Kikka!-elokuva esittelee rakastetun popikonin uran vaiheet Tampereen yökerhoista levy-yhtiöön, kansansuosioon ja alkoholinhuuruiseen romahdukseen. Pääroolin tekevä Sara Melleri kertoo IS:n haastattelussa, miten eläytyi lapsuutensa sankarin nahkoihin.
Kikan roolin tekevä Sara Melleri ihaili laulajaa jo lapsena. Kuva: Toni Repo / Aamulehti
Mikael Mattila
Kirsi ”Kikka” Sirén (os. Viilonen) (1964–2005) on saanut viime vuosina kenties perinpohjaisemman kunnianpalautuksen kuin kukaan muu ennen aikojaan poistunut suomalaisartisti.
Viimeisen viiden vuoden aikana ovat ilmestyneet ainakin Kikka Fan Club -näytelmä, Ylen 20-osainen radiokuunnelma ja Kikan ystävän Raija Pellin kirjoittama Kikka-kirja.
Nyt 12. lokakuuta ensi-iltansa saa parituntinen fiktioelokuva Kikka!. Elokuvaa on odotettu, sillä sen piti tulla teattereihin jo alkuvuodesta. Korona kuitenkin lykkäsi ensi-iltaa.
Jussi-palkitun Anna Paavilaisen ensimmäinen pitkä ohjaus käy läpi Kikan uran vaiheet Tampereen yökerhoista levy-yhtiöön, kansansuosioon ja alkoholinhuuruiseen romahdukseen.
Elokuvan pääroolin näyttelee elokuvissa aiemmin etupäässä sivuosia tehnyt Sara Melleri.
– Keräsin mahdollisimman paljon informaatiota hänestä etukäteen, Melleri avaa valmistautumistaan IS:lle elokuvan lehdistönäytöksen jälkeen Tennispalatsin yläaulassa.
– Luin kirjan, kuuntelin kuunnelman, näin näytelmän. Katsoin haastatteluja, musiikkivideoita ja live-esiintymisiä. Tapasin myös Kikka-faniklubin jäsenen Sohvi Nymanin ja sain nähdä hänen keräämiään lehtileikkeitä.
Kikka!-elokuva tunnelmoi 1980–90-lukujen hengessä asukokonaisuuksia ja kimalleverhoja myöten. Kuva: Sami Kuokkanen / Elokuvayhtiö Komeetta
Kikka! näyttää sankarinsa monet roolit. Vaikka Kikka oli Suomen tunnetuin seksipommi, oli hän myös parhaansa tekevä äiti sekä myöhemmin liikaan viinaan toistuvasti repsahtava, traaginen ex-stara.
Seksillä ei siis mässäillä. Elokuvan Kikka kyllä keikistelee levy-yhtiön ukoille baarin pöydällä ilman alushousuja esikuvansa tavoin, ja myös Mä haluun viihdyttää -musiikkivideon legendaarinen nännin vilahdus käsitellään. Mutta siinäpä se.
Kikan eri puoliin mukautumista ei Mellerikään kummempia taivastele.
– Ainahan näyttelijäntyö vaatii virittäytymistä ja valmistautumista. En sanoisi, että räiskyvämmät kohtaukset vaativat sen enempää kuin muutkaan.
Kikan ura alkoi jo vuonna 1984 Edes yhden kerran vain -nimisellä kappaleella. Vain televisiossa esitettyä laulua ei koskaan levytetty, mutta Sara Melleri nostaa sen suosikikseen Kikan tuotannosta. – Se on vähän synkempi diskokappale, mutta silti tosi kikkamainen; se edustaa todellista häntä, hän analysoi. Kuva: Pentti Nissinen
Melleri on fanittanut Kikkaa jo lapsesta, ja hän on sanonut roolin olleen unelmien täyttymys. Silti myös idolin ja todellisen henkilön nahkoihin mukautuminen on vain näyttelijän työtä.
– Ei Kikan rooli vaatinut mitään varsinaista ekstraa. Olen kuitenkin aika pitkään ollut alalla, joten erilaiset tekniikat roolin haltuun ottamiseen ovat käytössä.
Olennaista oli omaksua etukäteen tankattu Kikka-tietous selkäytimeen, mutta sitten unohtaa se itse kuvaustilanteessa.
– Tehdä oma versio hänestä, Melleri painottaa.
Lue lisää: Ensimmäiset kuvat julki: tältä näyttelijä Sara Melleri näyttää uutuuselokuvan Kikkana!
Elokuva näyttää Kikan kamppailun julkisuuden kanssa. Olennaisena kohtauksena on pahamaineinen Sabatti-ohjelman jakso, jossa toimittaja Tapani Ripatti kutsuu Kikkaa ”naiseksi, jolla kaikki on hartioiden alapuolella”. Myös ohjelman naispuoliset yleisön edustajat yhtyvät Kikan nälvimiseen.
Valoisalla ja positiivisella Kikalla oli myös paljon ala-asteikäisiä ihailijoita. Kuva: Timo Hämäläinen
Irvokkaassa keskustelussa tiivistyy se, miten vaikeaa Kikan kaltaiseen näyttävään ja seksikkääseen mutta silti sanavalmiiseen ja älykkääseen naiseen oli 1990-luvun alussa suhtautua. Kikkakin joutui lopulta imagonsa vangiksi, alkoholisoitui, riitautui läheistensä kanssa ja koki traagisen lopun.
Siksi viime vuosien Kikka-buumi tuntuu siltä, kuin hänelle maksettaisiin jonkinlaista kollektiivista kiitollisuudenvelkaa.
Lue lisää: Kikka-elokuvan uusi traileri julki! Mukana kohtaus kohauttaneesta haastattelusta
Sara Melleri analysoi asiaa IS:lle näin:
– Ehkä monilla Kikkaa jo lapsena ihailleilla ohjaajilla ja taiteilijoilla on ollut tarve tarkastella häntä Me Toon jälkeisessä maailmassa ja nykypäivän valossa ja sitä kautta myös tietyllä tavalla palauttaa hänen kunniansa.
Melleri viittaa Tennispalatsin seinällä komeilevaan ja myös Kikkaa innoittaneeseen Marilyn Monroehen:
– Kaikki ovat aina rakastaneet ikonisia popkulttuurin naisia – sädehtiviä, valovoimaisia, seksikkäitä blondeja. Nämä hahmot on nostettu tähdiksi, mutta heidän tragedioillaan on myös mässäilty. Luulen, että Kikka osuu juuri siihen.
Sara Melleri arvelee, että viime vuosien Kikka-buumi haluaa käsitellä hilpeän seksikästä ja omana aikanaan väheksyttyä laulajaa nykypäivän kunnioituksella. Kuva: Joonas Salo
Nykypäivästä käsin Kikalle on ollut helpompi asettaa seksuaalisen vapautuneisuuden ja tasa-arvon pyhimyksen sädekehä. Omana aikanaan häntä taasen rangaistiin siitä, minkä hän osasi parhaiten, Sara Melleri pohtii.
– Me olemme tottuneet odottamaan ikoniselta naisartistilta seksikkyyttä ja paljasta pintaa. Seksi on yksi taiteen käyttövoima, ja se myös myy. Mutta samalla siitä rangaistaan.
Tästä ei olla Mellerin mukaan vieläkään päästy täysin irti.
– Kyllä edelleenkin ilmenee vähättelyä ja sellaista, että naisen oma toimijuus otetaan häneltä pois.
On naisartistien liikkumatila kuitenkin lisääntynyt merkittävästi, hän myöntää.
– Kyllähän nykyään on helpompaa ottaa oma kehonsa ja seksuaalisuutensa haltuun sukupuolesta riippumatta. Siltä osin olemme tietenkin menneet eteenpäin.
Muutoksen symbolina elokuvan lopputekstien taustalla soi Erika Vikmanin kappale Kateus. Vikman on Kikan perinnön jatkaja: uusi suomalainen poptähti, joka pelaa ehdottomasti seksillä, mutta selkeän itsenäisesti.
Kikka olisi halunnut laajentaa seksikästä imagoaan myös vakavampiin lauluihin, mutta tämä puoli hänessä ei ehtinyt tulla kokonaan esiin. Kuva: Jukka Hyvönen
Silti Kikkakaan ei olisi halunnut olla vain seksikäs. Halua laajentaa vakavampiin lauluihin oli. Elokuvassa hän purkittaa melankolista Rakkauden talo -balladia, mutta Aku Hirviniemen esittämä Ilkka Vainio torppaa laulun: hauskuus puuttuu.
Singlenä julkaistu kappale ei koskaan päätynyt Kikan viimeiseksi jääneelle Herkut lisukkeineen -albumille (2000). Senkin kannessa aikuiseksi kasvanut laulaja poseeraa avonaisessa nahkatakissa, jonka alta mustat rintaliivit vilkkuvat.
Vakavan Kikan potentiaali jäi lunastamatta. Tätä Sara Mellerikin suree.
– Kikka olisi niin halunnut muuttua ja kasvaa. Sehän on taiteilijuuden ja ihmisyyden edellytys!