Ensin määritellään uhka ja sen torjumiseksi tarvittavat sotilaalliset kyvyt, joukot sekä esikuntarakenne. Näin voi tiivistää Natossa paraikaa tehtävän puolustussuunnitteluprosessin.
Naton tarkkailijajäsenenä Suomi on suunnittelussa mukana, tosin ei aivan kaikessa. Syynä on se, että Turkki ja Unkari panttaavat yhä Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyksien ratifiointeja.
Suomen Nato-jäsenyys alkoi käytännössä edetä heti kesäkuun lopussa pidetyn Madridin huippukokouksen jälkeen. Saman tien alkoi työ Suomen puolustusrakenteiden, kuten maa-, meri- ja ilmavoimien joukkojen, suunnittelun ja tietojärjestelmien yhteensovittamiseksi liittokunnan rakenteisiin.
Vaikka Suomi on varsin pitkälle Nato-yhteensopiva, kestää integraatio puolustusliittoon käytännössä vielä vuosia.
Pahin uhka
Kenraalimajuri Mikko Heiskanen toimii Suomen sotilasedustajana Natossa ja EU:ssa. Alma Media
Viime kesänä Madridin huippukokouksessa Nato julkisti uuden strategisen konseptinsa, jossa määritellään uhkat, joita vastaan liittokunta puolustautuu.
Merkittävin suora uhka Naton jäsenmaille sekä euroatlanttisen alueen vakaudelle on Venäjä.
Myös Kiina nähdään järjestelmätason kilpailijana Naton jäsenmaille.
Uhkien määrittelyn jälkeen tehdään niitä vastaavat suunnitelmat, määritellään tarvittavat sotilaalliset suorituskyvyt sekä joukot ja komentorakenne.
Suomi ja Ruotsi eivät vielä osallistu Naton operatiiviseen suunnitteluun, mutta silti maat huomioidaan jo.
– Natossa suunnittelu etenee Suomen ja Ruotsin jäsenyysvalmistelusta riippumattomasti eli meidän jäsenyysaikataulumme ei hidasta Natossa tehtävää suunnittelua, sanoo kenraalimajuri Mikko Heiskanen, joka toimii Suomen sotilasedustajana Natossa ja EU:ssa.
Suomi ja Ruotsi eivät myöskään vielä ole virallisesti vielä Naton operaatioaluetta.
– Operatiiviseen suunnitteluun jää aukko Suomen ja Ruotsin osalta, mutta nyt luodaan valmiuksia siihen, että kun jossain vaiheessa olemme jäseniä, on aukko nopeasti kurottavissa umpeen, Heiskanen sanoo.
Suomi pääsee Nato-jäsenenä artikla 5:n eli kollektiivisen puolustuksen suojan alle, mutta Madridin huippukokouksen jäljiltä Natossa korostuu myös artikla 3, jossa todetaan, että ensisijainen vastuu oman maan puolustamisesta on jäsenmaalla.
Suunnittelu etenee
Tiistaina Bukarestissa alkavassa Naton puolustusministerikokouksessa tarkistetaan, miten liittokunnan puolustussuunnitteluprosessi etenee.
Vaikka operatiiviset suunnitelmat eivät ole julkisia, silti jotain tiedetään.
Naton näkökulmasta Venäjän naapurimaan ja liittokunnan reunavaltio Suomen jäsenyys vahvistaa Naton pohjoista reunaa sekä Itämeren aluetta yhdessä Ruotsin kanssa.
Natolle pohjolan ja arktisen alueen puolustus on laaja ja yhtenäinen kokonaisuus, josta Suomi ja Ruotsi saavat vastattavakseen oman osansa.
Baltian, Puolan ja Norjan puolustaminen on ollut Natolle tähän asti vaikeaa, koska Suomi ja Ruotsi ovat puuttuneet yhteisestä Nato-rintamasta.
Naton kannalta on tärkeää, että sodan aikana pohjoinen meriliikennöinti voidaan turvata Giukin kapeikossa, (Greenland, Iceland, United Kingdom), joka toimii porttina Norjanmereltä Pohjois-Atlantille.
Giukin merialuetta puolustetaan ennen muuta Britanniasta ja Norjasta, mutta Ruotsi ja Suomi pystyvät tukemaan Norjaa ja tuomaan puolustukseen syvyyttä. Ne tarjoavat myös vaihtoehtoisia kuljetusreittejä sekä joukoille että kalustolle, joita voidaan siirtää pohjoisesta etelään, esimerkiksi Baltiaan.
Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyksien myötä myös Itämeren valvonnasta tulee Naton kannalta lähes aukotonta, kun maiden valvontajärjestelmät yhdistetään Baltian maiden, Puolan, Saksan ja Tanskan järjestelmiin.
Suomi on todennäköisesti mukana myös Naton taakanjaossa osallistumalla yhdessä Ruotsin kanssa Baltian ja ehkä myös Islannin ilmavalvontaan sekä Itämeren alueen merivalvontaan.
Suomen sotilasedustaja Natossa ja EU:ssa toimiva kenraalimajuri Mikko Heiskanen muistuttaa kuitenkin myös Naton 360 asteen ajattelusta, jossa kaikki Nato-maat ovat valmiita puolustamaan koko liittokunnan aluetta.
–Suomelle ja puolustusvoimille tulee kyllä velvoitetta muuallekin. Meille saatetaan suunnitella jotain tehtäviä myös Mustallemerelle, koska kyse on koko euroatlanttisen alueen puolustamisesta, kenraalimajuri kertoo.
Joukot ja kyvyt
Nato-suurlähettiläs Klaus Korhosen mukaan Nato-jäsenenä Suomen pitää muuttaa perinteistä ajatteluaan. Kreeta Karvala
Joukkojen ja suorituskykyjen osalta Naton puolustusprosessissa on kyse siitä, että jokainen Nato-maa ottaa hoitaakseen tiettyjä suorituskykyjä, joita kehitetään ja ylläpidetään ja jotka ovat Naton käytössä.
Prosessissa sovitaan myös siitä, mikä on Suomen tuleva rooli näiden kyvykkyyksien osalta eli millaisia suorituskykyjä Suomi kehittää ja mitkä ovat niiden tavoitteet.
– Nämä alustavat voimavaratavoitteet asetetaan Suomelle keväällä ja ne jakautuvat maa-, meri- ja ilmapuolustuksen sekä yhteisiin suorituskykyihin, ja niihin liittyviin tavoitteisiin, sotilasedustaja Heiskanen sanoo.
Suomelle asetettu osuus määrittyy sotilasedustajan mukaan reilun taakanjaon perusteella ja tässä vaiheessa tiedetään, että Suomen taakanjako-osuus on nykyisessä määrittelyssä samankaltainen kuin verrokkimailla Norjalla ja Tanskalla.
Esikunta pohjolaan?
Naton joukot ja liittokunnan voima muodostuvat pääosin jäsenmaiden asevoimista, joista osa on jatkuvassa valmiudessa liittokunnan mahdollisia tarpeita varten. Naton käytössä olevien joukkojen numeerinen vahvuus suurinta uhkaa eli Venäjää vastaan on nykyisin noin kolmin-nelinkertainen.
Viime kesän Madridin huippukokouksessa päätettiin myös Naton uudesta joukkorakenteesta, joka toteutuessaan nostaa Naton nopean toiminnan joukkojen määrän nykyisestä 40 000 sotilaasta 300 000:een. Nämä joukot olisivat käytettävissä 15 päivän varoitusajalla.
Nato-jäsenenä Suomen pitää asettaa joukkoja Naton käyttöön – myös Suomen rajojen ulkopuolelle.
Suomen ja Ruotsin asema Naton komento- ja johtamisrakenteessa selviää vasta varsinaisen jäsenyyden myötä, mutta kulisseissa tätäkin kokonaisuutta suunnitellaan jo.
Ensi vuonna pitäisi selvitä sekin, järjestääkö Nato esikuntarakennettaan uusiksi Suomen ja Ruotsin jäsenyyksien myötä.
Punninnassa on esimerkiksi se, perustaako Nato Pohjolaan uuden komentoportaan, vai liitetäänkö Suomi ja Ruotsi nykyisten alueellisten operaatioesikuntien vastuulle, joko Hollannin Brunssumiin tai Yhdysvaltain Norfolkiin.
400 työryhmää
Naton tarkkailijajäsenenä Suomi on jo nyt mukana myös kaikissa muissa Nato-työryhmissä paitsi Naton ydinasetyöryhmässä (NPG) ja niissä pöydissä, joissa keskustellaan Naton uusista jäsenmaista.
Suomen jäsenyyden varmistumisen jälkeen ydinasetyöryhmän kokouksiin osallistuu Suomen puolustusministeri.
Erilaisia työryhmiä ja komiteoita Natossa riittää, sillä niitä on yhteensä noin 400. Osa niistä on poliittisia ja osa sotilaallisia. Natossa on muun muassa työryhmä, joka miettii pienaseiden lippaiden standardisointia.
Tarkkailijajäsenenä Suomella on työryhmäkokouksissa puheoikeus, mutta ei päätöksenteko-oikeutta.
Myös uusia Nato-virkamiehiä palkataan jo täydellä teholla. Esimerkiksi Brysselissä sijaitsevan Suomen Nato-edustuston henkilökunnan määrä on tänä vuonna tuplaantunut.
Heiskasen mukaan ensi vuonna palkataan parisenkymmentä henkilöä lisää.
Lisähenkilöstöä tarvitaan yhteensä reilut sata muun muassa ministeriöihin, Nato-edustustoon, Naton päämajaan sekä sotilaalliseen komentorakenteeseen.
Henkiset haasteet
Suomen Nato-suurlähettiläs Klaus Korhonen kuvaa Nato-jäsenyyden henkisiä haasteita Suomelle.
– Nato-jäsenenä meidän pitää pystyä ajattelemaan todella isosti maantieteellisesti ja ottaa paljon enemmän sellaisia ulottuvuuksia huomioon, joita tähän mennessä ei ole tarvinnut huomioida, jotta olisimme hyviä Nato-kumppaneita.
Toinen asia Korhosen mukaan on Nato-solidaarisuuden ymmärtäminen, koska Suomessa on perinteisesti totuttu ajattelemaan asioista kansallisen puolustuksen kautta.
– Natossa Suomen pitää varautua antamaan joitakin omia suorituskykyjään liittokunnan käyttöön.
Suurlähettiläs Korhosen mukaan suorituskykyjen antamisesta käydään aina tiukka keskustelu Naton ja jäsenmaiden kanssa.
– Jäsenmaat haluavat lähtökohtaisesti antaa mahdollisimman vähän suorituskykyjä liittokunnan käyttöön, kun taas Nato haluaa mahdollisimman paljon pelimerkkejä käyttöönsä, jotta se voi toteuttaa puolustusliiton tarkoitustaan.
– Viime kädessä on kaikkien jäsenten etu, että Natolla on riittävästi suorituskykyjä käytössään, Korhonen päättää.