Harjavallassa tarjotaan kesälääkäreille lisineen 9 000 euron palkkaa. Palkankorotus ei ratkaise ongelmaa, sanoo professori (h.c.) Erkki Vauramo Aalto-yliopistosta.
Harjavalta nousi otsikoihin 9 000 euron kesälääkärien palkastaan. Terveysasema kuvattuna vuonna 2021. Kuva: Timo Simula / Sydän-Satakunta
Pihla Loula HS
On selvää, ettei kaikkialla makseta terveyskeskuslääkäreille yhtä suurta palkkaa kuin Harjavallassa, sanoo Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Janne Aaltonen.
”Yksittäistapauksista ei voi tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä”, Aaltonen sanoo.
Satakunnan Kansa kertoi perjantaina, että Harjavallassa terveyskeskuslääkärille maksetaan kesällä noin 9 000 euron kuukausipalkkaa. Palkka on sama myös lääketieteen kandidaateille.
Lue lisää: Satakunnan Kansa: Lääkäriopiskelijoille maksetaan 9 000 euron palkkaa
Aaltonen painottaa, että palkka on työnantajan ja työntekijän välinen yhteinen sopimus.
”Työnantaja maksaa sellaisen palkan, jolla sinne saa houkuteltua työntekijän. Jos näin ei tehtäisi, tyydyttäisiin siihen, ettei jollain alueella välttämättä ole tiettynä ajankohtana lääkäriä tarjolla”, hän sanoo.
Aaltonen huomauttaa, että Harjavallassa lääkärin tehtäväkohtainen palkka, 6 250 euroa, on melko keskitasoinen palkka. Palkkaa nostavat muun muassa rekrytointilisä, lomaraha ja erilaiset palkkiot.
Tapauksessa ei ole kyse uudesta ilmiöstä. Etenkin kesällä haja-asutusalueilla terveyskeskusten palkkaa joudutaan joskus korottamaan. Aaltonen arvioi, ettei ilmiö ole myöskään poistumassa.
Lääkärien palkkojen korottaminen ei kuitenkaan ole pitkän aikavälin ratkaisu, sanoo professori (h.c.) Erkki Vauramo Aalto-yliopiston Sotera-instituutista. Oleellisempaa olisi Vauramon mukaan korjata rakenneongelmat terveydenhuoltojärjestelmässä.
Kunnallisalan kehittämissäätiön Hyvinvointialueiden seuraava askel -julkaisussa Vauramo ja yleislääketieteen emeritusprofessori Olli-Pekka Ryynänen pohtivat ongelmia ja korjauskeinoja.
Taustalla vaikuttaa se, että Suomessa sanotaan olevan erityisen suuri pula lääkäreistä erityisesti perusterveydenhuollossa. Myös hoitajapulasta puhutaan paljon.
Suomessa on kuitenkin kansainvälisesti verrattuna runsaasti henkilöstöä, Ryynänen sanoo.
”Meillä ei pitäisi olla minkäänlaista henkilöstövajausta.”
Palveluverkko on rakennettu tiheäksi aikana, jona maaseudulla oli vielä nykyistä enemmän asukkaita. Sittemmin iso osa väestöä on valunut isoihin kaupunkeihin. Samalla lääketiede on muuttunut teknisemmäksi ja erityistä osaamista vaativaksi.
Nykyään Vauramon ja Ryynäsen mukaan hankaluuksia aiheuttaa se, että hoitajat ja lääkärit on ripoteltu useisiin toimipisteisiin.
On selvää, että perusterveydenhuollon tulee kyetä tuottamaan palveluja viiveettömästi kun kansalainen sairastuu. Vaativaa erikoissairaanhoitoa tulisi kuitenkin pystyä tiivistämään nykyisestään, Ryynänen sanoo.
Hyvistä resursseista huolimatta Suomen terveydenhuolto näyttää hänen mukaansa alisuoriutujalta.
”Oleellista on purkaa byrokratiaa ja keskittyä potilaalle annettaviin palveluihin”, hän sanoo.
Vanhustenhuollon laajuus vaihtelee Suomessa paljon alueittain.
”Vanhustenhuollossa on ollut käsitys, ettei ikääntyvien toimintakyvyn menetykselle voi mitään. Todellisuudessa tehokkaalla kuntoutuksella pystytään vähentämään ympärivuorokautisen hoidon tarvetta.”
Julkaisussaan Ryynänen ja Vauramo toteavat, että muissa vertaillussa Euroopan maissa kuntoutus on olennainen osa hoitoprosessia. Suomessa tehokasta kuntoutusta on Vauramon mukaan toteutettu vain joillakin alueilla.