Ravintoloitsijapariskuntaa syytetään käräjillä ihmiskaupasta ja törkeästä kiskonnasta. Kumpikin syytetyistä kiistää rikokset.
Helsingin käräjäoikeudessa alettiin tiistaina käsitellä epäiltyä ihmiskauppa- ja kiskontatapausta. Kuva: Jussi Nukari / Lehtikuva
Riika Nykänen HS
Helsingin käräjäoikeudessa alettiin tiistaina käsitellä epäiltyä ihmiskauppa- ja kiskontatapausta, joka liittyy pääkaupunkiseudulla useampia nepalilaisravintoloita pyörittäneeseen pariskuntaan.
68-vuotiasta miestä ja 53-vuotiasta naista syytetään ihmiskaupasta ja törkeästä kiskonnasta. Asianomistajina eli uhrin asemassa on avioparin kaksi entistä työntekijää.
Ensimmäisessä tapauksessa kaksikkoa syytetään ihmiskaupasta vuosien 2012 ja 2017 välillä.
Vaihtoehtoisesti syyttäjä vaatii syytetyille asiassa rangaistusta törkeästä kiskonnasta.
Ihmiskauppasyytteen mukaan pariskunta teetti asianomistajalla vuosien ajan kodinhoitotyötä kotonaan ja apulaisena ravintolassaan käyttäen hyväksi tämän riippuvaista asemaa ja turvatonta tilaa. Syyttäjän mukaan pariskunta saattoi henkilön erehdyttämällä pakkotyöhön ja ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin.
Syyttäjä esittää, että pariskunta piti työntekijää työpaikasta riippuvaisessa asemassa muun muassa uhrin taloudellisen riippuvaisuuden, asumistilanteen ja kielitaidottomuuden vuoksi.
Nepalista Suomeen tulleella työntekijällä ei ollut tietoa Suomen palkkatasosta tai työntekijän oikeuksista liittyen ylityökorvauksiin ja vapaisiin. Hänellä ei ollut Suomessa myöskään sosiaalisia kontakteja, eikä hän puhunut suomea tai englantia.
Syytteen mukaan asianomistajalla ei ollut lähes ollenkaan vapaa-aikaa, ja hän oli riippuvainen syytettyjen tarjoamasta majapaikasta, joka oli ainakin ensin vain patjapaikka olohuoneen lattialla.
Haastehakemuksessa kerrotaan, että henkilön työpäivät olivat pitkiä ja hän teki töitä lähes ilman vapaapäiviä. Syyttäjän mukaan hän teki töitä jopa seitsemänä päivänä viikossa, noin puoli kahdeksasta iltakymmeneen tai iltayhteentoista saakka. Kaksi kertaa viikossa töitä kerrotaan olleen jopa aamukahteen saakka.
Kotimaahan palaaminen ei ollut työntekijälle vaihtoehto, koska Nepaliin jäänyt perhe oli hänestä taloudellisesti riippuvainen. Lisäksi asianomistaja oli syyttäjän mukaan pariskunnalle velkaa lennostaan Suomeen.
Haavoittuvaisessa asemassa olleella työntekijällä ei syytteen mukaan ollut tilanteessa muuta todellista vaihtoehtoa kuin jatkaa työntekoa ja asumista pariskunnan luona.
Pariskunnalla oli auktoriteettiasema sekä Suomen nepalilaisyhteisössä että kotimaassaan. Työntekijä pelkäsi menettävänsä kasvonsa, mikäli hän olisi palannut Nepaliin.
Syytteessä oleva mies oli värvännyt asianomistajan Nepalista Suomeen kodinhoitotyöhön lupaamalla 1 200 euron kuukausipalkan ja ylläpidon kahdeksan tunnin työajalla viitenä päivänä viikossa.
Syytteen mukaan pariskunta ei kuitenkaan maksanut työntekijälle itselleen palkkaa, vaan siirsi 300 euroa kuukaudessa suoraan työntekijän läheisille Nepaliin.
Syytetyt maksoivat työntekijälle nimetylle suomalaiselle pankkitilille vuosien aikana palkkoja ja lomarahoja noin 36 000 euroa, mutta syyttäjän mukaan he pitivät verkkopankkitunnukset ja pankkikortin käytössään. Syytteen mukaan järjestely oli tehty antamaan ulospäin kuva asianmukaisesti maksetusta palkasta.
Syyttäjän arvio on, että pariskunta olisi jättänyt työntekijälle maksamatta palkkoja sekä erilaisia lisiä ja korvauksia yhteensä 226 000 euron edestä vuosien aikana.
Kaksikkoa syytetään lisäksi törkeästä kiskonnasta vuosien 2014 ja 2017 välillä. Epäilty kiskontarikos kohdistui pariskunnan ravintolassa työskennelleeseen henkilöön.
Tässä tapauksessa syytetyt olisivat syyttäjän mukaan käyttäneet hyväksi työntekijän ahdinkoa tai ymmärtämättömyyttä hankkiakseen itselleen etua.
Syytetyt maksoivat tälle asianomistajalle 1 790 euron kuukausipalkkaa. Työsopimukseen sovittu työaika oli 111 tuntia kolmessa viikossa, mutta syytteen mukaan pariskunta teetti työntekijällä töitä todellisuudessa seitsemänä päivänä viikossa lähes ilman vapaapäiviä ja lomia.
Syytteen mukaan työntekijä teki usean vuoden aikana pariskunnan ravintolassa 14 tunnin työpäiviä kahtena tai kolmena päivänä viikossa, ja lisäksi muina viikonpäivinä normaalin aamu- tai iltavuoron.
Syyttäjän arvion mukaan työntekijälle maksamattomien palkkojen, eri lisien ja korvausten kuten lomakorvausten ja lomaltapaluurahan määrä olisi yhteensä yli 136 000 euroa.
Asianomistaja itse kertoi joutuneensa maksamaan työpaikastaan 7 650 euroa.
Myöskään tämä työntekijä ei kokenut voivansa kieltäytyä pitkistä työpäivistä, koska pelkäsi menettävänsä työpaikkansa.
Syytteen mukaan pariskunta tavoitteli kiskonnassa huomattavaa hyötyä käyttäen hyväksi työntekijän heikkoutta tai muuta turvatonta tilaa, ja rikos tehtiin erityisen suunnitelmallisesti.
Molemmat syytetyt kiistivät kummankin syytteen ja korvausvaateet oikeudessa.
Heidän mukaansa työntekijöiden ihmisarvoa ei loukattu, työntekijät eivät olleet riippuvaisessa tai turvattomassa asemassa eikä hyväksikäyttöä, kiskontaa tai ihmiskauppaa tapahtunut.
Syytetyt kielsivät muun muassa teettäneensä asianomistajilla ylipitkiä työpäiviä.
Syytettyjen mukaan jälkimmäisen työntekijän kohdalla väitetyt 14 tunnin työvuorot ravintolassa eivät olisi olleet aukioloaikoina edes mahdollisia. Pariskunnan mukaan työntekijä oli myös saanut pitää lainmukaisia vapaapäiviä ja lomia.
Kodinhoitotyötä tehneen henkilön he kiistivät edes työskennelleen ravintolassa. Henkilön oleskelulupahakemusta varten oli tehty työsopimus, johon hänet oli merkitty ravintolayrityksen työntekijäksi. Puolustuksen mukaan asianomistaja ei kuitenkaan olisi koskaan työskennellyt ravintolassa, vaan ainoastaan pariskunnan asunnolla.
Syytettyjen mukaan työntekijä oli työvuosien aikana myös käynyt muutamaan otteeseen Nepalissa, ”jonne hänellä olisi ollut mahdollisuus jäädä palaamatta Suomeen.”
Naisen mukaan työntekijän asumisolot myös ”vähintäänkin vastasivat suomalaisia olosuhteita.”
”Hän on elänyt perheessä perheenjäsenen kaltaisessa asemassa”, naisen oikeusavustaja esitti oikeudessa.
Syyttäjä vaatii ravintoloitsijapariskunnalle Devi Sharmalle ja Manju Sharmalle vankeusrangaistusta ja tämän lisäksi ravintolayritykselle yhteisösakkoa.
Asianomistajat vaativat lisäksi pariskunnalta rahallisia korvauksia.
Tutkinta liittyy Devi Sharman ravintolassa ja tämän kotona työskennelleen ihmisen oloihin. Tutkinta on kestänyt jo noin kaksi vuotta.
Syytettynä oleva mies on ollut useamman nepalilaisen ravintolan omistaja tai osaomistaja pääkaupunkiseudulla.
Hän perusti Suomen ensimmäisen nepalilaisen ravintolan 90-luvulla Helsinkiin. HS:n tietojen mukaan miestä pidetään yhtenä vaikutusvaltaisimmista nepalilaisten ravintoloiden omistajista Suomessa.
Helsingin Sanomat kertoi jo vuonna 2019 Helsingin poliisin epäilevän kyseistä avioparia ihmiskaupparikoksesta liittyen ravintolassaan ja kotonaan työskennelleen henkilön oloihin.
Tutkinta oli maaliskuuhun 2019 mennessä kestänyt jo noin kaksi vuotta.
Tuomari harmitteli tiistaina oikeudenkäynnissä, että poliisin esitutkinta tapauksessa kesti vuosia.
”Todella surullista, miten näin vanhoja asioita ollaan nyt käsittelemässä”, tuomari sanoi.
Syyttäjä oli nostanut pariskuntaa vastaan syytteen myös kiskonnan tapaisesta työsyrjinnästä, mutta tämän syytteen osalta syyteoikeus ehti vanheta.