Ensin kaverini Lili havahtui siihen, että hän istui mykkänä 9-vuotiaan tyttärensä vierellä. Tyttö katsoi Youtubea, Lili selasi somea. Äiti ja tytär istuivat vierekkäin, mutta syvällä omissa kuplissaan.
“Tuli haikea fiilis. Elämä menee ohi, tyttö kasvaa ja mä oon Facebookissa. En tiedä yhtään, mitä se ajattelee, vaikka se on 30 sentin päässä minusta”, Lili selittää minulle.
Lili teki radikaalin päätöksen: hän päätti lopettaa somen kokonaan. Hän lakkautti tilinsä Facebookissa ja Instagramissa ja poisti Whatsappin kännykästä.
Se on päätös, josta olen äärimmäisen kateellinen.
Ennen somea luin kirjoja koko ajan, siis käytännössä koko ajan. Saatoin kävellä kadulla kirja kädessä, vein kirjan joka puolelle, ruokapöytään, sänkyyn, jopa saunaan. Luen toki edelleen, mutta huomattavasti vähemmän. Sosiaalinen media vie jumalattomasti aikaa – ja heikentää tutkitusti keskittymiskykyä.
Piilaakson “tietokonefilosofi” ja virtuaalitodellisuuden isänä pidetty teknologiaguru Jaron Lanier on sitä mieltä, että some tuhoaa ihmisten elämiä ja meidän kannattaisi luopua sen käytöstä kokonaan.
“Some tarkkailee sinua jatkuvasti, algoritmit manipuloivat sinua ja lähettävät sinulle hienovaraisia syötteitä, joiden tarkoitus on muuttaa sinua jonkun näkymättömän mainostajan toivomalla tavalla”, hän toteaa haastattelussa, joka sai Lilin lopulta luopumaan somesta.
Lanierin mukaan jättikokoiset somealustat ovat kidnapanneet mielemme ja yhteiskuntamme ohjailemalla käytöstämme.
Hänen mukaansa some tekee meistä myös ilkeitä. Some on tunnealusta, joka toimii pitkälti negatiivisia tunteita herättämällä, eli se ruokkii meidän synkkää ja pimeää puoltamme.
Twitterissä ilkeimmät kommentit saavat usein eniten kannustusta, väittelyt polarisoituvat ja ihmiset muurautuvat yhä syvemmälle poteroihinsa.
Monet maailman tunnetuimmista someguruista ovat kieltäneet lapsiltaan sosiaalisen median käytön kokonaan. Siis samat hemmot, jotka ovat itse kehittäneet alustat, jotka koukuttavat ihmiset skrollaamaan, klikkaamaan ja tykkäämään, loputtomasti.
Twitterin perustaja Evan Williams on kertonut ostaneensa pojilleen kirjoja mutta ei iPadia. Bill Gates ja Steve Jobs eivät antaneet lastensa käyttää älypuhelimia lainkaan ennen kuin he täyttivät 14 vuotta.
Facebookin tykkäys-toiminnon kehittäjä Justin Rosenstein passitti lapsensa kouluun, jossa teknologiaa ei käytetä lainkaan – hän vertaa Snapchatia heroiiniin.
Yksinkertaisen näköiset ja kiltinoloiset somesovellukset eivät paljasta käyttäjilleen tapoja, joilla ne iskevät ihmisen mieleen kiinni kuin koukut ahveneen. Mutta someyhtiöiden johtajat tietävät, ja sen takia he yrittävät varjella lastensa kehittyvää mieltä kaikin tavoin somen riuhtovalta tunnemanipulaatiolta.
Palkkioiden satunnaisuus vielä lisää somen koukuttavuutta ja siitä saatuja dopamiinipiikkejä. Et voi koskaan tietää, mitä eteen tulee seuraavaksi: uutinen kaverin häistä, hassunhauska kissavideo vai tykkäys ihastukselta. Unohdumme skrollaamaan ja klikkaamaan tuntikausiksi – ja illalla ihmettelemme, minne kaikki aika katosi.
Hedelmäpelissä on aivan sama mekanismi, mutta toisin kuin hedelmäpeli, some annostelee sinulle loputtomasti pieniä päävoittoja. Söpö possu halaamassa ankkaa tai urhea sorsaäiti pelastamassa katraansa pienintä ja tyhmintä: klink klonk, tunnevoitto mielitilille.
Vaarassa ovat erityisesti lapset ja nuoret, joiden silmille aikuisten maailma lyö somessa kaikessa rujoudessaan.
Tutkimusten mukaan liiallinen älypuhelinten ja somen seuraaminen vaikuttavat tuhoisasti lasten ja teinien aivoihin. Nuoren riski sairastua masennukseen kasvaa, jos he käyttävät somea säännöllisesti. Jos ruutuaika ylittää kolme tuntia päivässä, myös itsemurhan riski kasvaa.
Entäpä kaverini Lili, joka luopui somesta? Hän on ollut poissa somesta vasta muutaman viikon, mutta huomaa jo valtavia muutoksia.
Pari päivää oli raastavaa ja tylsää, eikä hän tiennyt, mitä kaikella vapautuneella ajalla tekisi. Mutta nopeasti helpotti.
“Täytyy sanoa, että kun lähdin Facesta, tuntui siltä kuin olisin kirjaimellisesti leikannut jonkin kahleen irti itsestäni. Heti tuli kevyempi olo.”
Nykyään Lili kuuntelee vanhasta kännykästään radiota ja puuhailee tyttärensä kanssa. Äiti ja tytär tekevät yhdessä italiankielisiä sanaristikoita. Tuntuu kuin päivään olisi tullut lisää monta tuntia.
“Nyt tuntuu siltä kuin olisin ollut jossain unessa tai hypnoosissa, en menisi enää takaisin vaikka maksettaisiin.”