Main ContentPlaceholder
Ala-Malmilla, Koivukylässä ja Espoon keskuksessa voi nähdä valotaiteen kansainvälisiä nimiä. Energiansäästön nimissä sitä ei pidä jättää näkemättä.
Turkkilaisen Nohlab-studion Espoossa lokakuussa nähtävä teos Prima Materia koetaan 3D-lasien läpi. Havainnekuva.
Aino Frilander HS
Perjantaina alkanut valotaidefestivaali Reflektor ilahduttaa niitä, joiden mielestä Lux Helsinki on liian iso ja siihen on vielä liian pitkä aika: Reflektor vie valotaiteen tänä viikonloppuna Ala-Malmille, ensi viikolla Vantaalle ja sitten Espoon keskukseen.
Vantaalla nähtäville tulee esimerkiksi ranskalaisen Joanie Lemercierin pimeydessä hehkuva planeetta View from the Moon sekä Vesa-Pekka Rannikon teoksia.
”Meille on ollut pitkäaikainen haave tuoda Suomeen Lemercierin teoksia”, kertoo festivaalia järjestävän Sun Effects -kollektiivin taiteellinen johtaja Matti Jykylä.
Espoossa esillä on esimerkiksi turkkilaisen Nohlabin teos, jota katsotaan 3d-laseilla, ja lisäksi tyhjään parkkihalliin on rakennettu Ghost Projectin ”teknospektaakkeli”.
Muun muassa tapahtumatuotantoja ja arkkitehtuurivalaistuksia tekevä Sun Effects on ollut vuosia Lux Helsinki -tapahtuman tuotantoyhtiönä, ja vuodesta 2018 järjestetty Reflektor on heidän oma projektinsa.
Mittakaava on tapahtumissa erilainen, Matti Jykylä luonnehtii. Vaikka taiteilijatkin ovat osin samoja, Reflektor on pienimuotoisempi ja intiimimpi.
”Sanoisin, että Reflektorissa katsojalla on enemmän rauhaa, kun väenpaljous on puuttunut ainakin toistaiseksi.”
Ranskalaisduo Atelier Luxin teos l’Étoile nähtiin viime vuoden Reflektor-tapahtumassa. Kuva: Hannu Iso-Oja
Mutta entä ne, jotka sähkölaskujen pelossa sammuttelevat nyt kotona valoja ja pohtivat, onko epäeettistä mennä katsomaan valotykitystä julkisille paikoille?
Matti Jykylä tuntuu hikeentyvän pelkästä ajatuksesta. Hän on selvästi joutunut vastaamaan kysymykseen viime viikkoina useampaan kertaan.
Hänen pääviestinsä on: ei ole.
”Valotaide on niin niche-laji, ettei sillä ole mitään merkitystä suomalaisen energiakriisin kannalta”, Jykylä sanoo. Hän kertoo takavuosina pyöritelleensä energiankulutuslukuja Lux Helsingin tiimoilta. ”Mäkelänrinteen uimahalli kuluttaa viikossa enemmän energiaa kuin valotaiteen koko suomalainen kenttä vuodessa”, hän arvioi.
Sen sijaan voisi sanoa, että valotaideteoksessa käytetty sähkö on järkevää sähkön käyttöä:
Niin Reflektoria kuin Lux Helsinkiä varten sammutetaan suuri määrä erilaisia katu- ja kulkuvaloja, mikä säästää sähköä, Jykylä aloittaa.
Lisäksi minkä tahansa kaupunkifestivaalin energiankulutuksesta suurin osa tulee yleisön liikkumisesta, mutta sen voi ajatella myös näin päin: ”Jos vaikka 200 000 henkeä lähtee katsomaan Lux Helsinkiä, he poistuvat kotoaan, sammuttavat valot, eivät käytä televisiota, mikroa tai uunia, tai lämmitä sinä iltana saunaa”, Jykylä huomauttaa.
Mutta on se kolmaskin asia, nimittäin taiteen arvo: ”Koska ne ovat taideteoksia, ne eivät ole roskavaloa vaan arvokkainta mahdollista valoa mitä keinovalolla voidaan saavuttaa, a-luokan valoa!”
Valotaiteen ystäviä ilahduttaa tieto siitä, ettei valotaidefestivaali edes kuluta niin paljon sähköä kuin maallikko voisi ajatella. Sähkön hinnan nousu ei siis vaaranna valotaidetapahtumia.
Esimerkiksi Reflektorin budjetista sähkö on alle yhden prosentin luokkaa, Matti Jykylä kertoo.
”Vaikka sähkön hinta satakertaistuisi, uskon, että festivaali olisi edelleen järjestettävissä.”
Reflektor 23.–25.9. Ala-Malmilla klo 19–23; 29.9.–2.10. Koivukylässä klo 18–23 ja kulttuuritalo Martinuksessa Martinlaaksossa ja Korson Lumosalissa klo 17–23 sekä 6.–9.10. Espoon keskuksessa klo 18–23. Tapahtuma on maksuton ja kaikille avoin. Lisätiedot: reflektor.fi