Suomen elossa olevien veteraanien keski-ikä on 97 vuotta. Veteraanien joukossa on useita kymmeniä sadan vuoden iän saavuttaneita. Seinäjokelainen Olavi Kataja-Rahko on yksi heistä.
Seinäjokelaisen Olavi Kataja-Rahkon pöytä hoivakodin huoneessa kertoo vielä marraskuisesta juhlasta. Sadan vuoden virstanpylväs on ohitettu.
Pöytä on täyttynyt onnittelukorteista. Lastenlastenlasten itse piirtämät kortit juoksevat pöydältä lähes vastaan vierasta.
Olavi Kataja-Rahko on jo tottunut elämään Vuorituvan hoivakodissa. Jatkosodan veteraanilla ei tosin ole talossa ikätovereita.
– Kun ikä on kolminumeroinen, niin on se vähän erilaista, Olavi Kataja-Rahko tuumaa.
Liikunnasta hyötyä satavuotiaanakin
Veteraanit.fi-sivuston mukaan Suomessa oli syyskuussa 2022 elossa lähes 3500 sotaveteraania. Heistä sotainvalideja on noin 600.
Suomen veteraanien keski-ikä on 97 vuotta. Veteraanien joukossa on useita kymmeniä sadan vuoden iän saavuttaneita.
Satavuotias Olavi Kataja-Rahko on edelleen hyväkuntoinen, vaikka askel onkin lyhentynyt.
– Liikun aika paljon. Pohjaa on menneiltä vuosilta hiihdosta, ampumahiihdosta ja hirvenhiihdosta.
Veteraanin poika Kari Kataja-Rahko kertoo, ettei ole tavattoman pitkä siitä, kun isä vielä osallistui reserviläisten kilpailuihin pistooliammunnassa.
– Sarja oli 85-vuotiaat ja isä sijoittui kärkipäähän mitaleille, taisi olla toinen, Kari Kataja-Rahko kertoo.
Olavi Kataja-Rahko vaalii edelleen korkeassa iässäänkin päivittäistä liikkumista. Hän pitää tärkeänä sitä, että pääsee itsenäisesti omasta huoneestaan siirtymään ruokailemaan hoivakodin toiseen kerrokseen. Ensin käytäviä kävellen ja rollaattoriin tukien ja sitten hissillä.
Lisää: Itsenäisyyspäivä 2022 Ylen kanavilla
Isä ja poika rintamalla
Olavi Kataja-Rahkon sotavuodet alkoivat jo, ennen kuin hän oli ehtinyt edes 19-vuotiaaksi. Hän lähti syyskuussa 1941 armeijaan ja siirtyi rintamalle ja jatkosotaan jo helmikuussa 1942.
Kataja-Rahkon seitsemänlapsisesta perheestä isä Salomon oli lähtenyt rintamalle jo kesällä 1941.
Isä ja perheen vanhin lapsi eivät tavanneet toisiaan sodan myllerryksessä. He taistelivat Laatokan eri puolilla.
– Isä oli Kannaksella ja minä Syvärillä. Monenlaisia muistoja sieltä jäi, Olavi Kataja-Rahko kertoo.
Kotona Ilmajoen Koskenkorvalla oli luonnollisesti suuri huoli puolisosta, isästä, lapsesta ja veljestä rintamalla. Venäläinen sotapropaganda oli omiaan nostattamaan huolta.
– Minulta jäi kirjeitä paikalliseen korsuun ja niissä oli osoitteeni. Teuvan Tiltu, niin kuin häntä kutsuttiin, oli lukenut nimeni radiossa ja niinpä kotona epäiltiin, että kuinkahan sen pojan on siellä käynyt. Myöhemmin selvisi, että venäläiset pitivät yllä propagandaa.
Olavi Kataja-Rahko ja hänen isänsä selvisivät jatkosodasta haavoittumatta. Isä Salomon oli kolmen sodan veteraani.
– Ihmeellistä, että minulle ei tapahtunut muuta kuin löin kirveellä oikeaan polveeni. Kirves lipsahti, kun veistin tervaksia.
Läheltä piti -tilanteita sodassa kuitenkin riitti. Olavi Kataja-Rahko on muistellut ja ihmetellyt selviytymistään perheelleen erityisesti eräässä perääntymisvaiheen tapahtumassa.
Kataja-Rahko oli toisen sotilaan kanssa jäänyt erilleen muista. Yhtäkkiä vihollisen lentokone alkoi saartaa miehiä, ja heitä yritettiin ampua edestä ja takaa. Miehet etenivät viljapeltoa pitkin, ryömivät ojissa ja yrittivät parhaansa mukaan piiloutua maastoon.
Lopulta lentokone lähti, mutta se palasi takaisin ja sama ammunta alkoi uudelleen. Suomalaiset säästyivät sarjatulelta ja elämä voitti.
“Natoon mutta ei loukata naapureita”
Olavi Kataja-Rahkon viesti nuoremmille sukupolville on selvä itsenäisyyspäivänä 2022.
– Pidetään aina kiinni Suomesta. Se tarkoittaa isänmaallista toimintaa. Vaikka naapurista on aina sanottu ohjeita, niin meillä pitää olla omat päätökset ja liitytään Natoon.
– Sitten eletään niin kuin ennenkin, eikä loukata ketään naapureita, Olavi Kataja-Rahko tiivistää.
Jatkosodan jälkeen varauduttiin uuteen sotaan
Olavi Kataja-Rahko vapautui sotatoimista marraskuussa 1944. Jo saman kuukauden aikana hän tapasi tulevan puolisonsa Railan. Perheeseen syntyi poika vuonna 1947 ja tytär 1952.
Puhuttiinko kotona isän sotavuosista?
– Aina jotain, mutta lapsuus- ja nuoruusvuosina vähemmän. Vasta kahtena viimeisenä vuosikymmenenä ja varsinkin viime aikoina olemme puhuneet paljon isän kanssa rintamakokemuksista. Me sisarukset olemme todenneet, että ne ovat arvokkaita muistoja ja haluamme niitä vaalia, muistelee tytär Anneli Soini.
Tytär muistaa, miten hänen vanhempansa varautuivat aikoinaan siihen, jos sota syttyisi pian uudelleen.
– Vaatteita, kuten esimerkiksi päällystakkeja, ei hävitetty, vaan niitä säilytettiin omakotitalon ”sivukkaassa”.
Sama varautuminen keskusteluttaa Suomea jälleen, kun Euroopassa on sota käynnissä.
– Kovastikin se on tullut kuluneen vuoden aikana mieleen ja olen sitä jopa murehtinutkin. Vielä on kuitenkin luottamus siihen, että Suomi pärjää. Meillä on hyvä presidentti ja hallitus. Luottaen ja toivoen on mentävä eteenpäin, Anneli Soini miettii.
Poika Kari Kataja-Rahko kertoo soittavansa isälleen hoivakotiin joka ilta.
– Samalla kun jutellaan päivän kuulumiset sivutaan myös Suomen ja maailman tapahtumat.
Pidetään aina kiinni Suomesta. Se tarkoittaa isänmaallista toimintaa.
Olavi Kataja-Rahko
Kari Kataja-Rahko laskee, että hänen isänsä on ollut nyt jo enemmän aikaa eläkkeellä kuin mitä hän ehti olla töissä.
Olavi Kataja-Rahko jäi 55-vuotiaana eläkkeelle veturinkuljettajan työstä. Vuosi oli silloin 1977.
Olavi Kataja-Rahko työskenteli sodan jälkeen kolme vuotta Liikkuvassa poliisissa, mutta kun työ oli viedä miehen Helsinkiin liikennettä ohjaamaan, Kataja-Rahko hakeutui veturinlämmittäjäksi. Sitä kautta elämä vei veturinkuljettajaksi.
– Isä on ollut aina tarkka luonteeltaan ja taloudellinen. Ahkera työnteko on vienyt häntä eteenpäin. Harrastuksista liikkuminen on ollut hänelle tärkeää. Isä on ollut myös 50 vuotta mukana reserviläisten toiminnassa, Kari Kataja-Rahko kertoo.
Anneli Soini kuvaa isäänsä sisukkaaksi.
– Hän on ollut hyvä kasvattaja, joka on opettanut, että ei saa antaa periksi. Hän on kannustanut meitä luottamaan omiin kykyihimme ja taitoihimme.
Pitkän avioliiton jälkeen
Olavi Kataja-Rahko myöntää, että perheyhteys on ollut ja on edelleen hänelle tärkeä. Kahden lapsen lisäksi hänellä on nyt kuusi lastenlasta ja neljätoista lastenlastenlasta.
- En enää tosin oikein pysy mukana. Nuorten kieli muuttuu, satavuotiasta hymyilyttää.
Olavi Kataja-Rahkon puoliso Raila Kataja-Rahko menehtyi viime vuonna. Samalla päättyi 76 vuotta kestänyt avioliitto.
– Mieleeni tulee usein käytetyt sanat: “Aika ja ystävät katoavat, uskollisuus ja ikuisuus säilyvät”.
Kataja-Rahkon avioliitto-ohje on yksinkertainen.
– Pitää kysyä vastapuolen ajattelua asiasta.
Oliko paljon rakkautta?
– Kyllä siinä sitäkin oli.
Aiheesta voi keskustella tiistaihin 6. joulukuuta kello 23 asti.
Enemmän aiheesta:
Kaisa Oksan, 22, sotavangiksi vuonna 1944 jäänyt isoisoisä palasikin elossa kotiin ja haki hautakivensä talteen
Lapin maisemat ja puhdas luonto ovat nuorten mielestä suurimpia ylpeyden aiheita Suomessa – itsenäisyys merkitsee nuorille vapautta
Pelko sodasta on jäänyt lapsuudesta Seela Sellan lihasmuistiin: “Suhtaudun itsenäisyyspäivään pelonsekaisella kunnioituksella”