisi sosioekonomisen aseman vaikutusta mielenterveysongelmiin. Vähän se selittikin sitä, mutta ei mitenkään merkittävästi.
Mitä sitten tehdä sille, että ongelmat kasaantuvat pienituloisille ja matalasti koulutetuille?
Hakulisen mukaan jos tähän halutaan puuttua, pitäisi kaventaa sosioekonomisia eroja tai sitten kohdistaa erityistä tukea juuri matalan sosiaalisen aseman ihmisille.
Tutkimuksen perusteella ei voinut päätellä, kuinka suuri osa suomalaisista saa elämänsä aikana mielenterveysdiagnoosin. Maailmalla on saatu hyvinkin suuria lukuja.
”Esimerkiksi Tanskassa on aika vastaavanlainen väestö kuin meillä Suomessakin, ja siellä joka kolmannella on erikoissairaanhoitoa vaatinut käynti mielenterveyssyistä”, Hakulinen sanoo.
Uudessa-Seelannissa taas seurattiin eräässä tutkimuksessa samoja ihmisiä lapsuudesta aikuisuuteen. Kävi ilmi, että jopa yli 80 prosenttia heistä täytti jonkin mielenterveyshäiriön diagnoosikriteerit jossain vaiheessa elämäänsä.