Professori väläyttää kovaa keinoa hoitojonoihin – Marin ja muut ministerit välttivät rikosvastuun

Kunnille ja sairaanhoitopiireille ei tule juuri mitään seuraamuksia, vaikka potilaiden oikeudet hoitoon pääsyyn eivät toteudu lain edellyttämällä tavalla.

Paisuneiden hoitojonojen taustalla vaikuttaa paitsi taloudellinen resurssivaje ja koronan aiheuttama hoitovelka, myös vaikeutunut työntekijäpula.

Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen Itä-Suomen yliopistosta katsoo, että Suomessa pitäisi tarkastella liian vähän rahaa terveyspalveluihin budjetoineiden päättäjien rikosvastuuta hoidon saatavuuden ongelmista.

Tolvanen pitää puutteena sitä, ettei rahoittavan tahon vastuuta terveyspalveluiden ongelmista ole Suomessa rikosoikeudellisesti koeponnistettu.

– Esimerkiksi työturvallisuuden tai ympäristörikosten suhteen on laitettu aika korkealta tasolta organisaatiosta henkilöitä rikosvastuuseen. Terveydenhuollossa rikosvastuu on kohdentunut lähinnä vain hoitavaan lääkäriin tai hoitajaan, professori toteaa.

Tolvanen mainitsee, että usein sen taustalla, että lääkäri tai hoitaja on toiminut huolimattomasti, voi vaikuttaa yksikön resurssipula. Tähän puolestaan ei ole suorittavilla työntekijöillä päätösvaltaa.

– Rahoittajapuolelta pitäisi hakea vastuullisia siihen, ettei hoito toteudu lainmukaisesti, eikä niinkään yksittäisistä työntekijöistä, jotka joutuvat niukoilla resursseilla toimimaan. Poliittisten päätöksentekijöiden rikosvastuuta pitäisi vakavasti pohtia, Tolvanen näkee.

Virkavelvollisuus varata rahoitus

Perustuslain mukaan julkisen vallan, eli valtion ja kuntien, on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Potilaalla on lain mukaan myös oikeus ”hänen terveydentilansa edellyttämään laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon ja siihen liittyvään kohteluun”.

Lain mukaan kunnan on osoitettava riittävästi voimavaroja terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen sekä terveydenhuollon palveluihin.

– On kuntapäättäjien virkavelvollisuus järjestää riittävä rahoitus ja henkilöstömäärä, että pystytään lain mukaisesti palvelut järjestämään, Tolvanen huomauttaa.

Professorin mukaan puhtaasti ammatillisista virheistä tulee toki jatkossakin vastata hoitavien työntekijöiden. Hänestä tämä rikosvastuu kuitenkin toteutuu jo hyvin.

Korkein oikeus (KKO) esimerkiksi tuomitsi terveyskeskuslääkärin tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta 2019. Potilas oli tullut terveyskeskukseen edellisenä päivänä alkaneen rintakivun vuoksi, ja sydänfilmin perusteella potilaalla oli ollut sydäninfarkti. Potilas oli haluton lähtemään keskussairaalaan hoitoon.

Lääkäri oli oikeuden mukaan jättänyt noudatettavien hoito-ohjeiden vastaisesti antamatta potilaalle ohjeen mukaisen lääkityksen, jättänyt konsultoimatta päivystyspoliklinikkaa, lähettänyt potilaan sairaalaan usean tunnin viiveen jälkeen taksilla ambulanssin sijaan sekä jättänyt ilmoittamatta sairaalalle potilaan lähettämisestä. Potilas kuoli sairaalassa seuraavana päivänä.

Oikeus hylkäsi kuitenkin syytteen kuolemantuottamuksesta, koska ei voitu sulkea pois mahdollisuutta siitä, että potilas olisi kuollut sydäninfarktiin, vaikka lääkäri ei olisi syyllistynyt huolimattomuuteen häntä hoitaessaan.

Moitteista ei parannusta

Tolvanen arvioi, että henkilökohtainen rikosvastuu voisi olla yksi keino tuoda muutosta tilanteeseen, jossa potilaiden hoitoon pääsyn oikeudet eivät toteudu.

Vaikka viranomaiset ovat antaneet huomautuksia ja todenneet toiminnan laittomaksi hoitoon pääsyn suhteen useissa päätöksissään, konkreettiset seuraamukset kunnille ja sairaanhoitopiireille ovat jääneet vähäisiksi.

– Ei näytä mitään tapahtuvan ainakaan parempaan suuntaan, vaikka kuinka moititaan, Tolvanen toteaa.

Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin totesi esimerkiksi toukokuisessa ratkaisussaan, että Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (Hus) viimekesäiset jopa vuorokausien mittaisiksi venyneet odotusajat päivystykseen olivat kohtuuttomia ja lainvastaisia.

Tänä kesänä Husin päivystysruuhkat ovat olleet viime vuottakin pahemmat, ja Sakslin on ottanut omasta aloitteestaan asian tutkittavakseen.

Talousarviopäätös oli laiton

Jatkuva palveluiden järjestämiseen tarvittavien resurssien alibudjetointi voisi Tolvasen arvion mukaan ylittää virkarikoksen tunnusmerkistön. Hän muistuttaa, että kunnat voivat hankkia lisää rahaa sote-palveluihin veronkorotuksilla, leikkaamalla menoja toisaalta tai ottamalla velkaa.

Tolvasen mukaan kunnanhallituksen ja -valtuuston sekä lautakuntien jäsenten rikosvastuuta olisi syytä tarkastella tarkemmin. Ainakin yksi tätä läheltä liippaava korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) päätös löytyy vuodelta 2005.

Kunnanvaltuusto oli hyväksynyt talousarvion kunnanhallituksen esityksen mukaisesti, eli vammaispalvelulain mukaisten tehtävien hoitamisen edellyttämä määräraha poistettiin kokonaan talousarviosta. Rahaa ei siten ollut käytettävissä vammaispalvelulain mukaiseen autoavustukseen.

KHO katsoi, että valtuuston talousarviopäätös oli lainvastainen, eikä päätös turvannut edellytyksiä kunnan lakisääteisten tehtävien hoitamiseen. Konkreettisia seuraamuksia asiasta ei kuitenkaan tullut asiasta päättäneille henkilöille.

Ministerit välttivät riskin

Entä sitten maan hallituksen ja kansanedustajien vastuu hoitoon pääsyn ongelmista ja hoitajapulasta?

Sanna Marinin (sd) hallituksen ministerit korostivat kiistellyn potilasturvallisuuslain käsittelyn yhteydessä virkavastuutaan potilaiden hengen ja terveyden suojelemisessa.

Hyvinvointioikeuden professori Mirva Lohiniva-Kerkälä Lapin yliopistosta kertoo, että valtioneuvoston jäsenten virkavelvollisuuden rikkominen olisi periaatteessa voinut tulla kyseeseen, mikäli esimerkiksi teho-osaston lakon vuoksi potilaita olisi kuollut ja voitaisiin osoittaa, että tämä olisi ollut estettävissä lainsäädännöllä, jota he eivät valmistelleet.

Kun hallitus toi esityksen potilasturvallisuuslaista eduskuntaan, Marinin hallituksen ministerit välttivät tämän riskin.

Sen sijaan siitä, että potilasturvallisuus vaarantuu terveydenhuollon arjessa muun muassa hoitajapulan vuoksi, on Lohiniva-Kerkälän mukaan vaikea saada valtakunnan päättäjiä vastuuseen.

Edellytyksenä virkarikoksen tunnusmerkistön täyttymiselle on se, että lakia, ohjeita tai määräyksiä on rikottu. Lisäksi tulisi osoittaa syy-seuraus suhde siitä, että virkavelvollisuuden rikkominen on johtanut esimerkiksi terveydelliseen vammaan tai muuhun haittaan, eikä vahinko saa olla vähäinen.

Esimerkiksi hoidon saatavuuden taustalla vaikuttava pahentunut hoitajapula johtuu niin monesta tekijästä, ja tilanne on vaikeutunut pidemmällä aikavälillä, että yksittäisiä syyllisiä tilanteeseen on vaikea osoittaa.

Uhasta parannusta?

Valtakunnallisten päättäjien vastuu terveydenhuollon palveluiden ongelmista asettuu uuteen valoon vuodenvaihteessa. Tuolloin sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvelvoite siirtyy kunnilta hyvinvointialueille, joilla ei ole verotusoikeutta.

Hyvinvointialueet saavat rahoituksensa valtiolta, jolloin valtakunnantason virkamiesten vastuu kasvaa siitä, että alueiden rahoitus on riittävää asukkaiden palveluntarpeisiin nähden.

Jos päättäjät voivat osoittaa, että he ovat pyrkineet eri toimin korjaamaan tilannetta, virkarikoksen edellyttämä tuottamuksellisuus tuskin Tolvasen arvion mukaan täyttyisi.

– Ylimpiä päättäjiä tuskin saadaan koskaan rikosvastuuseen, hän toteaa.

Tolvanen kuitenkin arvioi, että henkilökohtaisen rikosvastuun riski voisi edesauttaa sitä, että palveluita yritettäisiin hanakammin saada lainmukaiselle tasolle.

– Jo uhan nykyistä parempi tiedostaminen voisi olla omiaan parantamaan tilannetta, hän pohtii.