Suomessa lääkäriin pääsevät helpoimmin ihmiset, joilla on rahaa ja vähän vaivoja. Pienituloisena ja työterveyshuollon ulkopuolelta ei auta kuin jonottaa julkiseen terveydenhuoltoon, kirjoittaa Rask.
Shadia RaskVäestötutkija
Liikkumattomuus on pahasta, mutta liikkuessakin voi käydä pahasti. Kokemukseni perusteella tapaturmalle altistaa mattimyöhäisenä koripalloharjoituksiin saapuminen. Silloin lämmittely jää lyhyeksi, ja kylmettynyt pohjelihas saattaa napsahtaa heti ensimmäisessä heittoharjoituksessa. Näin kävi minulle viime syyskuussa.
Ei auttanut kuin aloittaa kolmen K:n hoito ja selvitellä hoito-ohjeita yksityisestä lääkäri-chatista. Kannattaako tulla lääkäriin? Tulisinko työterveyshuollon asiakkaana vai yksityisen vapaa-ajan vakuutukseni kautta?
Nettilääkärin mukaan oireet kuulostivat lievältä revähdykseltä. Kotihoito riittäisi. Halutessani voisin kyllä tulla tutkittavaksi, vaikka välittömästi.
Pohjevammani muistutti minua suomalaisen terveydenhuollon kipupisteestä. Terveydenhoitojärjestelmämme koostuu julkisesta terveydenhuollosta, työterveyshuollosta ja Kelan tukemista yksityisistä terveyspalveluista. Kolmeen osaan jakaantunut malli on EU:n epätasa-arvoisimpia (siirryt toiseen palveluun).
Laittoman pitkiä hoitojonoja on ollut monessa kunnassa.
Kun minä perusterve, keskiluokkainen kolmekymppinen saan verrattain nopeasti itsestään paranevan pohjevamman, käytössäni on parikin ohituskaistaa saada tutkimuksia ja mielenrauhaa.
Samaan aikaan kuusikymppisen äitini polvi on vihoitellut kuukausikaupalla. Pienituloisena ja työterveyshuollon ulkopuolelta ei auta kuin jonottaa julkiseen terveydenhuoltoon. Odottaessa polven mukana kipeytyy lonkka ja selkäkin.
Äitini ei ole yksittäistapaus. Hänen luvallaan kerron hiljaa odottavan kokemuksesta. Viime syksynä myös useampi Helsingin Sanomien lukija avautui julkisen terveydenhuollon jonotusajoista (siirryt toiseen palveluun) ja ongelmista takaisinsoittojärjestelmässä (siirryt toiseen palveluun). Aiemmin Espoossa tuhansien ihmisten takaisinsoittopyynnöt pyyhittiin terveydenhuollon järjestelmästä (siirryt toiseen palveluun) ilman minkäänlaista ilmoitusta.
Laittoman pitkiä hoitojonoja on ollut monessa kunnassa. Lääkäriin pitkään, yli kolme kuukautta, odottaneita on ollut eniten (siirryt toiseen palveluun) Oulussa, Lohjalla ja Vantaalla. Alkuvuodesta terveydenhuollon järjestäminen siirtyi hyvinvointialueiden vastuulle.
Uudistus ei muuta sitä tosiasiaa, että lääkäriin pääsevät helpoimmin (siirryt toiseen palveluun) ihmiset, joilla on rahaa ja vähän vaivoja. Suurituloiset suomalaiset käyttävät terveyspalveluja pienituloisia enemmän (siirryt toiseen palveluun), kun hoidontarve huomioidaan. Matalasti koulutetut arvioivat saavansa muita harvemmin (siirryt toiseen palveluun) riittävästi terveyspalveluita.
Kansanterveyden näkökulmasta on ongelmallista, että maksukyky ja työtilanne vaikuttavat siihen, kuinka nopeasti ihminen pääsee hoitoon.
Taustalla on nimenomaan erot yksityislääkäripalvelujen ja työterveyspalvelujen käytössä. Työterveyshuoltoon oikeutetut käyttävät vain vähän (siirryt toiseen palveluun) julkista perusterveydenhuoltoa. Heikoimmassa taloudellisessa asemassa olevilla ei ole valinnanvaraa.
”Työterveyshuolto on iso tabu Suomessa, josta pitäisi puhua paljon enemmän”, totesi Elina Seppälä Helsingin Sanomien kolumnissa (siirryt toiseen palveluun) vuonna 2021. Yle on esitellyt työterveyshuollon seitsemän vaiettua ongelmaa.
Myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntijat ovat tarttuneet vaikeaan aiheeseen.
”Se on hyvin suosittu, mutta samalla hyvin typerä järjestelmä”, totesi THL:n Mika Salminen Korona-ajan tilinpäätös -ohjelmassa keväällä 2022. Ammattiliitot, kuten Akava, esittivät vastalauseensa (siirryt toiseen palveluun).
Maaliskuussa THL julkaisi asiantuntijaselvityksen (siirryt toiseen palveluun) työterveyshuollon sairaanhoitopalvelujen oikeudenmukaisuudesta. Kansanterveyden näkökulmasta on ongelmallista, että maksukyky ja työtilanne vaikuttavat siihen, kuinka nopeasti ihminen pääsee hoitoon.
Työmarkkinoiden keskusjärjestöt kiiruhtivat puolustamaan työterveyshuoltoa (siirryt toiseen palveluun). Työssäkäyvien työkyky on koko hyvinvointivaltion perusta! Suomalaisen terveyspolitiikan perustana on kuitenkin tarjota riittävät ja laadukkaat palvelut kaikille, riippumatta siitä paljonko hoitoa tarvitsevalla on rahaa.
Miten epäoikeudenmukainen terveydenhoitojärjestelmä sitten korjataan? Rahalla, kerrotaan lääkärikunnasta (siirryt toiseen palveluun). Julkista perusterveydenhuoltoa on parannettava, jos terveydenhoidon painopiste halutaan julkiselle puolelle. Hyvinvointialueilta kuitenkin varoitellaan (siirryt toiseen palveluun), että tulevaisuudessa julkisia terveyspalveluja joudutaan jollain tavalla karsimaan.
Poliittiset päättäjät ovat olleet vaitonaisia. Ehkä vaalikeväästä huolimatta, tai siitä johtuen.
Työterveyshuollon piirissä on liki 90 prosenttia työtä tekevistä kansalaisista, noin kaksi miljoonaa suomalaista. Kukaan ei halua suututtaa äänestäjää kajoamalla hänen etuoikeuksiinsa. Nykyjärjestelmää kannattaakin poliitikkoja vasemmalta ja oikealta. Kansalainen äänestää kohta taas muutenkin kuin jaloillaan.
Minun jalalleni ei lopulta käynyt niin pahasti. Paranin kotihoidolla muutamassa viikossa. Solidaarisuudesta äitiäni kohtaan en käyttänyt ohituskaistaani lääkäriin. Vaikka eihän äiti saanut minun syyskuista lääkäriaikaani. Äitini polvi roikkui kuukausia julkisen terveydenhuollon hoitojonossa.
Shadia Rask
Kirjoittaja on espoolainen eriarvoisuustutkija, joka harrastaa höntsäkoripalloa ystävyysottelutasolla.
Kolumnista voi keskustella 24.3. kello 23.00 saakka.