Kokenut sotarikostutkija ja oikeustieteen professori aloittaisivat esitutkinnan Gennadi Timtšenkon väitetystä yksityisarmeija Redutin toimista Ukrainassa.
Entinen rikosylikomisario Thomas Elfgren (vas. ylh.), valtionsyyttäjä Tom Laitinen (vas. alh.), oikeustieteen tutkimusprofessori Martin Scheinin ja rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio kommentoivat Gennadi Timtšenkon (kesk.) tilannetta. Kuva: Terhi Ylimäinen, Usva Torkki / HS, Jussi Nukari / Lehtikuva, Juha Roininen & Kari Likonen
Jukka Harju HS
Jos Suomen kansalainen omistaisi yksityisarmeijan, joka osallistuisi Venäjän puolella laittomaan hyökkäyssotaan Ukrainaa vastaan, voisiko Suomen viranomaisille syntyä velvollisuus tutkia asiaa mahdollisena rikoksena?
Kysymys on toistaiseksi pelkkä teoreettinen jossittelu, josta ensinnäkin puuttuu näyttö, mutta Venäjän hyökkäyssodan alettua eräs kiinnostava väite on tullut julki monissa maissa.
Väitteen mukaan Suomen kansalainen, oligarkki Gennadi Timtšenko omistaisi yksityisarmeijan nimeltään Redut, jonka sotilaita taistelisi Venäjän puolella ukrainalaisia vastaan.
Esimerkiksi Ilta-Sanomien helmikuisen jutun mukaan Redutin rahoittajaksi ja johtajaksi on kerrottu useissa venäläislähteissä venäläis-armenialais-suomalainen liikemies Timtšenko.
HS kertoi perjantaina, että venäläisen korruptionvastaisen Gulagu-sivuston mukaan Redutin rahoittaja on Gennadi Timtšenko, jonka yritysten turvallisuustarpeisiin Redut-joukot alun perin perustettiin.
Harkovalainen ihmisoikeusjärjestö KHPG taas julkaisi helmikuussa sivuillaan tiedon, jossa se arveli, että suomalaisia luulisi kiinnostavan, kun Suomen kansalaisen rahoittamaksi otaksutun Redutin sotilaita on tuomittu sotarikoksista Ukrainassa.
HS on tavoitellut Timtšenkoa kommentoimaan väitteitä.
Mihin väliin tämä asettaa Suomen viranomaiset?
Kokemusta Suomessa ainakin on muiden maiden taistelukentillä tehtyjen rikosten tutkinnasta.
Keskusrikospoliisi on tutkinut parinkymmenen vuoden aikana kolme isoa juttua: ensin Ruandassa, mistä tuli elinkautinen, sitten Liberiassa, mitä parhaillaan käsittelee Turun hovioikeus. Kolmas tapaus on niin sanottu irakilaiskaksosten juttu, jossa kaikki syytteet Isisin nimissä tehdyistä murhista kaatuivat.
Asiantuntijat pitävät kysymystä kiinnostavana, mutta mielipiteet esitutkinnan aloittamisesta Suomessa vaihtelevat.
Suorat sanat sanoo Suomen kokenein sotarikostutkija, entinen rikosylikomisario Thomas Elfgren. Hänellä on kokemusta Balkanilla, Ruandassa ja Liberiassa tapahtuneista epäillyistä sotarikoksista. Hänestä aihetta tutkintaan olisi. Siinä olennaista olisi selvittää, mikä Timtšenkon rooli on.
”Jos on rahoittanut tietoisena rahoituksen kohteesta ja tarkoituksesta, rahoittaja on osallinen rikokseen. Joka tapauksessa jos on kiistatonta näyttöä, että on omistava rooli, niin se on tutkinnan paikka. Syytä epäillä -kynnys näyttäisi ylittyvän jo pelkästään yleisen tiedon varassa.”
Päätöksen esitutkinnasta Suomessa tekisi valtakunnansyyttäjän toimisto, mitä ennen keskusrikospoliisi olisi tietysti jo aiheesta hankkinut tietoa.
”Kyllä tässä ehdottomasti Suomen kansalaisuuden myötä on aihetta pohtia esitutkinnan aloittamista. Pohtimisen vastuuta ei poista se, että hän on myös Venäjän kansalainen.”
Valtionsyyttäjä Tom Laitinen sanoo, että kysymys on pohtimisen arvoinen. Hän on syyttäjänä parhaillaan Turun hovioikeudessa käsiteltävässä Liberia-jutussa.
Hyökkäyssota esimerkiksi on kriminalisoitu Suomen rikoslaissa, mutta Redut-asia ei olisi missään tapauksessa yksiselitteinen.
”Jos voitaisiin todeta, että tällainen yksityisarmeija osallistuu sotaan ja suomalainen henkilö osallistuu sen rahoittamiseen, niin esitutkinnan toimittamisedellytyksiä voisi olla syytä selvittää”, Laitinen sanoo.
Toki asiassa olisi valtava määrä selvitettäviä asioita ennen kuin edes tutkinta alkaisi, puhuttamattakaan oikeudenkäynnistä. Hänen mukaansa ensin pitäisi selvittää, mitä on tapahtunut ja tehty, ja sitten varmistaa, löytyykö rikoslaista tuohon tapahtumaan ja tekoon soveltuva tunnusmerkistö.
”Tämän jälkeen pitäisi vielä selvittää, onko näyttö eli todistelu saatavissa suomalaiseen tuomioistuimeen niin, että esitutkinnan toimittaminen täällä olisi tarkoituksenmukaista.”
Hän myös muistuttaa, että hyökkäyssotaa koskeva kriminalisointi on Suomessa vielä uutta eikä siitä ole kokemuksia Suomessa tai muuallakaan.
Britannian tiedeakatemian oikeustieteen tutkimusprofessori Martin Scheinin sanoo hänkin asian suoraan.
”Venäjä käy Ukrainassa kansainvälisen oikeuden vastaista hyökkäyssotaa. Jos pitää paikkansa, että Timtšenko on lähettänyt sinne oman yksityisarmeijansa käymään tätä hyökkäyssotaa, Suomessa tulisi mielestäni käynnistää esitutkinta epäillystä hyökkäysrikoksesta”, Scheinin toteaa.
Hän perustelee asiaa sillä, että pykälässä nimenomaan kriminalisoidaan valtion hyökkäyssodan tosiasiallinen johtaminen esimerkiksi palkkasotilaiden tai aseistautuneiden ryhmien lähettämisen muodossa.
Asia on pohdituttanut eduskunnassakin, joskin toistaiseksi ilman vastakaikua. Kokoomuksen kansanedustaja Timo Heinonen kysyi kirjallisessa kysymyksessään helmikuussa, onko hallitus valmis ryhtymään toimiin, jotta kaksoiskansalaisuus voitaisiin ottaa pois henkilöiltä, jotka syyllistyvät muissa maissa sotarikoksiin.
Hän nimesi kysymyksessään Timtšenkon ja Redut-palkka-armeijan ja totesi sen syyllistyneen Ukrainassa sotarikoksiin. Hänestä kaksoiskansalaisen roolia yksityisarmeijan johtajana ja rahoittajana ei voi katsoa läpi sormien. Hänestä Suomessa pitäisi olla laki, jolla kansalaisuuden menettäisi tällaisessa tilanteessa välittömästi.
Heinonen pitää kysymystä tärkeänä edelleen.
”Tällaisten yksityisarmeijoiden kautta Venäjän valtio voi pyrkiä pesemään myöhemmin käsiään tehdyistä sotarikoksista. Ei voi välttyä ajatukselta, että niitä käytetään siksi, että niitä ei voi laittaa minkäänlaiseen vastuuseen omassa maassaan. Voidaan sanoa, että niiden sotilaat ovat vapaaehtoisia, eivät määrättyjä”, Heinonen sanoo nyt.
Rikosoikeuden professori Kimmo Nuotion vastaus on epäilevämpi.
”Jos osoittautuu, että hänen armeijansa syyllistyy sotarikoksiin Ukrainassa ja niistä alkaa tulla myös tuomioita sotilaille siellä, niin voisi ajatella, että jonkin ketjun päässä vastuu ulottuisi myös Timtšenkoon asti”, Nuotio pohtii.
Hyökkäyssotaa koskeva pykälä sen sijaan on hänen mukaansa kirjoitettu sillä ajatuksella, että se aina edellyttää liittymää Suomeen.
”Suomen kansalaisena Timtšenko voisi olla vastuussa hyökkäysrikoksestakin, mutta on aika kiharainen asetelma, että hyökkääjä ei olisi Suomi eikä hyökkäys kohdistuisi Suomeen. Eikä hän ihan selvästi kuulu valtiojohtoonkaan.”
Sotarikoksia sen sijaan on Ukrainassa tutkinnassa jo vaikka kuinka paljon, ja Timtšenkon nimi voi nousta sitäkin kautta esiin, hän muistuttaa. Niitä voidaan tutkia ja tuomita Suomessa ilman toimivaltarajoituksia.
”Taustalla pysyttelevän oligarkin mahdollinen vastuu joukkojensa sotarikoksista on sinänsä kiinnostava kysymys."
Tutkinnan aloittaminen Suomessa edellyttää tietysti jonkinasteista näyttöä väitetyistä rikoksista. Jos hän sattuisi tulemaan Suomeen, hänet voitaisiin Nuotion mukaan pidättää.
”Suomen kansalaista ei luovutettaisi Ukrainaan, vaan oikeutta käytäisiin Suomessa. Jollei hän Suomeen ilmesty, vaan pysyy Venäjällä, kaikki on hankalampaa. Jos hänet pidätettäisiin Euroopassa, Suomi voisi ehkä pyytää hänen luovuttamistaan.”
Oikaisu 1.6. kello 8.41: Timo Heinosen nimi oli kirjoitettu jutussa kerran väärin muotoon Timo Heino. Korjattu kirjoitusasu oikeaksi.