Main ContentPlaceholder
Säästä laskuissa kuin savupirttiläinen. Saat ystäviä, turvaa ja tihrusilmät, kirjoittaa erikoistoimittaja Seppo Varjus.
Seppo Varjus
Kuuluisa ruotsalainen luonnontieteilijä Carl von Linné järkyttyi käydessään vuonna 1732 ja katsellessaan suomalaisia. Torniolaiset olivat ”tihrusilmäisiä ja sokeita”.
Syyksi tähän von Linné tunnisti savupirtit. Piipun puutteessa savu jäi niissä lämmitettäessä katonrajaan. Vähän sitä yritettiin ohjata räppänästä ulos, mutta piti varoa, että lämpökin ei karkaa salaa.
”Kun uunia lämmitetään, leviää savu ensin runsaana pirttiin, niin että tottumattoman, istuvassakin asennossa, jolloin hänen silmänsä ovat lähempänä vapaata lattiaa, on vaikea sitä kärsiä”, kuvasi Elias Lönnrot savupirtin harmeja.
Paitsi silmät, savu turmeli keuhkot ja aiheutti muitakin vaivoja.
Von Linné oli käytännön mies. Hänellä oli keino suomalaisten auttamiseksi:
”Jos minulla olisi valta, pitäisi heidät ripustaa seinälle ja antaa heille 15 paria raippoja, kunnes tekisivät savupiiput pirtteihinsä.”
Humanisti.
”
Von Linné ehdotti suomalaisille 15 paria raippoja.
Itämeri porisee nyt kaasuhellalla. Sähkön hinta kiipeää. Talvi tulee, kuten on tapana sanoa, jos tv-sarjassa liitelee lohikäärmeitä.
Tulee se oikeastikin, lompakko kevenee ja kankku jäätyy. Kuinka me täällä valmiiksi viileässä Pohjolassa selvitään?
Vanhoilla konsteilla. Niitäkin kuvaa Ulla Koskinen muutama vuosi sitten ilmestyneessä kirjassaan Suomessa selviytymisen historia – kivikaudelta keskiajalle ja 1900-luvun alkuun.
Esi-isät eivät olisi jääneet itkemään nykyajan ongelmia vaan tarttuneet toimeen.
Talonhan voi helposti lisäeristää kasaamalla sen seinälle multavallin. Jos talossa on seitsemän kerrosta, tämä vaatii tietysti taloyhtiöltä yhteistyökykyä, mutta aina sen hallituksesta löytyy joku diplomi-insinööri koordinoimaan.
Kaikkien huonojen uutisten jäljiltä olo voi olla kuin maahan lyödyllä. Esi-isä ei olisi ymmärtänyt. Ei hänellä mitään lattiaa ollut. Oli vain kovaksi tampattua maata pirtin pohjalla. Puulattioita oli poispilatulla porvaristolla ja kivilattioita ylimielisellä ylimystöllä.
– Pyh, sylkäisi esi-isä ja käänsi kylkeä maalattiallaan.
Maalattia oli käytännöllinen sillä talvea tuvassa viettivät myös eläimet. Sian ja naudan välissä oli lämmin torkkua.
”
Suomen työllisyystilanne on pitkästä aikaa hyvä, mutta aina joku työtön riittää. Ennen vanhaan talvisin maatalossa työllistyi yksi ihminen pelkästään lämmittämiseen.
Suomen työllisyystilanne on pitkästä aikaa hyvä, mutta aina joku työtön riittää. Ennen vanhaan talvisin maatalossa työllistyi yksi ihminen pelkästään lämmittämiseen. Piti pilkkoa puut, saada ne syttymään, vahtia tulta ja katsoa, että tuhkista ei lähde tulipalo.
Velvoitetyöllistämistä.
Valitetaan yhteisöllisyyden katoamista. Se voidaan ratkaista talvisen lämpöongelman yhteydessä.
Vuonna 1616 joitakuita hollantilaisia liikkui Viipurin seuduilla. He hämmästyivät suomalaisten erikoisesta tavasta. Talvipakkasten paukkuessa kaksi tai kolmekin perhettä ahtautui samaan tupaan. Siellä vietettiin sydäntalvea kuin mesikämmenet.
Puitahan siinä varmaan säästyi valtavasti. Iso joukko pienessä tilassa lämmitti toisiaan.
Vanhat ja uudet kalevalaiset veisut ehti vaihtaa moneen kertaan. Entisaikojen Vain elämää.
Keväällä aurinko paistoi, luonto heräsi ja lämpö palasi. Niin myös joka perhe omaan tupaansa. Naapurit olivat talven aikaan tulleet taas tutuiksi.
Liiankin.