Sotaisasta fantasiapelistä tehty Dungeons & Dragons: Honour Among Thieves -elokuva jo kerännyt kehuvia arvioita. Myös kohta viisikymmentä vuotta täyttävä peli on kokenut uudistuksia.
Perjantaina Suomessa ensi-iltaan tullut John Francis Daleyn ja Jonathan Goldsteinin ohjaama Dungeons & Dragons: Honor Among Thieves -elokuva on jo ehtinyt saada positiivista palautetta seikkailullisella ja reippaalla otteellaan.
The Verge -julkaisun mukaan (siirryt toiseen palveluun) elokuva on ”koukuttava, koominen ja anteeksipyytelemättömän hömelö”. Samankaltaiseen tyyliin elokuvaa arvioidaan (siirryt toiseen palveluun) The Guardianissa, jonka mukaan siitä löytyy roppakaupalla ”hölmöä charmia” ja seikkailuhenkeä.
Synkeiden supersankaritarinoiden jälkimainingeissa Dungeons & Dragons: Honor Among Thieves edustaakin uudempaa ja kevyempää trendiä.
– Ainakin trailerin perusteella tulee samankaltainen fiilis kuin taannoisesta Guardians of Galaxysta eli kyse on scifillä ryyditetystä supersankariseikkailusta, jota on ainakin jossakin määrin tehty kieli poskessa, Dungeons & Dragonsia jo kymmenvuotiaasta asti pelannut pelisuunnittelija Jukka Sorsa arvioi.
Sorsan mukaan nyt on selvästi palattu samanlaiseen meininkiin kuin 1980-luvulla.
Sorsa on oikeassa: myös BBC:n arviossa hehkutetaan (siirryt toiseen palveluun) sitä, että huumori on tullut takaisin fantasiaelokuviin – viime vuosien menestyneimmästä fantasiateoksesta eli Game of Thronesista kun ei juuri huumoria löytynyt. Sorsa huomauttaa, että myös esimerkiksi Batmanit muuttuivat myöhemmin synkemmiksi.
BBC:n arviossa kehutaan leffan lisäksi myös pääroolia vetävää Chris Pinea, joka esittää leffassa Edginiä, Tähtien sodan Han Solo -tyylistä hieman kyynistä seikkailijaa. Pine on aiemmin näytellyt kapteeni James T. Kirkiä Star Trekissä (2009) ja Steveä Wonder Womanissa (2017). Arvion mukaan Edginin rooli sopii Pinelle kuin nakutettu.
Elokuvaa tähdittää myös takavuosien romanttinen sankari Hught Grant, jolle on varattu kieron Forge Fitzwilliamin rooli.
Jos uusin Dungeon & Dragons -elokuva vaikuttaa onnistuneelta, samaa ei voi sanoa kaikista pelin ympärille kyhätyistä tuotoksista. Esimerkiksi vuoden 2000 elokuvaversiossa moni asia meni täysin pieleen. Muun muassa Jeremy Ironsin tähdittämää elokuvaa pidetään kalkkunana, jossa oikein mikään osio ei toiminut kunnolla.
Elokuvan nähnyt Jukka Sorsa on samaa mieltä.
– Tuntui hassulta kun kerrottiin, että vuoden 2000 Dungeons & Dragons -leffan budjetti oli noin puolet samoihin aikoihin julkaistusta Taru sormusten herrasta: Sormuksen ritarit -elokuvan budjetista. Jälkimmäiseen verrattuna näyttelemisen taso, erikoistehosteet ja käsikirjoitus olivat ihan toista maata, eli erittäin surkeaa tasoa.
– Valitettavasti siitä ensimmäisestä Dungeons & Dragons -elokuvasta ei paljoa jäänyt käteen, Sorsa sanoo.
Mytologiaa ja Taru sormusten herrasta -maailmoja
”Miekkoja ja noituutta! Nyt voit luoda oman fantasiaseikkailujen maailmasi Barsoomista Keski-Maahan, vahvoilla sankareilla ja pahoilla velhoilla täydennettynä.”
Tällaisin sanankääntein mainosti amerikkalainen Tactical Studies Rules -yritys vuonna 1974 alan fanzineissa uunituoretta Dungeons & Dragons -peliään, ja loppu onkin historiaa. Dungeons & Dragonsista on kasvanut maailman suosituin roolipeli, joka houkuttelee sotaisan fantasiamaailmansa uumeniin yhä uusia sukupolvia.
Dungeons & Dragonsista tehtiin kaikenkattava ja perinpohjainen suomennos, Legendoja & Lohikäärmeitä: Pelaajan kirja.
Pelisuunnittelija Jukka Sorsan mukaan Dungeons & Dragons on viehättänyt alusta saakka sekä fantasiasta kiinnostuneita nörttityyppejä sekä sotakirjallisuudesta innostuneita nuoria miehiä.
– Kyse on ollut pitkälti tietynlaisesta eskapismista ja siitä, että voit olla jotakin ihan muuta kuin mitä oikeasti olet. Moni on ehkä myös löytänyt pelin Taru sormusten herrasta -romaanin kautta.
Dungeons & Dragons eli D&D onkin sulattunut itseensä valtaisen määrän vaikutteita fantasiakirjallisuudesta ja mytologioista.
Mukaan mahtuvat J.R.R. Tolkienin maailmojen lisäksi muun muassa Edgar Rice Burroughsin luoma Mars-kirjasarja, Robert E. Howardin miekka ja magia -tyylinen, hyborialaisessa ajassa seikkaileva Conan barbaari -kaanon sekä H.P. Lovecraftin kauhukirjallisuus.
Toisinaan vaikutteet ovat olleet liiankin ilmeisiä. Jokunen vuosi sitten Tolkienin perikunta sai tahtonsa läpi, ja pelistä poistettiin kolme Taru sormusten herrasta -romaaniin viittaavaa termiä: esimerkiksi hobbit on nykyisin halfling.
Stranger Things sen kertoi: roolipelaaminen on coolia
Dungeons & Dragonsin merkitys suomalaiselle pelikulttuurille on ollut suuri. Etenkin 1980-luvun lopussa kotomaassamme koettiin Dungeons & Dragons -huumaa, kun pelistä tehtiin suomennos. Sen perussääntöjä eli niin sanottua Punaista laatikkoa myytiin yli 60 000 kappaletta.
On kuitenin huomionarvoista, ettei sotaisa fantasiapeli kuitenkaan ole Suomessa aivan yhtä suosittu kuin monessa muussa maassa.
– Muualla roolipelaaminen on suurin piirtein yksi yhteen Dungeons & Dragonsin kanssa, Suomessa skaala on ollut laajempi. Meillä on esimerkiksi julkaistu todella suosittua RuneQuestia sekä muita vastaavia pelejä, Jukka Sorsa toteaa.
Varsin äskettäin Dungeons & Dragons on haalinut uusia faneja muun muassa Stranger Things -sarjan myötä.
– Stranger Thingsissä näytetään, että se mikä on 1980-luvulla ollut nörttiä ja tyhmää, ei välttämättä enää ole sellaista. Tällaisia asioita ei enää pidetä vakan alla, vaan voi olla avoimesti kiinnostunut vaikkapa roolipelaamisesta.
Sorsan mukaan nuoret ovat lähteneet ottamaan selvää mistä oikein on kyse, koska Dungeons & Dragonsin pelaaminen esitetään sarjassa coolina juttuna.
Myös naispelaajien määrä on ollut kasvussa.
– Aluksi Dungeons & Dragons oli jonkinlainen poikien sisäpiirikerho. Tilanne muuttui 1990-luvun alussa Vampire-roolipelin myötä. Se houkutteli skeneen goottinuoria ja myös naispuolisia henkilöitä.
Uusi suomennos julisti finglishin pannaan
Viime vuonna tehtiin historiaa, kun vuosikausien puurtamisen jälkeen Dungeons & Dragonsista tehtiin kaikenkattava ja perinpohjainen suomennos, Legendoja & Lohikäärmeitä: Pelaajan kirja.
Jukka Sorsan lisäksi yli 300-sivuista opusta oli tekemässä muitakin pelisuunnittelijoita ja pitkän linjan pelaajia.
– Aloitimme todella pienellä porukalla, joka vähitellen kasvoi kymmeneksi hengeksi. Se oli raakaa työtä.
Varsinaisesta pioneerityöstä ei ollut kyse, koska pelistä on olemassa aiempiakin suomennoksia, eikä esimerkiksi kaikkia termejä tarvinnut keksiä uudelleen.
Jukka Sorsan mukaan Legendoja & Lohikäärmeitä - projekti tähtäsi myös suomalaisen kulttuurin ja suomen kielen edistämiseen.
– Toki Suomessa on totuttu käyttämään Dungeons & Dragonsin tiimoilta jo vuosikymmenten ajan tiettyjä termejä, mutta halusimme päästä eroon nimenomaan finglishistä eli englannin ja suomen sekoituksesta ja kehittää jollekin termille puhtaasti suomenkielisen vastineen.
Paitsi erilaisten käännösten kautta, kohta viisikymmentä vuotta pelimarkkinoiden kärjessä keikkunut Dungeons & Dragons ei ole muutoinkaan jäänyt polkemaan paikoileen. Peli on seurannut ajan henkeä ja uudistunut tietyin väliajoin.
– Nykyinen julkaisijafirma on tehnyt töitä sen eteen, ettei peli ole vanhentunut käppäukoksi. Siinä on pyritty ottamaan huomioon erilaisia seksuaalivähemmistöjä ja myös erinäköisiä ihmisiä, Jukka Sorsa toteaa.
Uudistumisasioissa Sorsa pitää Dungeons & Dragonsia tiennäyttäjänä. Sen osuus globaaleista pelimarkkinoista on 90 prosenttia, hän muistuttaa.
Kiinnostaako elokuva? Oletko pelannut Dungeons & Dragonsia? Voit keskustella aiheesta 1.4.2023 kello 23een saakka.
Lisää aihepiiristä:
Dungeons & Dragons opetti yhden sukupolven pelaamaan roolipelejä – löytääkö uusi sukupolvi noppien ääreen?
Kuuntele Kulttuuriykkösen keskustelu: