Helsinkiläinen Hanna on työskennellyt lähes 20 vuotta opettajana, mutta keväällä hänen mittansa täyttyi.
Syynä on oppilaiden vanhempien lähes sietämättömäksi yltynyt käytös, mikä lopulta vaikutti Hannan päätökseen jäädä pitkälle opintovapaalle.
Hannan mukaan vanhempien viestintä opettajille on muuttunut entistä kärkkäämmäksi. Yhä useammin vanhemmat etsivät syypäätä koulusta, vaikka ongelma olisi kotona tai lapsessa. Osa vanhemmista vaatii lapsilleen erivapauksia milloin mistäkin, ja jotkin vaatimukset ylittävät jo opettajantyön rajat.
– Nykyään meitä opettajia pidetään melkein jopa palvelijoina. Ikään kuin me olisimme taho, jolta voi tilata erilaisia palveluja milloin mistäkin asiasta. Vanhempien vaatimukset ovat kasvaneet, ja ne ovat muuttuneet aivan älyttömiksi, Hanna kertoo.
Iltalehti kysyi opettajilta, ovatko he kokeneet oppilaiden vanhempien epäasiallista käytöstä. Kyselyyn tuli kymmeniä vastauksia. Hanna on yksi kyselyyn vastanneista. Hän ei esiinny tässä jutussa omalla nimellään asian arkaluontoisuuden vuoksi, mutta hänen henkilöllisyytensä on toimituksen tiedossa.
Tässä jutussa käytetyt erilliset sitaatit ovat peräisin kyselyyn vastanneilta, jotka kertoivat Iltalehdelle nimensä ja yhteystietonsa.
Ei lupaa olla pois töistä
Hanna kertoo joutuneensa luokkansa oppilaiden vanhempien silmätikuksi.
Ryhmä vanhempia esitti Hannan mukaan älyttömiltä tuntuvia vaatimuksia: Hannan olisi pitänyt järjestää henkilökohtaista opetusta jopa lahjakkaille ”kympin oppilaille”, testata oppilaita ylimääräisillä valtakunnallisilla testeillä ja olla päivittäin vanhempiin yhteydessä Wilma-viestien välityksellä asiasta kuin asiasta.
Vanhemmat jopa päättivät, ettei Hanna saisi olla päivääkään poissa töistä.
– Nämä vanhemmat vaativat, että minun joka ikinen poissaolo ilmoitetaan heille ja minulle tulee hankkia henkilökohtainen pätevä varaopettaja, joka on aina vain minun tilallani, Hanna kertoo.
Hanna kertoo, että lopulta vanhemmat valittivat aluehallintovirastoon asti sijaisjärjestelyistä. Aluehallintoviraston päätöksen mukaan Hannan tapauksessa ei oltu toimittu väärin.
– Ja tästäkin päätöksestä he (vanhemmat) vielä valittivat, Hanna kertoo.
Sairauslomalla opettajan työstä
Pääkaupunkiseudulla asuva Aino on tällä hetkellä sairauslomalla opettajan työstä.
Kolme vuotta sitten Aino joutui ”oppilaiden vanhempien joukon hampaisiin.” Ainon mukaan vanhemmat kyseenalaistivat hänen ammattitaitoaan ja puuttuivat oppilaiden arvosanoihin sekä oppilaiden saamaan opetukseen ja opetusmateriaaleihin.
– Vanhemmat valittivat "opettajan lukemasta pelottavasta kirjasta", joka kuitenkin oli opetushallituksen ja kirjastojen yhdessä tekemältä Kunnari-lukudiplomilistalta, Aino kertoo.
Aino ei esiinny tässä jutussa omalla nimellään asian arkaluontoisuuden vuoksi, mutta hänen henkilöllisyytensä on toimituksen tiedossa.
Aino kertoo, että vanhempien toistuvien valitusten ja syytösten vuoksi hänen opetustaan ryhdyttiin seuraamaan ja oppilaita kuultiin. Mitään moitittavaa ei kuitenkaan löytynyt, vaan hänen todettiin antavan selkeää ja laadukasta opetusta.
Ainon mukaan eräs vanhempi oli kuitenkin tyytymätön ja tehtaili aluehallintovirastoon kantelun.
– Minusta vääntämällä väännettiin pahis, Aino sanoo.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Iltalehden haastattelemat opettajat kertovat vanhempien valittaneen jopa aluehallintovirastoon asti. karoliina vuorenmäki
Aino kertoo saaneensa ”synninpäästön” aluehallintovirastolta vasta kuukausi sitten. Päätös oli huojentava. Sen mukaan Aino ei ollut opettajana tehnyt ”mitään laitonta tai edes moitittavaa.”
Lopulta Aino kuitenkin uupui niin pahoin, että hän joutui jättämään opettajan työt. Tällä hetkellä hän työskentelee opetustyöhön liittymättömässä tehtävissä. Paluu opetustyöhön ei ainakaan vielä ole suunnitelmissa.
– Välillä nousee pelko siitä, että joutuuko taas vanhempien silmätikuksi. Suhtautuminen opettajiin vaikuttaa olevan suoraan sanottuna niin raadollista ja vanhempien kynnys suhtautua opettajiin asiattomasti on matala, Aino sanoo.
Suhtautuminen muuttunut pitkään
Sekä Hanna että Aino vetäytyvät mietteliäiksi kysyttäessä syytä vanhempien entistä huonompaan käytökseen.
Syyt eivät ole ainakaan yksiselitteisiä, opettajat pohtivat.
Kummankin opettajan mielestä vanhemmat ovat sysänneet lastensa kasvatusvastuuta entistä enemmän kouluille. Samaan aikaan asenteet opettajia kohtaan ovat koventuneet ja vaatimukset kasvaneet entistä epärealistisimmiksi. Tilanteesta syntyy ristiriitoja, kun vaatimukset ja toteutukset eivät kuitenkaan kohtaa.
– Koulun harteille sysätään kaikenlaista, ja vanhemmuus on osittain valunut koululle. Se näkyy kouluarjen muutoksessa, kun ajatellaan, että kyllä kyllä koulu selvittää ja huolehtii, Hanna kertoo.
Egoismi nosti päätään
Vanhempien suhtautuminen kouluun ja opettajiin alkoi muuttua 1980–1990-luvun taitteessa. Tämän muutoksen on huomannut noin kolme vuotta eläkkeellä ollut opettaja, joka esiintyy jutussa nimimerkillä Karoliina.
Hän korostaa, että suurin osa vanhemmista on asiallisia. Karoliina kertoo pärjänneensä pitkän uransa aikana vaikeiden ongelmien kanssa elävien lasten kanssa, mutta joidenkin vanhempien kanssa ei.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Eläkkeellä olevan opettajan mukaan vanhempien egoismi nosti päätään 1990-luvulla. Aki Loponen
Karoliinaa uhkailtiin esimerkiksi juristilla, kun hän oli jättänyt erään lapsen jälki-istuntoon. Syynä oli se, että lapsi oli hakannut toisen oppilaan päätä kiviseinään.
Karoliina on pohtinut, että liittyikö vanhempien käyttäytymisessä tapahtunut muutos 1990-luvun lama-aikaan.
– Silloin jotenkin tuli semmoinen, että vanhemmat alkoivat puuttumaan jopa opetukseen ja tuli vähän niin kuin määräilyä, että mitä en saa tehdä tai miten minun pitää tehdä, Karoliina sanoo ja jatkaa:
– Ei enää ajateltu luokan tai koulun hyvää. Vaadittiin justiinsa omalle lapselle jotain erityistä, vaikka oltaisiin yhteisiä sääntöjä vastaan jouduttu toimimaan. Se oli ilmapiirissä selkeä muutos silloin.
Karoliinan mielestä vanhempien itsekeskeinen suhtautuminen opettajiin ja koululaitokseen on lisääntynyt entisestään.
– Tämä egoismi on mennyt koko ajan eteenpäin. Nythän me emme ole mitään opettajia, vaan meillä on asiakkaita. Se on bisnestermi. Sen mukaan ajattelevat vanhemmat katsovat, että heillä on oikeus vaatia rahoilleen juuri semmoista vastiketta mitä he haluavat, Karoliina tuumii.
Pahinta on luottamuspula
”Karoliinan” mukaan vanhemmat eivät välttämättä ymmärrä lapsensa tarvitsevan apua ja siitä voi syntyä konflikti. Elle Laitila
Karoliinan kokemuksen mukaan ongelmat vanhempien kanssa lähtevät usein siitä, jos lapsella on käytösongelmia tai oppimisvaikeuksia.
– Se ei mene kaikille vanhemmille perille. Tarvitaan paljon työtä, että vanhemmat ymmärtävät lapsen tarvitsevan apua ja siinä voi mennä useampi vuosi, Karoliina toteaa.
Aika usein ongelmat johtavat Karoliinan mukaan lapsen kotiin, jossa voi olla esimerkiksi päihdeongelmia tai vaikea avioero.
– Pahinta on se, jos syntyy ajatus, että vanhemmat eivät luota opettajaan. Olen sanonut aloittaessani uuden luokan, että voidaanko sopia näin, että te ette usko kaikkea mitä lapsi kertoo koulusta ja minusta, niin minä en usko kaikkea mitä lapsi kertoo kotioloistaan, Karoliina kertoo.
Hän muistuttaa, että kouluissa yritetään tehdä todella paljon lasten hyväksi.
– Jokaisesta oppilaasta olen välittänyt, yrittänyt olla tasapuolinen ja suhtautua lapseen arvostavasti. Hyvin moni opettaja tekee työtään sydämellään, Karoliina sanoo.