Iltalehti pyysi Talouspolitiikan arviointineuvoston puheenjohtajaa, Turun yliopiston taloustieteen professori Jouko Vilmusta arvioimaan SDP:n, perussuomalaisten ja kokoomuksen talouspoliittisissa ohjelmissa esitetyt keinot ikääntyvän velka-Suomen talouden kuntoon saamiseksi.
Vilmusen mukaan puolueiden vaaleja varten julkaisemista talousohjelmista näkee, että ne on laadittu äänestäjien kalastamiseksi.
– Kaikista ohjelmista uupuvat konkreettiset keinot, miten tavoitteisiin päästään. Erityisesti SDP:n ja perussuomalaisten vaaliohjelmissa ei täsmennetä sitä, mistä otettaisiin pois, jotta talous saadaan tasapainoon, Vilmunen sanoo.
– Kokoomuksella on hieman enemmän konkretiaa, mutta ohjelmasta löytyy myös elementtejä, joiden seurauksia ei ehkä ole mietitty.
Vilmusen mukaan äänestäjiä poliittisesti eniten rauhoitteleva vaaliohjelma on SDP:llä.
– Demarien ohjelmassa viestitään äänestäjille, että ei tässä nyt mitään hätää ole. Veroja korotetaan vain hyvätuloisilta, jotka suunnittelevat verotustaan, tai sijoitustoiminnan tuotosta, mutta yhtään ei mietitä sitä, mikä näiden uudistusten nettotulos on.
Myös perussuomalaisten ohjelmaa professori moittii konkretian puutteesta.
– En haluaisi antaa valtakirjaa poliitikolle, joka kertoo yleisellä tasolla syynäävänsä maahanmuuttoa ja painottaa kotimaista työmarkkinaa, etenkin kun monet työnantajat valittavat, etteivät he löydä ammattitaitoista työvoimaa Suomesta, Vilmunen sanoo.
Jouko Vilmunen on Talouspolitiikan arviointineuvoston puheenjohtajaa ja toimii Turun yliopiston taloustieteen professorina. Arkistokuva. Maarit Kytöharju
Neuvot äänestäjille
Taloustieteen professori antaa muutaman neuvon äänestäjille puolueiden ohjelmien arvioimiseen.
Vilmusen mukaan ohjelmien tarkastelussa kannattaa unohtaa ”poliittinen väri” ja pohtia sitä, mitä ehdotukset tosiasiassa tarkoittavat.
– Kannattaa miettiä, mitä puolueen esittämässä ehdotuksessa on taustalla. Mitä ehdotus tarkoittaa juuri minun kohdallani. Esimerkiksi jos olisin työtön, tarkoittaako uudistus sitä, että minun pitää jatkossa ponnistella enemmän.
– Leikkauskohteiden arvioinnissa on syytä kiinnittää huomiota siihen, onko toimenpide sellainen, joka ei häiritse kasvua ja työllisyyttä, koska nyt pitäisi ensisijaisesti leikata ja korottaa veroja sieltä, mistä koituu vähinten negatiivisia vaikutuksia talouteen.
– Työllisyystavoitteissa on syytä kysyä, millä konkreettisilla toimenpiteillä työllisyystavoitteet saavutetaan ja mitä ne maksavat. Ovatko uudet työpaikat esimerkiksi sellaisia, joiden tueksi tarvitaan sosiaaliturvaa, joka lisää julkisen talouden rasitetta.
Professorin mukaan puolueiden ehdotuksia kannattaa myös tarkastella pitkäjänteisesti.
– Vaikka joku leikkaus ja säästötoimi saattaakin nyt kirpaista ja osua omalle kohdalle, on syytä huomioida, että jos sitä toimenpidettä ei nyt tehdä, voidaan tulevaisuudessa joutua leikkaamaan paljon rajummin, professori sanoo.
Vilmusen mukaan arvioinnin pohjana on syytä pitää mielessä myös se, että Suomi elää yli varojensa ja rahoittaa velaksi yhteiskuntaa, johon ei ole varaa.
Vertailukohtana voi pitää sitä, että Talouden arviointineuvoston ja valtiovarainministeriön arvioiden mukaan ensi vaalikaudella taloutta pitäisi sopeuttaa kuudella miljardilla eurolla.
Pääministeri ja SDP:n puheenjohtaja Sanna Marin ja varapuheenjohtaja Matias Mäkynen esittelivät tällä viikolla SDP:n talouspoliittiset linjaukset tulevalle vaalikaudelle. Petteri Paalasmaa
Taloustieteen professori Jouko Vilmusen mukaan SDP:n esittämien sopeutusten suuruusluokka on kohdallaan, mutta vaaliohjelman muu osa jää hämäräksi.
– Mistä löydetään tulot, ja toisaalta kun menoja halutaan leikata vain vähän, niin mistä nämä budjettivaikutukset tulevat. Ne eivät varmasti löydy pelkästään työllisyyden ja tuottavuuden kasvusta, se on ihan saletti, Vilmunen sanoo.
SDP:n kahden prosentin talouskasvutavoitetta professori pitää kunnianhimoisena.
– Suomen talouden pitkän aikavälin kasvu ja tuotannon kasvu on alle 1,5 prosenttia, mutta jos SDP:llä on jokin viisasten kivi sille, miten kasvua revitään talouden resursseista, niin nostan heille hattua.
– Olisin toivonut demareilta näkemystä siitä, millä keinoilla talouskasvutavoitteeseen päästään. Äänestäjänä kysyisin, mitä konkreettisia keinoja tämä vaatii.
Vilmusen mukaan SDP:n kaavailemassa työpaikkojen lisäämisessä on tarkasteltava myös sitä, mitä työpaikkojen luominen maksaa.
– Nojaaminen pelkästään työllisyyden kasvuun ei ole julkisen sektorin vakauttamisen kannalta parasta mahdollista politiikkaa.
Professorin mukaan SDP:n pitäisi yleisesti ottaen kertoa enemmän vaalikauden aikana tehtävistä konkreettisista keinoista.
Säästötoimissa SDP:n linjana näyttää Vilmusen mukaan olevan se, ettei sosiaalituista ja etuuksista saa leikata.
– Mistä niitä menoja sitten leikataan, professori ihmettelee.
– Puheet siitä, että julkisen sektorin toimintoja tehostamalla saadaan säästöjä, on kuultu jo monta kertaa, mutta vieläkään en tiedä mitä se tarkoittaa, etenkin kun tehostamista on yritetty jo monta kertaa.
Vilmusen mukaan Suomessa pitäisi käydä läpi koko julkisen sektorin toiminta ja samalla muistaa myös se, että yksityinen sektori tuo lisätulot ja senkin kuntoon pitäisi kiinnittää huomiota.
SDP:n veropolitiikasta professori toteaa, että pääomatulojen ja sijoitustulojen verojen kiristyksissä pitäisi huomioida, vahvistuuko veropohja todellisuudessa, kun otetaan ihmisten käyttäytymisvaikutukset huomioon.
– Maailmalla esimerkkejä siitä, että veropohja on kiristysten seurauksena pienentynyt merkittävästi, Vilmunen muistuttaa.
– Toisaalta ymmärrän myös sen, että pääomatulot ja yrittäjätulot kasvattavat varallisuuseroja ja se on sosiaalisesti iso kysymys.
SDP:n esittämissä yritystukien leikkauksissa professori pitää hyvänä sitä, että pienyritysten toimintaehdoista huolehditaan.
– Sellaista yrittäjätoimintaa, joka ei pysy pystyssä ilman tukia, ei kannata tukea, Vilmunen linjaa.
Perussuomalaiset haluaa leikata kaikilta hallinnonaloilta juustohöylämallilla. Kuvassa puolueen puheenjohtaja Riikka Purra. Inka Soveri
Professori Vilmusen mukaan perussuomalaisten sopeutumistoimien suuruusluokka eli 1,6–3,3 miljardia euroa ei riitä yhden vaalikauden sopeutumistoimiksi.
– Suuruusluokan pitäisi olla noin 6 miljardia euroa, Vilmunen sanoo.
Professori suhtautuu empivästi myös perussuomalaisten juustohöylämälliin eli siihen, että jokaiselta hallinnonalalta leikattaisiin tasaisesti 2–4 prosenttia.
– Kuka näitä leikkaustoimia valvoo, kun jokainen ministeriö puolustaa omia määrärahojaan. Ruotsissa ja Tanskassa julkisen sektorin menokuri on pantu lakiin, mutta Suomessa kehyksiä rikotaan, koska leikkaukset ovat neuvottelukysymys. Hyvä jos tällä Suomen mallilla päästäisiin edes kahteen prosenttiin, Vilmunen sanoo.
Perussuomalaisten työllisyystoimista todetaan vain, että työllisten määrää on lisättävä.
– Työllisten määrän kasvattaminen pelkästään suomalaisin resurssein ei kyllä onnistu. Työn ja tekijöiden kohtaanto-ongelma on sektorikohtaista, ja jollain aloilla on todellinen pula ammattitaitoisesta työvoimasta eikä sitä löydy kotimaasta.
Vilmusen mukaan työperäisen maahanmuuton lisäämisessä pitäisi kuunnella enemmän yrityksiä ja miettiä myös veroporkkanoita kansainvälisten osaajien houkuttelemiseksi.
Perussuomalaisten ohjelmassa mainittu vihreän kasvun kritiikki ei Vilmusen mukaan pidä ollenkaan paikkaansa.
– Vihreä kasvu on kannatettava sijoituskohde, jossa valtion rooli on erittäin tärkeä. Esimerkiksi kun luodaan kannusteita verottamalla saastuttajia ja laajennetaan markkinoita.
Perussuomalaisten mukaan ansiotuloverotusta on kevennettävä kaikilla tulotasoilla, ja yhteisöille pitäisi ottaa käyttöön Viron veromalli eli tasaverojärjestelmä.
– Ansiotuloverotusta on syytä keventää, mutta se pitää kompensoida muita veroja nostamalla ja kohdistaa etenkin pieni- ja keskituloisiin, Vilmunen sanoo.
Perussuomalaisten mukaan säästötoimet on kohdistettava etenkin maahanmuuttoon, kehitysapuun ja ilmastotoimiin. Suomen hiilineutraalisuustavoite on puolueen mukaan siirrettävä nykyisestä vuodesta 2035 vuoteen 2050.
– Suomen nykyinen hiilineutraalisuustavoite on kunnianhimoinen, mutta se lisää oikealla tavalla painetta, Vilmunen toteaa.
Hänen mukaansa myös kehitysapu tuntuu nykyisin olevan oikealla tasolla.
– Samalla pitää seurata, että rahat menevät sinne, minne ne on tarkoitettu.
Maahanmuuton osalta professori myöntää, että humanitäärinen maahanmuutto tulee ehkä kalliimmaksi kuin siitä saatu taloudellinen hyöty.
– En silti lähtisi supistamaan maahanmuuttokiintiöitä. Pidemmällä tähtäimellä työperäisen maahanmuuton painopiste täytyy kuitenkin siirtää osaajiin, Vilmunen sanoo.
Professori Jouko Vilmusen mukaan kokoomuksen sopeutustavoite on samassa linjassa valtiovarainministeriön ja talouden arviointineuvoston kanssa.
Puolueen tavoite 100 000 uudesta työllisestä on Vilmusen mukaan hyvä tavoite, mutta samalla pitäisi varmistaa, että myös tehdyt työtunnit saadaan nousuun.
Kokoomus haluaa vauhdittaa talouskasvua vähintään 0,5 prosenttiyksikköä vuosittain. Keinoina ovat muun muassa työmarkkinoiden parantaminen, yrittäjyyden ja omistamisen edellytysten parantaminen, sekä osaamiseen ja innovaatioihin panostaminen.
Vilmusen mukaan puolueen asialistalla on kaikki ne elementit, joilla kasvua yritetään saavuttaa.
– Mutta mitkä ovat konkreettiset toimenpiteet, ja mikä on esimerkiksi työmarkkinoiden rooli talouskasvun kiihdyttämisessä, professori perää.
– Suomessa tuntuu olevan verrokkimaita vaikeampi saada tuottavuuden kasvua eteenpäin. Esimerkiksi Ruotsissa työn tuottavuus korkeampi, kun työmarkkinoilla on tehty muutoksia.
Vilmusen mukaan innovaatiotoiminnan tukemisessa myös kokoomukselta uupuvat konkreettiset askelmat, joiden avulla tuottavuuden kasvuun voidaan päästä.
– Pitäisi tietää tarkemmin, mitä niillä innovaatioilla tarkoitetaan ja minkälaista toimintaa käytännössä halutaan tukea, jotta se hyödyttäisi myös julkista taloutta.
Kokoomuksen tavoitteena on laaja veropohja ja nykyistä matalampi kokonaisveroaste. Puolue haluaa siirtää verotuksen painopistettä työn ja yrittämisen verotuksesta päästöjen, haittojen ja kulutuksen verottamiseen. Yritysten verotusta ei puolueen mukaan pidä kiristää.
Professori Vilmusen mukaan yleisellä tasolla verotusta on syytä siirtää enemmän haittaverojen puolelle ja työnteon ja yrittäjyyden verotusta on kevennettävä, kuten kokoomus linjaa.
– Sen sijaan kokonaisveroasteen laskeminen on tarkan analyysin paikka, Vilmunen toteaa.
Kokoomus ei halua sulkea mitään kohdetta säästötoimien ulkopuolelle, mutta pitää erityissuojelussa koulutuksen, puolustuksen, oikeuslaitoksen ja turvallisuuden määrärahoja.
– Nykyisen hallituksen koulutussatsaukset ovat olleet hyviä ja tätä linjaa on syytä jatkaa, myös turvallisuuteen sekä oikeuslaitoksen resursseihin on syytä kiinnittää huomiota, professori arvioi.
Vilmunen näkee kokoomuksen vaalitaktiikkana sen, ettei mitään leikkauskohteita suljeta ulkopuolelle.
– Siinä on haastetta muille puolueille.
Professorin mukaan tärkeintä olisi katsoa sellaiset leikkauskohteet, jotka vahingoittavat talouden ja yhteiskunnan toimintaa mahdollisimman vähän.
– Allekirjoitan kuitenkin sen, että kaikki toimet käydään tarkasti läpi, Vilmunen sanoo.
Indeksikorotusjarruista kokoomus hakisi miljardin euron säästöt.
– Indeksitarkistukset eivät ole mikään pieni asia. Ne vaikuttavat merkittävästi tulonjakoon. Esimerkiksi nyt ihmiset ovat aikaistaneet eläkkeelle lähtöä indeksikorotusten vuoksi, koska niiden inflaatioautomatiikka suosii eläkkeelle lähteviä ja eläkeläisiä aktiiviväestöön verrattuna, kun eläkkeet nousivat keskimäärin 6 prosenttia.
Kokoomuksen säästökohteita professori pitää ”potentiaalisesti tärkeinä”, mutta kysyy samalla, ovatko säästötoimien suuruusluokat kohdallaan.
Kokoomuksen ohjelmassa on professorin mukaan eniten konkretiaa. Arkistokuva. Jani Korpela
Paras ohjelma?
Talouspolitiikan professorin mukaan kaikki kolme puoluetta yrittävät ohjelmissaan välttää poliittista riskiä siitä, että paljastetaan puolueen talouspolitiikan todellinen linja, jolloin äänestäjät saattaisivat pelästyä.
Vilmusen arvion mukaan kolmikon paras talouspoliittinen ohjelma on kokoomuksella.
– Kärkisijan kokoomus saa siksi, että puolueen ohjelmassa on eniten pureuduttu yksityiskohtiin, professori sanoo.
Arvosanaksi kokoomuksen ohjelmalle hän antaa 7,5.
Toiseksi kirii SDP, jonka asialista tiivistää Vilmusen mukaan suhteellisen hyvin julkisen talouden kestävyyden kannalta keskeiset asiat.
SDP saa professorilta arvosanaksi 6.
Perussuomalaiset jää hännänhuipuksi ja saa talouspoliittisesta ohjelmastaan arvosanaksi 5.
– Puolueen ohjelma kuvaa aivan liikaa ennakkoluuloja asioita kohtaan, joista ei pitäisi lähteä ensimmäisenä säästöjä hakemaan, Vilmunen päättää.