Tutkijoiden mukaan Venäjä oli lähempänä suunnitelmiensa onnistumista kuin laajasti on ymmärretty.
Ina Kauppinen
Venäjä uskoi voittavansa Ukrainan sodan kymmenessä päivässä, ja että kesään mennessä Ukraina olisi ollut kokonaan sen hallinnassa, brittanialaisen tutkimuslaitoksen Royal United Services Instituten (Rusi) tuoreessa raportissa kerrotaan.
Raportin mukaan Venäjä vaikuttaa olettaneen, että Ukrainan hallinnon edustajat joko pakenisivat tai heidät saataisiin otettua kiinni nopeasti etenevän hyökkäyksen seurauksena. Venäjän turvallisuuspalvelu FSB oli saanut tehtäväkseen ottaa kiinni paikalliset virkamiehet.
Tutkijat sanovat, että Venäjän miehitettyjen alueiden toiminnan suunnittelusta vastannut vastatiedustelu oli koostanut listoja, jotka jakoivat ukrainalaiset neljään ryhmään: niihin, jotka pitäisi fyysisesti likvidoida; niihin, jotka tarvitsisivat alistamista ja pelottelua; niihin, jotka olisivat neutraaleja, mutta jotka voitaisiin houkutella tekemään yhteistyötä ja niihin, jotka olivat valmiita tekemään yhteistyötä.
Ensimmäiseen ryhmään kuuluneisiin voitaisiin kohdistaa operaatioita, joissa henkilö joko surmattaisiin tai otettaisiin kiinni. Monessa tapauksessa kiinnioton tarkoituksena oli asettaa henkilö syytteeseen vuoden 2014 mielenosoituksista tai heidän teloittamiseksi, tutkijat sanovat.
Lue lisää: Olisivatko nämä aseet vastaus Ukrainan toiveisiin? Pekka Toveri: ”Krimikin tulen alle”
Lue lisää: Brittitutkija: Länsi on yhä sokea Venäjän ”salaiselle sodalle” – kyse ei ole vain Putinista eikä vain Ukrainasta
Raportin mukaan hyökkäyssuunnitelmat tehtiin Venäjän presidentti Vladimir Putinin alaisuudessa ja niistä tiesi vain pieni joukko ihmisiä. Esimerkiksi Ukrainan rajalle vuoden 2021 kerätyt sotilaat saivat tietää ainoastaan, että heidän odotettaisiin olevan poissa tukikohdistaan noin yhdeksän kuukautta eli syksystä 2021 kesään 2022.
Vasta muutama päivä ennen hyökkäystä laajemmista suunnitelmista kerrottiin sotilaskomentajille ja taktiset sotilasyksiköt eivät saaneet määräyksiään kuin vasta muutamia tunteja ennen kuin ne hyökkäsivät Ukrainaan.
Raportin mukaan Venäjän suunnitelmat nojasivat muun muassa oletuksiin, että nopeus olisi elintärkeää menestykselle. Lisäksi oletettiin, että ukrainalaisjohtajien poistaminen mahdollistaisi sen, että Venäjä-myönteiset ukrainalaiset voisivat ilmaista tukensa miehitykselle. Lisäksi Venäjä uskoi, että lämmityksen, sähkön ja rahoituksen kontrolloiminen olisi tehokas tapa kontrolloida Ukrainan väestön apaattisena pidettyä enemmistöä. Lisäksi uskottiin, että Venäjän armeija kykenisi voittamaan ukrainalaiset taistelukentällä.
Näiden oletusten pohjalta tärkeiksi strategisiksi tehtäväksi määriteltiin Ukrainan puolustuskyvyn heikentäminen tuhoamalla Ukrainan ilma-, ilmapuolustus- ja laivastojoukot ja maajoukot voitettaisiin sitomalla ne Donbasin alueelle, tutkijat sanovat. Ukrainan tahto ja kyky vastustaa venäläisiä hajotettaisiin eliminoimalla Ukrainan poliittinen ja sotilaallinen johto ja miehittämällä tärkeät poliittisen ja taloudellisen vallan keskittymät. Lisäksi Venäjä suunnitteli huijaavansa Ukrainan hallitusta sen suhteen, milloin, missä ja minkälaisella mittakaavalla Venäjä hyökkäisi.
Tutkijoiden mukaan Venäjän suunnitelmat Ukrainaan hyökkäämiseksi olivat yksityiskohtaisia ja ne tarjosivat ratkaisuja useisiin käytännön ongelmiin, joita Venäjä kohtaisi miehittäessään Ukrainaan. Suunnitelmat olisivat voineet olla Venäjän kannalta menestyksekkäitä, jos ne olisi toteutettu pätevästi.
– He tulivat paljon lähemmäs sitä kuin on laajasti ymmärretty, tutkijat sanovat.
Koska hyökkäyssuunnitelmia oli tehty vain pienessä piirissä, onnistui Venäjä saavuttamaan operatiivisen yllätyksen. Toisaalta vaikuttaa siltä, että koska suunnitelmista tiesi vain harva, ei suunnitelmien pohjana olevia virheelliseksi osoittautuneita oletuksia kyseenalaistettu.
Tutkijoiden mukaan väärä arvio Ukrainan reaktiosta oli vähemmän merkityksellinen sille, miten suunnitelmille todellisuudessa kävi kuin se, että Venäjällä kukaan ei vaikuta kysyneen, mitä tapahtuisi, jos joku avainoletuksista olisikin väärä.
Tutkijoiden mukaan ei ole todisteita siitä, että Venäjä olisi esimerkiksi päättänyt tietyistä päätöspisteistä, joiden pohjalta päätettäisiin, pitäisikö tavanomaisten joukkojen korjata asemiaan. Venäjä ei myöskään osannut varautua mihinkään muuhun lopputulokseen kuin omaan menestykseen.