Vastaanottojärjestelmässä on enemmän asiakkaita kuin koskaan. Kun vuonna 2015 Suomeen tuli ennätysmäärä turvapaikanhakijoita, kaikkialla puhuttiin pakolaiskriisistä. Miksi tilanne on nyt erilainen?
Tänä vuonna vastaanottojärjestelmä on vaikuttanut pysyvän paremmin kasassa kuin vuonna 2015, jolloin Suomeen tuli ennätysmäärä turvapaikanhakijoita. Kuva: Vesa Moilanen / Lehtikuva
Saga Sinisalo HS
Vuonna 2015 Suomeen tuli ennätysmäärä turvapaikanhakijoita. Heitä majoitettiin esimerkiksi jalkapallohalliin ja kirkkoihin. Suomi sai EU:lta hätärahoitusta, ja rajoja vaadittiin kiinni. Kaikkialla puhuttiin pakolaiskriisistä.
Vuonna 2022 vastaanottojärjestelmässä on jälleen enemmän asiakkaita kuin koskaan aikaisemmin, yli 37 000. Tällä kertaa järjestelmä vaikuttaa kuitenkin pysyvän kasassa. Kriisi on Ukrainassa, ja kotinsa jättäneille tarjotaan apua jopa liiaksi.
Miksi tilanne on niin erilainen kuin vuonna 2015?
Järjestelmä on muuttunut selkeämmäksi, sanoo Maahanmuuttoviraston (Migri) vastaanottoyksikön tulosalueen johtaja Olli Snellman.
”Toimintamallit ovat kehittyneet, kun emme ole enää teorian asteella. Ennen vuotta 2015 turvapaikanhakijat tai vastaanottopaikan hakeminen eivät olleet valtaosalle mitenkään tuttuja asioita.”
Snellman vertaa tilannetta esimerkinomaisesti pandemiaan varautumiseen: Jonkinlainen suunnitelma on aina oltava. Tositilanteessa suunnitelmat kuitenkin muuttuvat. Kun käytännön kokemusta on kertynyt, varautuminen on yleensä parempaa.
Merkittävä ero on se, että ukrainalaisille myönnetään Suomessa tilapäistä suojelua. Ukrainan passilla voi myös saapua Suomeen vapaasti ilman viisumia.
Tilapäisen suojelun hakeminen on turvapaikan hakemista kevyempi prosessi. Tähän mennessä tilapäisen suojelun päätöksiä on tehty Migrissä 33 480. Noin 95 prosenttia hakijoista on saanut hakemukseensa päätöksen.
Liikkumisen helppous on taas mahdollistanut ukrainalaisten sijoittautumisen ympäri Suomea.
”Ukrainalaisiahan on ollut Suomessa paljon jo entuudestaan esimerkiksi kausitöissä”, Snellman sanoo.
Osa sotaa paenneista on Snellmanin mukaan päätynyt aikaisempien verkostojen kautta asumaan paikkakunnille, joilla tarvitaan kausityöntekijöitä. Tämän takia myös työllistyminen on ollut jokseenkin sujuvaa.
”
”Nythän on vähän ylikorostunutkin halu auttaa.”
Vastaanottokeskuksia on pitänyt perustaa lisää, mutta paljon vähemmän kuin vuonna 2015.
Tällä hetkellä Suomessa toimii 77 vastaanottokeskusta, niiden sivutoimipistettä ja yksityismajoittujien palvelupistettä sekä kahdeksan alaikäisyksikköä. Ennen Venäjän hyökkäystä Suomessa oli 20 vastaanottokeskusta ja seitsemän alaikäisyksikköä. Vuoden 2015 lopussa vastaanottokeskusten määrä oli lähempänä sataa.
Tämä johtuu siitä, että noin 65 prosenttia Ukrainasta tulleista on päätynyt yksityiseen majoitukseen. Vuonna 2015 tulleet turvapaikanhakijat asuivat pääasiassa vastaanottokeskuksissa.
Yksityismajoituksen suosio johtuu paitsi ukrainalaisten verkostoista myös suomalaisten auttamishalusta.
”Nythän on vähän ylikorostunutkin halu auttaa. Suomalaiset ovat järjestäneet yksityisiä kuljetuksia Suomeen, niiden yhteydessä on voitu sopia myös majoituksesta”, Snellman sanoo.
Hänen mukaansa näin oli aluksi myös vuonna 2015.
”Elokuussa useat yritykset halusivat tarjota välineistöä ja tarpeita. Se kuitenkin loppui syyskuussa, kun mediassa oli esillä joitakin seksuaalisen häirinnän tapauksia.”
Snellmanin mukaan ukrainalaisiin suhtaudutaan eri tavalla kuin vuonna 2015 tulleisiin: Ukrainan tilanne on aiheuttanut selkeän kokemuksen epäoikeudenmukaisuudesta. Koska hyökkääjä on Suomen naapurimaa, sympatiat ovat selkeästi ukrainalaisten puolella.
Taustalla on kuitenkin muutakin.
”Kuulostaa aika kovalta, mutta asiaan vaikuttaa varmasti myös se, että ihmiset ovat samannäköisiä kuin me”, Snellman sanoo.
”
”Asiakkaiden tavoittaminen on hankalaa, kun ihmiset eivät ole meidän ’hyppysissämme’.”
Vaikka vuosi 2015 vaikutti kaoottiselta, Snellmanin mukaan tilanne on nyt joiltain osin jopa sekavampi. Vastaanottojärjestelmän näkökulmasta haastavinta on, että ihmiset ovat levittäytyneet laajalle.
Esimerkiksi joidenkin palveluiden järjestäminen voi olla vaikeaa.
”On myös asioita, jotka eivät välttämättä tule esiin. Asiakkaiden tavoittaminen on hankalaa, kun ihmiset eivät ole meidän ’hyppysissämme’. Toisaalta tarkoitus ei ole holhota aikuisia ihmisiä”, Snellman sanoo.
Väliaikaista suojelua saava on myös oikeutettu lähtemään maasta, toisin kuin turvapaikanhakija. Heille on varattava tietty määrä paikkoja vastaanottojärjestelmästä, vaikka he eivät palaisi.
Suomeen saapuneiden tilanteesta on siis vaikea pysyä kartalla.
Snellmanin mukaan tulevana syksynä tavoitteena on saada lapset kouluun ja kausityöläiset muihin töihin. Hänen käsityksensä mukaan moni onkin jo hakeutunut töihin aktiivisesti.
”Nämä ovat sellaisia asioita, joita ei millään palveluilla voi korvata.”