Maaseudun protestipuolue löi asiantuntijat ällikällä voittamalla Hollannin toissaviikolla pidetyt aluevaalit.
Maatalousyrittäjä Ingrid de Sain on vihainen. Hän haukkuu kotimaansa Hollannin päättäjiä siitä, että heillä ei ole käsitystä työstä ja arjen käytännöistä.
Pohjois-Hollannin maakunnassa toimiva maitotilallinen on yksi Alankomaiden noin 3 000 maatalousyrittäjästä, joita uhkaa tilojen pakkolunastus. Taustalla on hallituksen huoli maatalouden typpipäästöistä.
Isot typpipäästöt ovat Hollannissa harjoitettavan tehomaatalouden kääntöpuoli. Ne ovat seurausta lannoitteiden käytöstä sekä eläinten tuottamasta lannasta ja virtsasta.
Typpipäästöt johtavat rehevöitymiseen ja ovat näin ollen uhka luonnon monimuotoisuudelle. Hehtaarikohtaiset typpipäästöt ovat Hollannissa EU:n toiseksi suurimmat.
Nyt Hollannin hallitus haluaa tilanteeseen muutoksen. Tavoitteena on typpipäästöjen puolittaminen vuoteen 2030 mennessä. Tämä edellyttää tuotantoeläinten määrän vähentämistä kolmanneksella seuraavien kahdeksan vuoden aikana.
Valtio on valmis lunastamaan eniten päästöjä aiheuttavat maatilat korvausta vastaan. Pakkolunastusten uhka on johtanut laajoihin mielenosoituksiin eri puolilla Hollantia.
Typpikriisi on myös synnyttänyt uuden maaseudun asiaa ajavan protestipuolueen. BoerBurgerBeweging-puolue vetoaa tyytymättömiin äänestäjiin Hollannin maaseudulla.
Puolue löi asiantuntijat ällikällä voittamalla Hollannin viime viikolla pidetyt aluevaalit. Aluevaalien tulos vaikuttaa myös parlamentin ylähuoneen koostumukseen. Senaatista käsin BBB voi jarruttaa tyyppipäästöihin liittyvää lainsäädäntöä.
Vaalit olivat myös henkilökohtainen menestys maatalousyrittäjä de Sainille, joka oli BBB-puolueen kärkiehdokas Pohjois-Hollannin maakunnassa. Hän kertoo lähteneensä politiikkaan varmistaakseen, että maatalouden edellytykset otetaan huomioon päätöksenteossa.
– Päättäjät eivät kuunnelleet meitä. Halusin varmistaa, että maataloudella on tulevaisuus Hollannissa.
De Sainin mukaan maatalouden aiheuttamia päästöjä on liioiteltu. Hän korostaa, että päästöjä syntyy myös muilla sektoreilla, kuten tie- ja lentoliikenteessä sekä kuljetuksista. Siksi hänestä on epäreilua, että juuri maatalous nostetaan tikun nokkaan päästöistä puhuttaessa.
Maa- ja eläintalous ovat merkittävä tulonlähde Hollannille, de Sain muistuttaa. Pienestä koostaan huolimatta Hollanti on maailman toiseksi suurin maataloustuotteiden viejä. Pelkästään tomaatteja viedään joka vuosi kahden miljardin euron arvosta.
Jos tuotantoa vähennetään Hollannissa, sitä on lisättävä muualla, de Sain pohtii. Päästöt voivat hänen mukaansa jopa lisääntyä, jos tuotanto siirtyy maihin, joissa tuottavuus on matalampaa.
– Maataloustuottajien kiusaaminen ja heidän ajamisensa pois Alankomaista ei ratkaise ongelmaa.
Simon Ruiter ei yllättynyt maaseutupuolue BBB:n aluevaaleissa saamasta suosiosta. Ruiter on yksi tuhansista maanviljelijöistä, joiden elinkeino on uhattuna, jos maatalouden päästöjä päätetään leikata.
Ruiterin maatila sijaitsee Natura 2000 -luonnonsuojelualueen vieressä. Ympäröivien maatilojen päästöt nähdään uhkana alueen herkälle luonnolle ja lajistolle.
Ruiterin mukaan maataloustuottajat olisivat valmiita kehittämään toimintaansa vähäpäästöisempään suuntaan. Uudet innovaatiot vaativat kuitenkin rahoitusta, jota on vaikea saada niin kauan kuin maatilojen jatko on vaakalaudalla.
Hallitus on luvannut kompensoida maatiloistaan luopuvia yrittäjiä 25 miljardin euron suuruisesta rahastosta. Maatilalla kasvaneen Ruiterin mukaan kyse on muustakin kuin rahasta.
– Emme puhu pelkästään päästöistä, vaan myös siitä, miten voimme ylläpitää hyvän elämän edellytyksiä maaseudulla. Tätä ei ymmärretä kaupungeissa.
Ruiter siirsi hiljattain maatalousyrityksensä tyttärelleen, joka jatkaa perheyrityksen toimintaa. Ruiter osallistuu yhä maatilan hoitamiseen.
– Haluaisin todella jäädä tänne. Tämä on mukavaa aluetta, ja voimme tulla toimeen täällä.
Ympäristöjärjestö Greenpeacen Hollannin-osastoa johtava Andy Palmen ymmärtää maatalousyrittäjien tuskan. Päästöjen vähentäminen on hänen mukaansa välttämätöntä, siitäkin huolimatta, että prosessi on kivulias monille.
– Aikaa ei ole hukattavaksi. Jos emme toimi vuoteen 2025 mennessä, tuhoamme osan arvokkaasta luonnostamme.
Palmenin mukaan on ilmeistä, että vapaaehtoisuuteen perustuvat toimet eivät ole johtaneet toivottuihin päästövähennyksiin. Sitovat vähennystavoitteet ovat ainoa mahdollisuus, jos typpipäästöt halutaan saada EU:n edellyttämälle tasolle.
Haitallisista typpipäästöistä on keskusteltu Hollannissa jo vuosia, Palmen korostaa. Vaatimukset päästöjen vähentämisestä eivät siis tule yllätyksenä kenellekään.
Palmenin mukaan Hollannin kokoinen maa ei voi tuottaa elintarvikkeita koko maailman tarpeisiin. Hänen mukaansa maatalous on saatava kestävämmälle pohjalle.
Monien maanviljelijöiden syyttävä sormi osoittaa Brysseliin ja EU:ssa sovittuihin ympäristönormeihin. Palmenin mukaan on populistista syyttää EU:ta Hollannin ongelmista.
– Kyseessä ovat omat ongelmamme, jotka on ratkottava täällä.