Iltalehti kertoi viime viikolla aluehallintovirastojen havaitsemista epäkohdista päiväkodeissa.
Jutun rohkaisemana kymmenet päiväkotien nykyiset ja entiset työntekijät kertoivat omista kokemuksistaan. Tarinoissa toistuvien ongelmien kerrotaan tekevän työstä selviytymistä, joka uuvuttaa sen tekijät ja aiheuttaa vaaratilanteita.
Työn laatu kärsii ja lapset ovat päiväkodissa enemmän säilytyksessä kuin saamassa laadukasta varhaiskasvatusta.
Tässä jutussa kursiivilla kirjoitetut kohdat ovat otteita ihmisten kertomuksista.
Yksi tarinansa kertonut on Varsinais-Suomessa asuva Helmi. Hän ei esiinny tässä jutussa omalla nimellään.
Helmi irtisanoutui lastenhoitajan työstään viime keväänä. Hän sairastui vakavaan työuupumukseen ja masennukseen ja on edelleen sairauslomalla.
Helmi ehti työskennellä useissa päiväkodeissa, niin yksityisissä kuin kunnallisissakin.
– Paikkakohtaisia eroja oli paljon. Erityisesti yksityisellä puolella henkilökunnan määrä oli hyvin vähäinen. Oli aivan laittomiakin ryhmiä siinä mielessä, että aikuisten määrä oli liian pieni suhteessa lasten määrään, Helmi kertoo puhelimitse.
Vähän väkeä
Päiväkotien entisten ja nykyisten työntekijöiden tarinoissa toistuivat erityisesti niukkojen henkilöstöresurssien aiheuttamat ongelmat.
Monissa viesteissä kerrottiin, että yhtä aikuista kohden on usein niin paljon lapsia, että varsinainen pedagoginen varhaiskasvatus on mahdotonta.
Samasta syystä useammassa kertomuksessa todettiin, että päiväkotien turvallisuus järkkyy: lapsia saattaa jäädä huonolle valvonnalle tai ajoittain jopa kokonaan ilman valvontaa.
Monet tuovat henkilöstöpulan yhtenä merkittävänä syynä esiin sen, että henkilöstömitoituksessa lasten ja aikuisten väliset suhdeluvut lasketaan talokohtaisesti. Tällöin ryhmissä voidaan laillisesti pitää suurtakin määrää lapsia yhtä aikuista kohden.
Epäsuhdeluku
Varhaiskasvatuslain mukaan yhtä kasvattajaa kohden saa olla seitsemän yli kolmevuotiasta lasta. Alle kolmevuotiaiden osalta on oltava yksi aikuinen neljää lasta kohden.
Suhdeluvut eivät ulotu ryhmätasolle, missä käytännön työ tehdään ja missä lapset ovat. Lain puitteissa riittää, jos talossa on tarpeeksi kasvattajia, vaikka he sitten olisivat jossakin aivan muualla.
Helmin lisäksi moni muu tarinansa jakanut kertoi, että juuri tähän vedotaan yleisesti, jos henkilöstön vähyyttä valittaa.
– Eihän se meidän tilanteeseemme vaikuttanut millään tavalla. Meidän lapset ovat meillä, eikä sillä ole mitään tekemistä asian kanssa, minkä verran aikuisia on muualla. He eivät tietenkään meidän ryhmässämme ole, vaan he ovat omien porukoiden kanssa, Helmi sanoo.
Myös tilapäiset ylitykset suhdeluvuissa ovat sallittuja. Monet kertovat, että tilapäisyys on usein säännöllistä.
Piilopoissaolijat
Helsinkiläisessä päiväkodissa työskentelevä Johanna sanoo, että suhdelukuja vääristävät lisäksi varhaiskasvatuksen opettajien piilopoissaolot.
– Jokainen opettaja suunnittelee viisi tuntia viikossa. Sitten heillä on vanhempainkeskustelut ja niiden kirjoittamiset sekä opettajien kokoukset. Sitten on vielä vastaava opettaja, jolla on vastaavan opettajan kokoukset.
Vaikka käytännössä opettaja ei ole lasten kanssa, hänet lasketaan suhdelukumitoitukseen, jos hän vain on töissä.
– Tämä tekee sen, että keskimäärin seitsemän tuntia viikossa jokainen opettaja on poissa ryhmästä, mutta hänet lasketaan silti mitoitukseen, Johanna kertoo.
Hänen työpaikallaan tämä tarkoittaa sitä, että keskimäärin joka arkipäivä yhden opettajan työpanos puuttuu käytännön työn vahvuudesta.
Aina työväkeä ei päiväkoteihin saada, vaikka haluttaisiinkin. Petteri Paalamaa / TE
Työvoimapula
Työvoiman saatavuusongelmat näkyvät niin ikään päiväkotien arjessa.
Päteviä varhaiskasvatuksen opettajia ei ole välttämättä ollenkaan. Osa Iltalehdelle tarinansa kertoneista kokee, että heitä ei kaikkialla kovin aktiivisesti edes rekrytoida, vaikka laki näin edellyttäisi.
Sijaisistakin on pulaa. Sijaisia ei myöskään kaikkialle herkästi hankita: ainakin joissakin paikoissa jäädään odottelemaan, paljonko lapsia on poissa ja että täyttyisivätkö suhdelukuvaatimukset talon tasolla, vaikka yksittäisessä ryhmässä kaikki työntekijät eivät olisikaan paikalla.
– Oli sairauslomatapauksia ja sitten ei saatu sijaisia. Jouduttiin vetämään pienemmillä henkilöstöresursseilla. Tämä oli hyvin tavallista, ja tätä tapahtui myös kunnallisella puolella, Helmi sanoo.
Hän kertoo omien kokemustensa perusteella, että kuntakohtaiset erot ovat kuitenkin suuria. Joissakin kunnissa asiat ovat mallillaan ja sijaisia löytyy.
– On mitoitettu ihan sijaishenkilöstöä, jolloin sijaiset kiertävät eri päiväkoteja tarpeen mukaan. Toisissa kunnissa sijaisia ei saada tai saattaa tulla ihmisiä eläkepäiviltä tekemään sijaisuuksia.
Resurssit kuluvat
Helmi kertoo, että kuntakohtaisia eroja oli myös työn mielekkyydessä. Joissakin paikoissa lastenhoitajan tehtäviin kuului siivoamista, joissakin oli siivoojat erikseen.
Sama tarina toistui useissa muissakin kertomuksissa. Aikaa ja työpanosta kuluu niin sanottuihin tukitehtäviin. Siivousnakitukset koetaan turhauttaviksi ja sen arvioidaan olevan pois lapsilta.
Henkilöstöresursseja kuluttavat myös erityistä tukea tarvitsevat lapset. Yksi väkivaltaisesti käyttäytyvä lapsi voi vaatia aikuisen kokoaikaisen huomion.
Kun tätä paikkaamaan ei osoiteta lisätyövoimaa, saattaa muu ryhmä jäädä käytännössä yhden aikuisen vastuulle.
Epäinhimilliset vaatimukset
Helmi kertoo, että hänen uupumuksensa ja masennuksensa aiheutuivat epäinhimillisistä työn haasteista ja vaatimuksista.
– Suurin uupumusta aiheuttanut tekijä oli viimeisessä työpaikassa se, että meillä oli yksi kahdentoista minuutin tauko päivässä. Se oli päivän ainut tauko.
Ryhmässä oli kolme aikuista ja 21 lasta, joista osa tarvitsi erityistä tukea. Työntekijöitä lähti pois, eikä paikkaajia löytynyt.
– Sitten piti vain pärjätä ja yrittää tehdä se, mitä tehtävissä on. Päivät olivat äärimmäisen kiireisiä ja hektisiä, Helmi kertoo.
Ryhmän kolmesta työntekijästä yksi tuli aamulla aikaisemmin ja lähti vastaavasti iltapäivällä ennen muita. Lapset eivät kuitenkaan lähteneet samassa tahdissa, vaan kahdelle työntekijälle saattoi jäädä Helmin mukaan 18 lasta.
Ala vaihtoon
Moni päiväkodissa työskentelevä kertoo, että henkilökunnan esittämiä huolia ei oteta vakavasti. Useat kokevat, että työtä ei pysty tekemään kunnolla.
Henkilöstöpula on ollut viime vuosina useita kertoja yhteydessä erilaisiin vaaratilanteisiin. Helmi sanoo olevansa onnekas, että hänen työpaikoillaan ei sellaisia koettu.
– On menty onnella ja tuurilla.
Helmi sanoo, että vähäinen väki vaikutti kuitenkin varhaiskasvatuksen laatuun.
– Kun on liian vähän aikuisia, lapsia ei ehditä huomioimaan tarpeeksi. Jos ei ole ihmisiä töissä, ei voida esimerkiksi käydä retkillä. Se näkyy kaikissa arjen toiminnoissa, askarteluissa sun muissa.
Kaikki tämä on johtanut turhautumiseen ja väsymiseen. Useampi kokemuksiaan jakanut kertoo vaihtaneensa alaa tai harkitsevansa sitä.
– Tiedän paljon ihmisiä, jotka ovat jääneet pois eivätkä koskaan enää palaa, Helmi kertoo.
Myös hänellä itsellään on alanvaihto edessä, kun työkyky palautuu. Päiväkotiin hän ei aio enää palata.
– Ei ole vielä tarkkaa suunnitelmaa, mutta jossakin vaiheessa on työelämään palattava. Se ei varmaankaan ole mitään sosiaali- ja terveysalan puolelta.
Terveiset valmistujalle
Helmi katsoo, että henkilöstöpulaan tulisi löytää lääkkeet. Hän kokee, että nykytilanne vähentää työn houkuttelevuutta, mikä hankaloittaa työntekijöiden saamista entisestään.
Sitä hän ei osaa sanoa, tekisikö lisäväki työstä sen houkuttelevampaa.
– Ajattelen sen näin, että joka tapauksessa se vähentäisi työn kuormittavuutta. Tällä tavalla myös ennaltaehkäistäisiin vaaratilanteita, joita monissa päiväkodeissa on ollut.
Helsinkiläisessä päiväkodissa työskentelevä Johanna sanoo, että pallo on päättäjien käsissä. Hänen mielestään varhaiskasvatuslakia tulisi muuttaa niin, että suhdelukuja tarkasteltaisiin koko talon sijaan ryhmäkohtaisesti.
Terveisiä valmistujille
Alan koulutusmääriä on lisätty, ja varhaiskasvatukseen valmistuu koko ajan uusia ammattilaisia.
Johannan terveiset alalle valmistuvalle ovat lyhyet.
– Sanoisin, että ihana ala, kunhan asiat saadaan kuntoon.
Helmi miettii terveisiään pidempään.
– Minulla ei sattuneesta syystä ole kovin paljoa positiivista sanottavaa, mutta en haluaisi liikaa tuoda negatiivista puolta esille nuorelle ja innokkaalle ihmiselle. Sanoisin, että varaudu kovaan työhön ja kiireeseen.