Mielenosoittajat ovat jälleen Ranskan kaduilla vastustamassa hallituksen eläkeuudistusta. Kyseessä on jo kolmas lakko- ja mielenosoituspäivä sen jälkeen, kun uudistus otettiin jälleen työn alle.
PARIISI Presidentti Emmanuel Macron aikoo saada ehdottamansa eläkeuudistuksen läpi vastustuksesta huolimatta.
Aiemmat presidentit Nicolas Sarkozy ja François Hollande yrittivät sitä, mutta joutuivat jättämään hankkeensa kesken laajan vastustuksen vuoksi.
Macronin ehdotus on hyvin pitkälti samanlainen kuin Sarkozyn, paitsi että siinä missä Sarkozy ajoi uudistustaan läpi henkilökohtaisesti, on Macron nyt ottanut kantaa asiaan vain epäsuorasti.
Lakiesitys nostaisi virallisen eläkeiäin Ranskassa 62 ikävuodesta 64 ikävuoteen. Työelämässä olisi oltava 43 vuotta saadakseen täyden eläkkeen nykyisen 42 vuoden sijaan.
Likaisen työn hänen puolestaan tekee hallitus, talousministeri Bruno Le Maire ja ennen kaikkea pääministeri Élisabeth Borne. Heille pahin paikka on edessä nyt, kun lakiesityksen käsittelyn kaksi kiihkeintä viikkoa alkavat tänään.
Lakiehdotukseen on voinut tehdä muutosehdotuksia ja täydennyksiä tammikuun lopusta alkaen, ja niitä on jo nyt yli 20 000. Käsittely kestää helmikuun 17. päivän puoleenyöhön saakka, mutta tuloksesta ei ole varmuutta.
Pelkkä hallituspuolueiden yhteenliittymä ei riitä saamaan lakia läpi, sillä ääniä heillä on Kansalliskokouksessa vain 249. Äänestyksessä tueksi tarvittaisiin 289, joten 40 kansanedustajaa muista puolueista pitää saada kannattamaan ehdotusta.
Se on vaikeaa, sillä myös eläkeuudistusta periaatteessa kannattava Tasavaltalaisten ryhmä on jakautunut. Vasemmisto ja äärioikeisto ovat yksiselitteisesti uudistusta vastaan, ja ne lähes kilpailevat keskenään siitä, kumpi vastustaa lakia terhakkaammin.
Asian käsittelyä hankaloittaa se, että monille kyse on eläkelain lisäksi presidentti Macronin vastustamisesta.
Näin Ranskan hallitus voi edetä tilanteen ratkaisemisessa
Hallituksella on edessään käytännössä viisi vaihtoehtoa.
1. Jos hallitus saisi puolelleen oman koalitionsa (Renaissance, Horizon, MoDem) lisäksi Tasavaltalaisten 62 edustajaa, olisi ääniä 311 Kansalliskokouksen kaikkiaan 577 äänestä. Tämä olisi selvästi tarvittavaa enemmän ja laki menisi siten selvästi läpi, mutta tämä on myös hyvin epätodennäköistä.
2. Jos hallitus saisi Tasavaltalaisista 23 ääntä, voitaisiin lakiehdotus viedä eteenpäin, mutta sen jälkeen varsinaisesta lakitekstistä pitää vielä äänestää. Tämä käytännössä siirtäisi hallituksen ongelmia vain eteenpäin.
3. Jos lakiehdotus ei mene eteenpäin, hallitus voi ottaa jälleen käyttöön veto-oikeutensa. Se on käyttänyt jo kymmenen kertaa tätä oikeuttaan, mikä on osaltaan lisännyt nyt lain vastustusta; oppositio ei luonnollisestikaan pidä siitä, että hallitus jyrää lakejaan läpi pakolla. Tämä osaltaan tuo tänäänkin todennäköisesti yli miljoona ihmistä kaduille vastustamaan paitsi lakia, niin myös hallitusta.
4. Perustuslaissa on myös kevytversio veto-oikeudesta. Sen avulla hallitus voisi lykätä lain käsittelyä ja antaa lisää aikaa neuvotteluille sekä muutoksille. Jos 50 vuorokauden päästä tilanne ei ole muuttunut, laki menee eteenpäin automaattisesti.
Tämä käsittelytapa on tarkoitettu esimerkiksi talousarvion kiireelliseen käsittelyyn, joten nyt kun kyse ei ole varsinaisesti valtion toiminnan kannalta tärkeästä laista, on mahdollista, että perustuslakineuvosto ei hyväksy sitä.
5. Viimeinen keino on ottaa käyttöön kansanäänestys. Sekä vasemmistopuolueet ja vihreät yhdistävä Nupes että Kansallinen rintama ovat jo jättäneet ehdotuksen kansanäänestysesityksen järjestämisestä, mutta hallitus vastustaa sitä.
Kansanäänestys on erittäin epätodennäköinen vaihtoehto myös siksi, että lopullisen päätöksen siitä tekee presidentti Kansalliskokouksen ehdotuksen perusteella. Koska presidentin ei ole pakko toteuttaa ehdotusta, ei Macron todennäköisesti suostuisikaan siihen.