Kun taiteilija ajattelee, hänen suustaan pääsee yleensä vihaista jupinaa suomalaisesta apurahasysteemistä, postmodernia soopaa tai kysymys siitä, missä ovat lähimmät juhlat. Vieraista viis, kunhan punkku on ilmaista.
Taiteilijan osa nyky-yhteiskunnassa on surkea, sillä kaikki kuviteltavissa olevat tempaukset on jo tehty: kissat on jo tapettu, banaanit kiinnitetty seinään ja teatteriyleisön päälle viskelty sitä itseään.
Taiteilija elää huomiotaloudessa, mutta nykyään huomiota saavat vain filtteriministerit tai vinkuvaääniset tosi-tv-tähdet, ja taiteilijan produktioita käy katsomassa enintään oma äiti, hänkin säälistä.
Huomiota saa yleensä tietysti haukkumalla poliitikkoja, mutta nyt hallituksen joukkoja ei viitsi haukkua, koska ne ovat samanlaisia kärvisteleviä vasemmistohiippareita kuin taiteilijatkin.
Mitäköhän sitä keksisi? Mikä olisi tarpeeksi sykähdyttävää, mutta ei vaatisi liian ankaria fyysisiä ponnistuksia? Heureka, siinä se on: maalitetaan juutalaista!
Sen voi tehdä turvallisesti kotisohvalta samalla, kun takoo Twitteriin latteuksia kapitalistisen järjestelmän pahuudesta.
Joukko suomalaisia taiteilijoita keksi tovi tuonnempana ilmeisesti omasta mielestään briljantin idean saada nimensä näkyville – ja alkoi painostaa nykytaiteenmuseo Kiasmaa.
Tai itse asiassa taiteilijat eivät keksineet ideaa itse, vaan taiteilijoille tuttuun tapaan plagioivat sen muualta, tällä kertaa Britanniasta, jossa idea oli keksitty jo 2014.
Juutalaisen maalitus aloitetaan tietysti kirjoittamalla vihainen kirje suvaitsevaisuudesta ja antirasismista tunnettuun Voima-lehteen. Anarkiaa!
Nyt jo toistasataa taiteilijaa on allekirjoittanut vetoomuksen, jossa he kieltäytyvät työskentelemästä Kiasman kanssa, kunnes suomalainen taidemesenaatti ja liikemies Chaim “Poju” Zabludowicz potkitaan ulos Kiasman tukisäätiön hallituksesta.
Taiteilijat perustelevat cancellointiyritystään sillä, että Zabludowicz rahoittaa organisaatioita, jotka tukevat Israelin apartheid-politiikkaa Palestiinaa ja palestiinalaisia kohtaan.
Israelin politiikkaa saa arvostella, mutta yhden ihmisen kollektiivinen sakinhivutus on puhtaasti vastenmielistä. Ilmaisunvapautta tukahduttavasta mielenilmauksesta taiteen kehdossa tulee suuhun karvas, antisemitistinen maku.
Piispa Teemu Laajasalo sen jo sanoikin: hän syyttää taide-eliittiä suoraan juutalaisvihasta:
“Antisemitismillä on monet kasvot. Uusnatsi tai islamisti tunnistetaan. Vaikeampaa on tunnistaa akatemian tai kulttuuriväen juutalaisvihaa.”
Samaa mieltä on juutalainen kansanedustaja Ben Zyskowicz:
“Taustalla voi olla muitakin syitä ja tyytymättömyyttä Kiasman toimintaa kohtaan, mutta juutalaisvihalta ja rasismilta se nyt kuitenkin näyttää”, Zysse tilitti Hesarille.
Lehti kuvaili, kuinka juutalaiskansanedustajan oli haastattelussa vaikea pidätellä tunteitaan, häntä suututti ja vähän itkettikin.
“Taiteilijat boikotoivat Kiasmaa, koska sen hallinnossa on juutalainen, jonka omistamat yhtiöt ovat toimineet Israelissa. Tuossa on se hyvä puoli, että Kiasma on nyt hetken juutalaisvastaisten taiteilijoiden töistä vapaa turvallinen tila. Win-win”, irvaili Mikael Jungner.
Zabludowicz on juutalainen miljardööri, jonka vanhemmat selviytyivät holokaustista eli juutalaisten kansanmurhasta. Holokaustin jälkeen puolanjuutalainen isä painoi vain 35 kiloa, kaikki omaiset oli tapettu, mies itse oli “nääntynyt kasa luuta, nahkaa ja sairaita keuhkoja”.
Ehkäpä Pojulla jo keskitysleirin kauhuista selvinneiden vanhempien lapsena on sympatioita Israelin valtiota kohtaan.
Zabludowicz on myös avokätinen taidemesenaatti, joka on tukenut lukuisia taiteilijoita, säätiöitä ja taidehankkeita. Hän on tehnyt suomalaisen taiteen eteen enemmän kuin suurin osa taiteilijoista itse, mutta kiitollisuuden sijasta häneen kohdistetaan massiivinen ajojahti.
Zabludowicz on useita kertoja kertonut kannattavansa kahden valtion mallia ja ilmaissut kielteisen kantansa Israelin siirtokuntapolitiikkaan.
Jos taiteilijat haluavat cancelloinnillaan vaikuttaa Israelin valtion harjoittamaan politiikkaan, huomattavasti parempi kohde olisi Suomen hallitus. Suomi ostaa aseita Israelilta, miksei se ole taiteilijoille ongelma? Oikeamielisyyden puuskassaan he voisivat kieltäytyä vaikkapa ottamasta vastaan apurahoja valtiolta niin kauan kuin se tekee asekauppaa Israelin kanssa.
Mutta mitä järkeä on valita hyökkäyksen kohteeksi yksittäinen hyväntekijä, joka rakastaa taidetta ja haluaa tukea taiteilijoita? Miten yhden ihmisen savustaminen pois Kiasman tukisäätiön hallituksesta auttaa Lähi-idän tilannetta?
Kiasman ei tule taipua painostuksen edessä.