Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Emilia Huvinen kertoo, milloin verikokeissa kannattaa käydä ja mitä niissä kannattaa selvittää.
Mikäli potee erilaisia yleisoireita, kuten väsymystä, uupumusta ja vetämättömyyttä, useiden veriarvojen selvittäminen voi olla paikallaan. Kuva: Shutterstock
Noora Valkonen
Tiedätkö ferritiiniarvosi? Entä miten on D-vitamiinin laita?
Veriarvojen mittauttaminen oman terveyden tarkastamiseksi on yksi viime vuosien hyvinvointi-ilmiö. Yksityisiltä terveyspalveluiden tarjoajilta saa varsin kattavia testipaketteja ilman lääkärin lähetettä.
Mutta kuinka usein verikokeissa oikeastaan on tarvetta käydä?
– Olisi kiva, jos voisi sanoa, että vaikka viiden vuoden välein ja hyvä niin, mutta se on yksilöllistä, sanoo naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Emilia Huvinen Lääkärikeskus Aavasta.
Veriarvoihin kannattaa Huvisen mukaan suhtautua ”riskilähtöisesti”.
Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että mikäli suvussa esiintyy korkeaa kolesterolia, omaa arvoa kannattaa pitää silmällä. Myös ylipaino on tärkeä syy hakeutua useammin sokeri- ja kolesterolimittauksiin.
Verikokeet eivät ole ainoa tapa saada tietoa omasta terveydestä. Huvinen suosittelee esimerkiksi FINRISKI-laskuria ja diabetes-riskitestiä, jotka voi tehdä netissä.
– Ne voivat olla jopa yksittäisiä laboratoriokokeita arvokkaampia, Huvinen sanoo.
”
Ilman lääkärin apua arvoja voi olla vaikea tulkita.
Riski sairastua esimerkiksi diabetekseen tai saada infarkti muodostuu monesta eri tekijästä.
FINRISKI-laskurilla voi laskea kokonaisriskin sairastua sydäninfarktiin tai vakavaan aivoverenkiertohäiriöön seuraavan kymmenen vuoden aikana.
Apua tulkintaan
Mikään ei estä hakeutumasta laboratoriotesteihin vaikka kerran vuodessa, jos omat arvot kiinnostavat. Tulosten tulkintaan kannattaa kuitenkin ottaa avuksi ammattilainen.
– Ilman lääkärin apua arvoja voi olla vaikea tulkita, ja vaarana on se, että herää turhaa huolta ja ahdistusta, Huvinen sanoo.
Tulokset ilmoitetaan viitearvoina, joiden sisällä tulos on todennäköisesti ”normaali”. Jos joku arvo on viitearvojen ulkopuolella, se ei silti automaattisesti tarkoita, että terveydessä olisi jotain huolestuttavaa.
Viitearvojen määritystä varten tutkitaan iso määrä terveitä ihmisiä. Tuloksista lasketaan viitearvot niin, että 95 prosenttia arvoista osuu viitealueelle. Toisin sanoen noin 5 prosentilla tulos voi olla viitearvoa suurempi tai pienempi, vaikka ihminen on terve.
”
Matala arvo kertoo raudanpuutoksesta, mutta joku voi saada oireita, vaikka ferritiiniarvo olisikin normaali.
Moni arvo ei myöskään ole yksiselitteinen. Esimerkki tällaisesta on varastoraudasta kertova ferritiini. Sen viitearvoista ei ole konsensusta lääkärikunnassa.
– Matala arvo kertoo raudanpuutoksesta, mutta joku voi saada oireita, vaikka ferritiiniarvo olisikin normaali. Ferritiinipitoisuus esimerkiksi nousee eri tulehduksissa. Kuumetaudin jälkeen arvo voi olla jopa kuukauden koholla, Huvinen sanoo.
”
Jokainen ansaitsee vinkit siihen, mitä mahdollisesti voi tehdä.
Mikäli potee erilaisia yleisoireita, kuten väsymystä, uupumusta ja vetämättömyyttä, useiden arvojen selvittäminen voi olla paikallaan. Oireet voivat selittyä monella eri asialla, kuten raudanpuutteella, kilpirauhasen vajaatoiminnalla tai vaihdevuosilla, mutta myös masennus ja stressi voivat olla oireiden taustalla.
Lääkärin kanssa voi pohtia, miten omiin arvoihin ja sitä kautta terveyteen voi vaikuttaa.
– Jokainen ansaitsee vinkit siihen, mitä mahdollisesti voi tehdä.
Listasimme 7 tärkeää veriarvoa:
1. Hemoglobiini
Hemoglobiini on punasoluissa oleva proteiini, joka kuljettaa kudoksiin happea. Matala hemoglobiini eli anemia voi johtua esimerkiksi raudanpuutteesta. Se voi oireilla esimerkiksi väsymyksenä, heikkoutena, univaikeuksina ja suorituskyvyn laskuna.
Jos anemia todetaan, syy siihen kannattaa selvittää lisätutkimuksissa. Raudanpuute voi johtua esimerkiksi runsaista kuukautisista tai verenvuodosta suolistossa.
Hemoglobiiniarvo sisältyy pieneen verenkuvaan. Se on tutkimus, joka antaa tietoa myös muiden verisolujen määrästä, kuten valkosoluista ja verihiutaleista.
2. Kolesteroli
Kolesteroli on elimistölle välttämätöntä, mutta liika määrä voi olla haitaksi terveydelle. Suurentunut veren kolesteroli on yksi merkittävä valtimotaudin riskitekijä.
Kolesterolilla on kaksi alatyyppiä: ”hyvä” ja ”huono”. Huono eli LDL-kolesteroli varastoi kolesterolia kudoksiin, myös valtimoiden seinämiin. Hyvä eli HDL-kolesteroli puolestaan kuljettaa kolesterolia pois kudoksista. Testeissä saa tietoa molemmista sekä kokonaiskolesterolistaan.
”
Kolesteroli voi olla koholla ilman, että siihen liittyy oireita.
3. Verensokeri
Paastoverensokeri kertoo elimistön sen hetkisestä glukoosipitoisuudesta. Jos verensokeri on korkealla, kyseessä voi olla diabetes.
Diabetes on ryhmä aineenvaihduntasairauksia, joita yhdistävät kohonnut verensokeri ja häiriö haiman toiminnassa. Oireita voivat olla muun muassa väsymys, laihtuminen ja jatkuva janon tunne, mutta tauti voi olla myös täysin oireeton.
Diagnoosiin tarvitaan toistuvasti mitattu kohonnut verensokerin arvo ja/tai kohonnut sokerihemoglobiini. Tarvittaessa voidaan käyttää myös sokerirasituskoetta, joka antaa vielä tarkemman käsityksen kehon sokerinsiedosta.
4. Ferritiini
Ferritiini kertoo elimistön rautavarastoista. Matala ferritiiniarvo on merkki raudanpuutteesta. Viiterajoissa oleva arvo ei silti sulje pois raudanpuutoksen mahdollisuutta. Normaali tai kohonnut arvo voi selittyä esimerkiksi tulehdusreaktiolla.
Ferritiini voi olla paikallaan tutkia, jos kärsii esimerkiksi heikentyneestä suorituskyvystä, väsymyksestä, unihäiriöistä, korkeasta leposykkeestä ja uupumuksesta tai levottomista jaloista.
Lue lisää: Lukuisia naisia hoitanut lääkäri kertoo, mistä raudanpuutteen voi tunnistaa – ”Tulee monelle yllätyksenä”
5. D-vitamiini
D-vitamiini on ihmiselle välttämätön. Sitä tarvitaan muun muassa vastustuskyvyn ja luuston terveyden ylläpitämiseen. Etenkin talviaikaan kannattaa pitää huolta siitä, että D-vitamiinia saa riittävästi.
D-vitamiinin saannin riittävyydestä kertoo kalsidiolin pitoisuus veressä. Kalsidioli on D-vitamiinin varastomuoto. Viitearvon lisäksi annetaan tavoitearvo eli se, mikä optimaalisen pitoisuuden tulisi olla. Tavoitearvosta ei ole täyttä yksimielisyyttä. Esimerkiksi osteoporoosia sairastavilla tavoite on muita korkeampi.
Lue lisää: Paljonko D-vitamiinia pitäisi ottaa purkista ja milloin? Etenkin näiden ihmisten kannattaa varmistaa riittävä määrä
Mikäli D-vitamiinia ei saa tarpeeksi ravinnosta, suositus on syödä päivittäin 10 mikrogrammaa D-vitamiinivalmistetta lokakuusta maaliskuun loppuun saakka. Kuva: Shutterstock
6. Tyreotropiini (TSH) eli kilpirauhasta stimuloiva hormoni
Kilpirauhanen tuottaa aineenvaihduntaa säätelevää tyroksiinihormonia, joka on ihmiselle välttämätön. Tyreotropiini on aivolisäkkeen erittämä hormoni, joka säätelee kilpirauhasen toimintaa.
Kilpirauhaskokeista herkin on TSH-tutkimus. Vajaatoiminnassa TSH-arvo nousee, liikatoiminnassa laskee.
”
Kilpirauhashormonin puute hidastaa aineenvaihduntaa, mikä voi näkyä muun muassa väsymyksenä, painonnousuna ja ihon kuivumisena.
7. FSH eli follikkelia stimuloiva hormoni
Aivolisäke erittää munarakkuloita kypsyttävää eli follikkelia stimuloivaa hormonia, FSH:ta. Naisilla hormoni stimuloi munarakkuloiden kasvua ja estradiolin eritystä.
Korkeaa FSH-arvoa on aiemmin pidetty keskeisenä merkkinä vaihdevuosista, mutta nyttemmin tiedetään, että FSH-taso voi vaihdella juuri ennen vaihdevuosia paljonkin.
FSH-pitoisuutta käytetäänkin pääasiassa lapsettomuuden ja kuukautiskierron häiriöiden syiden selvittämiseen. Mikäli kuukautiset puuttuvat ja FSH-taso on korkea, kyse voi olla munasarjojen vajaatoiminnasta.
Muista myös HPV
Riskitestien ja verikokeiden ohella Emilia Huvinen kannustaa naisia muistamaan etenkin kohdunkaulasyövän seulonnat.
Naiset saavat seulontoihin kutsun viiden vuoden välein. Tarkoitus on todeta ja hoitaa kohdunkaulasyövän esiasteet mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Yli 30-vuotiailla seulonnassa käytetään HPV-testiä, jonka lisäksi otetaan tarvittaessa papakoe eli gynekologinen irtosolukoe. Papilloomavirus- eli HPV-infektio löytyy kohdunkaulan syövän taustalta lähes aina.
Suomessa HPV-rokotus kuuluu kansalliseen rokotusohjelmaan.
– HPV-rokote on ainoa syöpää ehkäisevä rokote, mutta Suomessa rokotekattavuus on liian vielä melko matala eli valitettavasti jotain pelkoja tähän liittyy, Huvinen harmittelee.
Lähteenä käytetty myös Terveyskirjastoa.
Lue lisää: Lukuisia naisia hoitanut lääkäri kertoo, mistä raudanpuutteen voi tunnistaa – ”Tulee monelle yllätyksenä”