Mitä Anitalle, 18, tapahtui? Ystävä pelkää, että riskipeli koitui kohtaloksi: "Nuorena sitä ei miettinyt"

18-vuotias Anita Höglund katosi kesällä 30 vuotta sitten. Poliisi epäilee hänen joutuneen henkirikoksen uhriksi.

Nämä asiat tiedetään siitä päivästä, jona 18-vuotias Anita Höglund katosi.

Varhain aamulla 18. kesäkuuta 1993 hän lähti saattamaan isäänsä linja-autoasemalle Savonlinnassa. Ystävä Elena Bryzgalova jäi nukkumaan asuntoon, kun Anita lähti isän kanssa. Isä näki tuolloin tyttärensä viimeisen kerran.

Anita kävi poliisin mukaan vielä Pihlajaniemellä sijaitsevassa opiskelija-asunnossaan ja lähti sitten uudelleen. Hänen tarkoituksenaan oli mennä siivoamaan opetusneuvos Asseri Joutsimäen luo Punkaharjulle. Anita hankki taskurahaa siivoamalla.

Petroskoissa syntynyt Anita Höglund oli tullut Suomeen Itä-Karjalan kansanopistoon opiskelemaan suomea 1991. Hän halusi rakentaa tulevaisuutensa Suomeen. Kesäkuisena päivänä hän kuitenkin katosi jäljettömiin.

Vihjeet ovat vaienneet vuosia sitten. Onko Anitan kohtalo unohdettu?

Ystävä Elena Bryzgalova ei halua, että Anitan tarinaa unohdetaan. Hän toivoo yhä, 30 vuoden jälkeenkin, että Anitan kohtalo selviäisi. Ystävän katoaminen oli hänelle sokki.

– Anita ei tullut sinä iltana kotiin ja oli jo myöhä, joten huolestuin. Soitin Asseri Joutsimäelle, jonka luokse Anitan piti mennä auttamaan siivouksessa. Hän sanoi, ettei Anita ollut tullut koko päivänä.

– Se ei ollut ollenkaan Anitan tapaista. Kävimme seuraavana päivänä tekemässä yhdessä katoamisilmoituksen poliisilaitokselle, Elena Bryzgalova kertoo.

Hänelle jäi mielikuva, ettei poliisi ottanut heti vakavasti katoamista.

– Ajateltiin, että Anita on venäläinen tyttö, joka on lähtenyt seikkailemaan. Olimme läheisiä kavereita ja puhuimme toisillemme asioista, joten tiesin, ettei sellaisesta ole kyse, Elena Bryzgalova kertoo.

Hän tuli yhdessä Anitan kanssa Suomeen opiskelemaan Itä-Karjalan kansanopistoon Petroskoista. Petroskoissa he eivät tunteneet toisiaan, mutta ystävystyivät Suomessa.

– Anita oli aurinkoinen, positiivinen ja valoisa ihminen. Hän kiinnostui monista asioista ja pääsikin Savonlinnaan opiskelemaan kääntäjäkoulutukseen. Asuimme samassa kämpässä, vaikka minä en päässyt samana vuonna opiskelemaan vielä Savonlinnaan. Minä jatkoin vuoden vielä Itä-Karjalan kansanopistossa ennen kuin pääsin itse opiskelemaan Savonlinnaan.

”

Se ei ollut ollenkaan Anitan tapaista.

Anitalla oli vaaleanpunertavat suorat, pitkähköt hiukset ja siniharmaat silmät. Hän oli pukeutunut katoamispäivänä sinisiin farkkuihin ja lyhyeen ruskeaan nahkatakkiin.

Tuoreeltaan kerrottiin, että Anitasta olisi tehty mahdollinen havainto maanantaina 21. päivä kesäkuuta iltakahdeksan aikoihin Punkasalmella Tuunaansalmen sillalla. Tähän havaintoon liittyy kuitenkin epävarmuutta.

Yksi käänne katoamistutkinnassa oli. Pari vuotta katoamisen jälkeen poliisi alkoi tutkia Anitan katoamista henkirikoksena. Tutkinta eteni siihen pisteeseen, että punkaharjulainen mies oli vangittuna syytä epäillä -perustein viikon verran lokakuussa 1996. Miestä epäiltiin taposta.

Todennäköisiä syitä miehen vangittuna pitämiselle ei ollut. Poliisin pyynnöstä käräjäoikeus vapautti miehen.

Muitakin epäiltyjä tutkinnan aikana on ollut, ja heihin on kohdistettu erilaisia pakkokeinoja. Kenenkään muun osalta asia ei ole kuitenkaan edennyt vangitsemiseen asti.

Vangittuna ollut mies on nyt jo kuollut.

Miksi vuonna 1995 Anita Höglundin katoaminen muuttui henkirikostutkinnaksi?

– Aika kului, eikä Anitan olinpaikasta saatu mitään tietoa, ja kun katoamisolosuhteet asunnolla otettiin huomioon, katsottiin, että on syytä epäillä Anitan joutuneen henkirikoksen uhriksi ja asiasta käynnistettiin esitutkinta tutkintaryhmän toimesta marraskuussa 1995, rikoskomisario Jouni Väisänen Itä-Suomen poliisista kertoo.

Anitan katoamista tuolloin tutkineet poliisit ovat jo eläkkeellä. Väisänen tutustui katoamisasiakirjoihin ja kertoo, että poliisi puhutti Anitan lähipiiriä havainnoista ja hankki tietoa Anitasta tutkinnan aikana. Väisäsen mukaan Anita Höglund harrasti urheilua ja hankki taskurahaa siivoamalla ja kesäisin poimimalla marjoja. Anita puhui murtaen suomea.

– Katoaminen uutisoitiin valokuvan kanssa useissa tiedotusvälineissä, ja poliisi tarkasti saamiaan vihjeitä. Savonlinnan ja Punkaharjun väliseltä vilkkaasti liikennöidyltä tieltä ei tullut havaintoja tuntomerkkeihin sopivasta liftarista.

Väisänen kertoo poliisin tarkastaneen Savonlinnan ja Punkaharjun välillä sijaitsevat metsätiet, levikkeet ja soramontut tuloksetta. Anita etsintäkuulutettiin kadonneena henkilönä.

Elena Bryzgalovaakin kuultiin.

– Olin minäkin poliisilaitoksella muutaman kerran. Ei ihminen voi kadota noin vaan.

Ystävällä on oma teoriansa siitä, mitä Anitalle tapahtui.

– Minä ajattelen, että hän liftasi väärään kyytiin. Ei hän muuten olisi tavannut ketään väärää ihmistä. Yhdessä liftasimme ja meille ei koskaan aiemmin sattunut mitään. Se on kuitenkin riskipeliä, kun jälkeenpäin miettii sitä. Nuorena sitä ei miettinyt ehkä niin vakavasti niitä asioita. Minä kun en ole sukulainen, niin minulle ei ole kerrottu kaikista tutkinnan yksityiskohdista, ja kun aikaa on kulunut, ei enää itsekään muista kaikkia yksityiskohtia.

Poliisi on saanut Väisäsen mukaan lukuisia vihjeitä, jotka on tarkastettu. Mutta vihjeitä ei ole tullut enää vuosiin.

– Kaiken kaikkiaan asian selvittämiseksi on tehty vuosien aikana kymmeniä kuulusteluja, tiedusteluja, etsintöjä sekä suoritettu teknistä tutkintaa. Tapauksessa on ollut useita epäiltyä. Asian esitutkinnassa ei kuitenkaan ole saatu rikosta selvitetyksi, Väisänen kertoo.

Elena Bryzgalovan mukaan epätietoisuudessa eläminen on pahinta.

– Epätietoisuuden kanssa on vaikeaa olla. Elämä vie eteenpäin, mutta en halua, että Anitan kohtalo unohtuu. Toivon, että tulisi vielä vihjeitä ja Anita löytyisi.

Hänen mukaansa Anitan katomainen oli sokki kaikille inkerinsuomalaisille.

– Onhan vanhoja tapauksia aiemminkin selvinnyt. Toisaalta tuntuu siltä, että on toivotonta saada selville totuutta näin pitkän ajan jälkeen. Anita oli hyvin aurinkoinen ihminen, eli hän ei ole itse itselleen mitään tehnyt. Hän on täytynyt kohdata väärä ihminen. Voi, kun tulisi yksikin vihje, Elena Bryzgalova huokaa.

Hän muistaa, kuinka Anita tykkäsi olla uudessa koulussa ja sai kavereita sieltä. Bryzgalovaa surettaa, ettei Anita ehtinyt toteuttaa unelmiaan.

– Anita ei halunnut mennä enää takaisin Venäjälle. Hän halusi rakentaa tulevaisuutta Suomessa ja saada koulutusta vastaavan työpaikan.

Haapavetinen Reino Sainkangas on sukua kadonneelle Anita Höglundille. Hän sai tietää Anitan kohtalosta selvitellessään tätinsä asiakirjoja tämän kuoltua.

– Yksi sukulaistamme oli aikoinaan lähtenyt Haapavedeltä Amerikkaan ja sieltä Venäjälle, ja hänellä oli Haapaveden osuuspankissa rahaa. Tädilläni oli ollut hallussa tämä Haapaveden Osuuspankin pankkikirja, kun Venäjälle menneistä sukulaisista ei ollut tietoa eikä iäkäs tätini kyennyt asiaa selvittämään. Minä päätin selvittää, kenelle pankkikirjan rahat kuuluvat.

– Aivan loppuvaiheessa minulle selvisi, että yksi edunsaajista oli tullut Suomeen ja kadonnut täällä. Lopulta rahat jaettiin Anitan veljien Arvidin ja Arthurin kesken lakimiehen läsnä ollessa. Veljekset tulivat Suomeen ja yöpyivätkin luonani. Toinen veljistä puhui suomea aika hyvin ja toinen venäjää ja englantia, Sainkangas kertoo.

Hän tähdentää, ettei kyse ole erityisen suuresta perinnöstä.

– Nykyrahassa puhuttaisiin varmaankin vähän päälle tuhannesta eurosta, mutta rahaa se on sekin. Summa jaettiin veljesten kesken. Anita olisi saanut yhden kolmasosan, jos hän ei olisi kadonnut, Sainkangas kertoo.

Hän puhui veljesten kanssa myös heidän sisarensa kohtalosta.

– Eivät hekään tienneet sen tarkempaa, mitä on tapahtunut. On hyvin surullista, että Anitalle kävi näin, kun hän oli vasta päässyt elämänsä alkuun Suomessa.

– Olen puhunut Anitan Suomessa asuvan ystävän kanssa. Kysyin häneltä, pelkäsikö Anita jotakin ennen katoamista, oliko jotakin uhkaa. Mutta mitään sellaista ei ystävän mukaan ollut. Anita tunsi olonsa Suomessa turvalliseksi, ehkä sitten liiankin turvalliseksi. Sellaista ajatellaan, että hän on noussut johonkin autoon, Sainkangas kertoo.

Sainkangas uskoo, että virkavalta on tehnyt kaiken, minkä on murheellisessa asiassa kyennyt. Nyt jo edesmennyt Reino Savukoskikin oli mukana etsinnöissä.

Rikoskomisario Jouni Väisänen vakuuttaa, että kaikki asiaan liittyvät vihjeet tarkistetaan, jotta Anita Höglundin tapaus selviäisi.

Jos joku vain tietäisi jotain.