Maailmanpoliittinen tilanne on ajamassa myös Suomen ja Ruotsin taantumaan. Ruotsi on kuitenkin Suomea vahvempi kestämään iskuja, sillä valtion budjetit tehdään ylijäämäisiksi ja julkinen velka on pieni.
TUKHOLMA Suomi ja Ruotsi kisaavat lähes asiassa kuin asiassa ja Ruotsin vauraus on aina herättänyt kateutta Suomessa. Juuri nyt talouden tunnusluvut eivät kaikilta osin ole Ruotsille paremmat kuin Suomelle.
EU-komission vertailukelpoiset luvut marraskuun alkupuolelta paljastavat, että ensi vuosi on Ruotsille synkempi kuin Suomelle sekä BKT:n eli kokonaistuotannon että työttömyyden osalta. Ruotsin talous on kuitenkin vahva kestämään iskuja.
Tässä jutussa Tukholman yliopiston kansantaloustieteen professori Markus Jäntti ja kansainvälisen talouden professori emeritus Lars Calmfors selittävät tunnuslukujen taustoja ja maiden välisiä eroja.
1. Työllisyys ja työttömyys
Jopa valtaisan kauppakeskuksen ulkopuolella havaitsee, että ruotsalaisten kriisitietoisuus on nyt vahva.
Alun perin Armeniasta kotoisin oleva Roupina Wannessian tietää tarkkaan, että työllisyystilanne on vaikea. Hänellä itsellään on vuoden sijaisuus, mutta hänen miehensä on työtön.
– Hän yrittää löytää töitä, on ollut monissa haastatteluissa, mutta työn saaminen ei ole helppoa.
Ruotsin työttömyysprosentti oli viime vuonna 8,8. Tänä vuonna sen arvioidaan olevan tasoissa Suomen kanssa eli 7,2 prosenttia, mutta vuonna 2024 jälleen Suomea korkeampi.
Lars Calmfors: En ole huolissani siitä, että se nyt suhdannesyistä nousee, mutta meillä on rakenteellinen ongelma eli työttömyys on korkea myös hyvinä aikoina. Se liittyy osin ulkomailla syntyneisiin, joiden koulutustaso on alhainen ja kielitaito usein heikko. On todella suuri haaste, kuinka heidät saataisiin työllistymään. Mutta se ei siis liity suhdanteisiin vaan on rakenteellinen ongelma.
Markus Jäntti: Laskusuhdanteet ovat aina hankalia. Mutta on hyvä muistaa, että moderneissa hyvinvointivaltioissa, joita Ruotsi ja Suomi vielä ovat, on merkittäviä niin kutsuttuja automaattisia vakauttajia eli esimerkiksi työttömyyden nousu ei aiheuta merkittäviä paineita yksityiseen kulutukseen, koska suurin osa työttömiksi jäävistä saa jonkinlaista työttömyyskorvausta.
2. Hintojen nousu eli inflaatio
Solnalainen Mona Enander kävi ostamassa tarvikkeita joululeivonnaisiin, koska ne olivat nyt tarjouksessa. Hän on eläkkeellä ja erityisesti ruuan kallistuminen tuntuu kukkarossa.
– Eläkeläisenä olen kovasti huolissani siitä, että kohta rahoilla ei saa enää mitään. Erityisesti ruuan kallistuminen huolettaa, koska sitä kaikkien on kuitenkin hankittava. Sähkön hinta on noussut 50 prosenttia, mutta emme asu omakotitalossa, joten se ei kosketa meitä niin rankasti.
Ruotsissa inflaatio eli hintojen yleinen nousu on nopeampaa kuin Suomessa. Tänä vuonna Ruotsin inflaatioprosentin arvioidaan nousevan yli kahdeksaan.
Eniten puhuttaa juuri sähkön hinta. Ruotsin tuore hallitus ilmoitti viime viikolla 55 miljardin kruunun (siirryt toiseen palveluun) eli 5 miljardin euron korvauksista sähkölaskujen kanssa kamppaileville kotitalouksille ja yrityksille eteläisessä Ruotsissa.
Emeritusprofessori ja Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tutkija Lars Calmfors oli kriittinen varsinkin syyskuun vaalien alla ehdotetuista sähkönhinnan korvauksista, mutta näkee puutteita myös nyt esitellyssä mallissa.
– Tämä malli kannustaa paremmin energian säästämiseen, mutta tukisumma on liian suuri ja se olisi pitänyt kohdentaa tiukemmin pienituloisille.
– Summa on nyt niin suuri, että se saattaa pakottaa keskuspankin nostamaan korkoa enemmän inflaation hillitsemiseksi. Korkojen nousu puolestaan tietää vaikeuksia asuntovelkaisille.
Ruotsin keskuspankki (siirryt toiseen palveluun) nosti torstaina ohjauskorkoa 0,75 prosenttia ja nyt korko on 2,5 prosenttia joulukuun alusta lähtien. Korotus oli jo neljäs lyhyen ajan sisään.
3. Budjetti 2023
Ruotsin oikeistohallitus on ollut vallassa nyt kuukauden päivät. Calmforsin mukaan on vielä mahdotonta sanoa, miten Ruotsin talouspolitiikka muuttuu.
Toistaiseksi vallanvaihdos vasemmistolta oikeistolle näkyy Calmforsista vain ilmasto- ja ympäristöpoliitiikassa.
Nykyhallitus myöntää, että sen päätöksin Ruotsin kasvihuonepäästöt kääntyvät kasvuun (siirryt toiseen palveluun).
Monilta osin Ruotsin luvut näyttävät samoilta tai huonommilta kuin Suomen, mutta valtion tulo- ja menoarvion loppusummat ovat eri merkkiset.
Ruotsin ensi vuoden budjetti (siirryt toiseen palveluun) on laadittu niin, että se on 84 miljardia kruunua eli 7,6 miljardia euroa ylijäämäinen. Suomen ensi vuoden budjetti (siirryt toiseen palveluun) on 8,1 miljardia euroa alijäämäinen.
Markus Jäntin mukaan taustalla on 90-luvun laman jälkeen sovitut valtiontalouden reunaehdot, joita hallitukset väristä riippumatta noudattavat. Keskeisin on hallituskauden ylittävä ylijäämätavoite, johon lähes kaikki puolueet ovat sitoutuneet.
Suomessa painotetaan Jäntin mukaan kestävyysvajetta, joka on huomattavasti pidemmän aikavälin projekti. Toinen Suomessa tarkasti seurattava mittari on menokehys. Jäntistä menokehyksien painottamiseen liittyy se ongelma, ettei se ota huomioon veroja eli tuloja sekä menoja, vaan pelkät menot.
– Tämä ylijäämätavoitteen pitäminen keskeisenä tunnuslukuna kestävyysvajeen tai menokehyksen sijaan on ehkä onnistuneempi ratkaisu. Jotkut sitten ajattelee, että Ruotsissa vaan ollaan tarkempia julkisen talouden suhteen, mutta siihen nyt ei ole todennäköisesti mitään syytä uskoa.
– Kyllä luulen, että pitkälti kyse on vain siitä, että Ruotsissa ollaan otettu onnistuneemmat tunnusluvut tavoitteeksi ja on ikään kuin laajemmalla rintamalla sisäistetty nämä tavoitteet kuin mitä Suomessa on.
Ruotsin julkisen sektorin velka oli viime vuonna 36,3 % BKT:stä. Luku on puolet pienempi kuin Suomen 72,4 %. EU-komissio arvioi, että Ruotsin luku laskee ja Suomen nousee lähivuosina.
4. Oma kruunu ja keskuspankki
Lars Calmfors johti 90-luvun lopulla EMU-selvitystyötä, jonka lopputulos oli, ettei Ruotsin kannattanut liittyä rahaliittoon eikä ottaa käyttöön yhteisvaluutta euroa.
Calmforsin mukaan tässä maailmantilanteessa on vaikea arvioida, onko taantumaan ajautuvalle Ruotsille hyötyä omasta keskuspankista tai omasta valuutasta. Samaa sanoo Markus Jäntti.
Mutta Calmforsin mukaan Suomelle oma keskuspankki ja valuutta olisi ollut tarpeen 2008-09 finanssikriisin jälkimainingeissa.
Calmforsin mukaan Suomen ja Ruotsin taloudet kehittyivät samaan tahtiin aina finanssikriisin saakka. Kriisin jälkivaikutukset Nokian ja kaivos- ja metsäteollisuuden ongelmineen iskivät Suomeen tavalla, jota ei Ruotsissa koettu. Osin niiltä vuosilta on perua myös Suomen suuri julkinen velka.
– Kun Suomi joutui kriisin kouriin vuonna 2010, tilanne paheni, koska teillä ei ollut omaa valuuttaa. Suomi ei voinut alentaa kustannuksiaan suhteessa toisiin maihin vaihtokurssin kautta. Ainoaksi keinoksi jäi palkkakustannusten hillitseminen, ja se kestää kauemmin.
– Suomessa toteutui siten yhdistelmä, jossa oli yhteisvaluutta euro ja suuri kriisi. Ruotsissa meillä ei ollut euroa eikä kriisiä. Siinä kohti maiden kehitys lähti eriytymään Calmfors arvioi.
Voit keskustella aiheesta ti 29.11. klo 23 asti.