Iltalehden selvityksen mukaan kunnilla, sairaanhoitopiireillä ja yksityisillä toimijoilla on nyt laaja huoli siitä, mitä sote-palveluiden saatavuudelle tapahtuu ensi vuonna.
Hoitajapula on kärjistynyt ja ruuhkat pahentuneet niin terveydenhuollossa kuin vanhustenpalveluissakin. Ensi vuonna voimaan on tulossa useita hallituksen uudistuksia, jotka vaativat lisää hoitohenkilökuntaa. Samalla sote-palveluiden järjestäminen siirtyy kunnilta hyvinvointialueille.
Perhe- ja peruspalveluministeri Aki Lindén (sd) sanoo suhtautuvansa vakavasti viesteihin hoitajapulan vaikeutumisesta ja siitä, että hallituksen uudistukset ovat osaltaan vaikuttaneet tilanteeseen.
– En lähde kiistämään tosiasioita. Mutta on tämä paljon muustakin kiinni kuin että hallitus olisi tämän tilanteen nyt tehdyillä toimenpiteillä aiheuttanut, Lindén sanoo Iltalehdelle.
Esimerkiksi hallituksen säätämä sitova ja asteittain kiristyvä hoitajamitoitus on osaltaan johtanut siihen, että yhä harvempi vanhus pääsee ympärivuorokautisen hoivan piiriin, vaikka sitä tarvitsisi.
Huonokuntoiset vanhukset sinnittelevät nyt kotihoidossa tai sairaaloiden vuodeosastoilla, joissa vanhusten toimintakyky usein vain laskee entisestään.
Ei lakimuutosta
Lindén haluaa muistuttaa, miksi hoitajamitoitus säädettiin. Vuonna 2019 vanhustenhoidon vakavat ongelmat tulivat laajasti julkisuuteen, ja useita hoivakoteja jouduttiin sulkemaan asiakasturvallisuuden vaarantumisen vuoksi.
Lain ensisijaisena tarkoituksena oli parantaa vanhustenhoidon laatua ja asiakasturvallisuutta. Lindén korostaa, että mitoitus hyväksyttiin eduskunnassa yksimielisesti.
– Silloin arvosteltiin uudistuksen hidasta aikataulua ja kolmen vuoden siirtymäaikaa, hän huomauttaa.
Ministeri kuitenkin myöntää, että hoitohenkilöstön saatavuus on vaikeutunut olennaisesti tilanteesta, jolloin lakia ryhdyttiin valmistelemaan.
– En silti tässä vaiheessa nostaisi käsiä pystyyn ja menisi sanomaan, että 0,7 mitoitus on ollut väärä tavoite.
Lindén ei aio esittää hoitajamitoitusta koskevan lain avaamista. Hänestä ratkaisuja on haettava lain tulkintojen kautta.
Lindén pitää hyvänä askeleena tilanteen helpottamiseksi Valviran kesäkuussa antamaa ohjetta, joka mahdollistaa hoiva-avustajien laajemman käytön. Sen mukaan hoiva-avustajia saa olla enintään yksi kymmentä asiakasta kohden aiemman viidentoista sijaan.
Ensi vuoden huhtikuusta alkaen, jolloin mitoitus kiristyy 0,7:ään, hoiva-avustajia saa olla ohjeen mukaan enintään kaksi kymmentä asiakasta kohden.
Yhä harvemmat vanhukset pääsevät nyt ympärivuorokautisen hoivan piiriin, vaikka tarvetta olisi. Kuvituskuva. Roni Lehti
”Ei tiedostettu riittävän syvällisesti”
Sosiaali- ja terveysministeriön johtama poikkihallinnollinen työryhmä on pohtinut marraskuusta asti keinoja sote-henkilöstön saatavuuden parantamiseksi, mutta tulokset ovat jääneet laihoiksi.
Lindénin mukaan hanke lähti hyvin liikkeelle, mutta se ajautui ongelmiin helmi-maaliskuussa, kun työmarkkinatilanne kärjistyi.
– Työmarkkinaosapuolet jättäytyivät ryhmistä pois, ja hanke ikään kuin pysähtyi, Lindén sanoo.
Lindénin johtama sote-ministerityöryhmä toimii hoitajapula-työryhmän seurantatyöryhmänä. Lindén kertoo havainneensa huhtikuussa, ettei työ etene, ja potkineensa siihen vauhtia.
– Sanoin, että hetkinen, meidän on pakko viedä tätä hanketta eteenpäin, vaikka työmarkkinaosapuolet ovat jättäytyneet ainakin väliaikaisesti tästä pois. Meillä on ollut siitä lähtien jokaisessa sote-ministeriryhmän kokouksessa tämä esillä ykkösasiana.
Lindénin mielestä hoitajapula-työryhmän sopimasta esitysten yksimielisyyden vaatimuksesta pitäisi luopua. Hän ei osaa tässä vaiheessa sanoa, milloin konkreettisia ehdotuksia työryhmältä voisi olla tulossa.
Miksi ei otettu ensin keskeisimmäksi asiaksi sitä, että hoitajapulaan saataisiin merkittävämpiä ratkaisuja ennen kuin lähdetään tekemään uudistuksia, jotka velvoittavat suurempaan henkilöstön määrään? Eli ensin tulevat lakivaateet ja nyt vasta yritetään löytää keinoja, mistä saadaan henkilöstöä?
– Hoitajamitoituksen valmistelu alkoi 2019 ja siitä säädettiin vuoden 2020 kesällä. Yhteiskunnassa ei ollut tiedostettu riittävän syvällisesti sitä maanvyörymäistä muutosta, mikä tässä on tapahtunut, ministeri Lindén näkee.
”Valtio takaa”
Lindén haluaa kiinnittää huomiota siihen, että noin 10 000–15 000 hoitajan vajeen syynä ei ole hoitajien määrän vähentyminen, vaan se, että hoiva-alalle on syntynyt nopeasti moninkertaisesti enemmän työpaikkoja kuin hoitajia on saatu työmarkkinoille.
Eksponentiaalinen kasvu alkoi Lindénin mukaan vuonna 2018, ja on jatkunut tähän päivään saakka. Taustalla vaikuttaa muun muassa väestön ikääntymisestä johtuva hoidon ja hoivan tarpeen kasvu. Hoitajien laaja eläköityminen ja työmarkkinoille saapuvien ikäluokkien pienentyminen vaikeuttaa kuviota.
Tärkeimpinä ratkaisuina hoitajapulaan Lindén näkee koulutusmäärien lisäyksen, sote-sektorin työnjaon tarkastelun sekä hoitoalan työpaikkojen houkuttelevuuden lisäämisen.
Lindén korostaa, ettei hän ministerinä lähde osapuoleksi työmarkkinakeskusteluun.
– Mutta jokainen ymmärtää, että osa työpaikan houkuttelevuutta on ansiotaso.
Lindénin mukaan hallitus myötävaikuttaa syksyn palkkaratkaisun syntymiseen, vaikka ei ”lyö tässä vaiheessa rahaa valmiiksi pöytään”. Ministeri kuvailee myötävaikuttamisen tapahtuvan hyvinvointialueiden rahoituslain kautta.
– Se, mitä työmarkkinoilla sovitaan, valtion puolelta maksetaan. Valtio ikään kuin takaa sen, että jos sovitaan palkankorotuksista, ei käy niin, ettei sille löydy rahaa, koska se on laissa turvattu hyvinvointialueen indeksissä.
”Ovat jo yksityisellä puolella”
Viikon hoitotakuun kirjaaminen lakiin ei ministeri Lindénin mukaan lisää hoitajien tai lääkäreiden tarvetta.
Näkemys on siitä erikoinen, että hallituksen esityksessä todetaan, että esityksen mukainen perusterveydenhuollon avosairaanhoidon kapasiteetin lisäys vaatisi 226 lääkärin ja noin 208 sairaanhoitajan tai terveydenhoitajan henkilötyövuoden panosta jo vuonna 2023.
Seuraavina vuosina laskennallinen tarve kasvaisi vuosittain niin, että vuonna 2026 se olisi 672 lääkärin ja 476 sairaanhoitajan henkilötyövuoden panosta.
– Ei siinä ole kysymys siitä, että tarvitsemme lisää hoitajia ja lääkäreitä, he ovat jo olemassa yksityisellä puolella, Lindén sanoo.
Ministeri sanoo tarkoittavansa tällä sitä, että kun jo nykyisin yksityisellä puolella ihmiset pääsevät viikossa lääkäriin, jatkossa valtion budjetista on varattu 130 miljoonaa euroa siihen, että valtio maksaa nämä käynnit kansalaisten puolesta.
Lain myötä hyvinvointialueiden on hankittava palvelut esimerkiksi yksityiseltä sektorilta, jos ne eivät itse tuota palveluita niin, että hoitoon pääsee viikossa hoidon tarpeen arviosta.
Myös yksityisellä puolella on tällä hetkellä vaikea pula hoitohenkilöstön saatavuudesta.
”Suurin osa ratkaisuista työnantajilla”
Lindén on ollut viime päivinä arvostelun kohteena esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Hänen on tulkittu väistelevän vastuuta päivystysruuhkista ja hoitajapulasta ja etsivän syyllisiä muualta paitsi hallituksesta.
Lindén kiistää tarkoittaneensa Helsingin Sanomien haastattelussa sitä, ettei hänellä olisi mitään ratkaisukeinoja hoitajapulaan. Hän korostaa, että ministeriö ja hallitus pohtivat pidemmän tähtäimen toimia.
– Väitän edelleen, että suurin osa nopeista ratkaisuista on työnantajien käsissä.
– Esimerkiksi Husissa pitää pystyä kohdentamaan henkilöstöä päivystykseen. Silloin täytyy olla kykyä tehdä ratkaisua, että työvoimaa siirretään sinne, missä eniten tarvitaan väkeä, sairaaloita parikymmentä vuotta työurallaan johtanut Lindén sanoo.
Päivystysten aiempaa pahempia ruuhkia ja hoitajapulaa on IL:n selvityksen mukaan ympäri maata.
HUS Akuutin toimialajohtaja Maaret Castrén korostaa, että päivystysten ruuhkat johtuvat ennen kaikkea siitä, että osastohoitopaikkaa perusterveydenhuollossa tai erikoissairaanhoidossa tarvitsevat potilaat eivät pääse päivystyksestä osastolle, vaan jäävät päivystykseen hoidettavaksi pitkäksi ajaksi.
Terveyskeskusten ja sairaaloiden vuodepaikkoja on jouduttu vähentämään ympäri maata voimakkaasti hoitajapulan takia. Myös vanhuspalveluiden ongelmat vaikuttavat päivystysten kuormitukseen.
– Valitettavasti ongelma on vakava ja helppoa ratkaisua siihen ei ole. Jos olisi, se varmasti olisi otettu käyttöön, Castrén toteaa.
”En ole koskaan soittanut ministeriöön kysyäkseni apua”
Lindénin mielestä yksi ratkaisu päivystysten ruuhkiin voisi olla se, että isoista yhteispäivystyksistä luovuttaisiin, ja terveyskeskusten iltapäivystykset tekisivät paluun.
– Sairaaloiden päivystykset voisivat keskittyä vaikeasti sairastuneiden akuutteihin ongelmiin.
Lindénin mukaan muualla maassa voitaisiin ottaa mallia esimerkiksi Porin kotikäyntejä tekevän päivystyslääkärin mallista, jotta vanhukset eivät joutuisi jonottamaan terveyskeskusten päivystyksissä.
– Mutta täytyykö nämä keinot ministeriössä keksiä? Olen työurani aikana nähnyt tosi vaikeita tilanteita terveydenhuollossa, mutta en koskaan soittanut ministeriöön kysyäkseni apua, vaan me ratkaisimme ongelmat itse, Lindén sanoo.
Ministeri sanoo olevansa valmis keskustelemaan kaikista rakentavista ehdotuksista hoitajapulan ratkaisemiseksi.
– Hallitus on antanut kunnille enemmän rahaa kuin mikään hallitus. En mene väittämään, että se on hoitajapulan ratkaisurahaa, mutta hallitus on maksanut organisaatioille, jotka maksavat hoitajien palkkoja, 1,6 miljardia euroa lisää rahaa. Se luo edellytykset ratkoa tätä kysymystä, Lindén näkee.
Sote-palveluiden rahoituksen tarve on kasvanut muun muassa siksi, että väestön ikääntymisen vuoksi hoidon ja hoivan tarve on kasvanut.
Kuntaliiton mukaan hyvinvointialueille myönnetty rahoitus ei riitä ainakaan sote-uudistuksen alkuvaiheessa, ja esimerkiksi palkkojen yhteensovittamisen kustannukset on arvioitu alakanttiin.