Suomen velkarahan hinta pysyy kohtuudessa, jos velanotto ei ole suurempaa kuin muilla, sanoo eläkejätin sijoitusjohtaja.
Valtion rahoittamisessa on tapahtumassa iso suunnanmuutos. Ilmaisen ja lähes ilmaisen lainarahan kausi on päättymässä kun Euroopan keskuspankki kääntää rahoitushanaansa tiukemmalle.
Nyt yhä suurempi osuus valtion lainarahasta on saatava sijoittajilta eli käytännössä vakuutus- ja eläkeyhtiöiltä. Mutta niille nolla-korkoiset valtion lainaehdotukset eivät kelpaa.
Tilanne on muuttunut ratkaisevasti. Viime vuodet keskuspankit ovat ostaneet markkinoilta valtioiden lainapapereita, vaikka niistä saatu korkotuotto on jäänyt jopa miinukselle. Ostot ovat kasvaneet vuodesta toiseen, mutta nyt kehitys näyttää lopulta taittuvan.
– Nyt on asetuttu toisenlaiseen ympäristöön ja näyttää selvältä, että muutos on tapahtumassa, sanoo työeläkeyhtiö Varman sijoituksista vastaava johtaja Markus Aho.
Keskuspankit eivät saa suoraan rahoittaa valtioita, mutta muilta sijoittajilta ne ovat ostaneet valtionlainapapereita roppakaupalla. Suomen valtion lainapotista lähes 40 prosenttia on velkaa Suomen Pankille.
Osuus oli prosentin kymmenyksiä ennen kuin Euroopan keskuspankki aloitti valtionlainojen ostamisen vuonna 2015.
Kussakin euromaassa oma keskuspankki osti oman valtion lainapapereita. Surkean pientä ja jopa negatiivista korkoa tarjoava velkapaperi ei kiinnostanut sijoittajia, mutta Euroopan keskuspankin osana Suomen Pankki osti niitä roppakaupalla estääkseen talouden jäätymisen ja inflaation hyytymisen pakkaselle.
Suomen Pankki lisäsi vauhtia ja pian sillä oli yli neljäkymmentä prosenttia valtion liikkeelle laskemista lainapapereista. Tuorein tilasto kertoo tilanteen viime syksyltä, jolloin valtion 121 miljardin euron arvoisista velkakirjoista 47 miljardia oli Suomen Pankin kassaholvissa.
Järeä potti arvopapereita ei tuota juuri mitään.
– Suomen Pankki on ostanut julkisen sektorin lainapapereita viime vuosina markkinakorkoon ja markkinakorot ovat olleet noin nollassa, joten tämä tuotto on nollatasoista, Suomen Pankin johtava salkunhoitaja Matti Ilmanen sanoo tyynesti.
Suomen Pankki on eduskunnan valvonnassa toimiva keskuspankki, joka maksaa tuotoistaan osan valtion budjettiin. Voi siis sanoa, että Suomen valtionvelasta osa on velkaa itselleen. Yleensä Suomen Pankin tuotoista on kilahtanut valtion budjettiin vähintään sata miljoonaa euroa. Viime vuonna piti tyytyä vain neljäsosaan.
Velanotto ei saa olla kiivaampaa kuin muilla
Suomen Pankki on ostanut viime vuosina kaikkia valtion liikkeelle laskemia pidemmän ja lyhyemmän ajan lainapapereita. Keskimäärin niiden laina-aika on kahdeksan vuotta. Kun vanhoja lainoja erääntyy, uusia ostetaan tilalle, mutta kokonaissumman annetaan maaliskuusta lähtien pikkuhiljaa pienentyä.
Kun keskuspankki alkaa vähentää ostojaan se tarkoittaa, että uusille valtionlainoille on löydyttävä markkinoilta muita ostajia ja sijoittajia. Käytännössä lainarahaa tarjoavat esimerkiksi eläkerahastot. Valtion lupaamasta korosta riippuu, menevätkö valtion liikkeeseen laskemat lainapaperit kaupaksi eli saako valtio uutta lainaa.
Valtiovarainministeriö arvioi, että lainoista on maksettava tänä vuonna 2,5 miljardia euroa korkoja. Se on selvästi yli kolminkertainen summa viime vuoteen verrattuna.
Nyt kun keskuspankit ovat siirtymässä sivummalle, rahoitusmarkkinoilla haetaan kysynnän ja tarjonnan uutta tasapainoa.
– Se, miten hallitusti tämä menee riippuu siitä, kuinka paljon valtiolainojen tarjonta kasvaa eli velkaantuuko Suomi lisää. Lisäksi vaikuttaa se paljonko kysyntää velkapapereille voi tulla eläke- ja vakuutusyhtiöiltä, jos yksi merkittävä toimija ei ole enää ostamassa yhtä paljon kuin ennen, Aho selittää.
Hänen mukaansa käytännössä Suomen saaman lainarahan hinta riippuu siitä, rahoitetaanko Suomea velalla kovempaan tahtiin kuin verrokkivaltioita.
– Jos sijoittajat kokevat, että Suomessa velka on suhteellisesti halussa kansainvälisesti verrattuna, niin ei lainapaperien kaupaksi meneminen näytä ongelmalta, Aho sanoo.
Irrottautuminen keskuspankin huomasta on mennyt hyvin – toistaiseksi
Keskuspankin tekohengityksestä irrottautuminen voi olla vaikeaa ja johtaa uusiin kriiseihin.
Aho muistuttaa, että Britanniassa rahoitustilanne ajautui hetkessä kriisiin, kun velkainen valtio aikoi alentaa veroja, eikä maan keskuspankki ollut enää tukemassa valtion rahoitusta entiseen tapaan.
– Suomessakaan ei vielä voida julistaa voittoa, vaikka toistaiseksi kaikki on mennyt ihan hyvin.
Suomen Pankissa tilannetta seurataan ja tarvittaessa yhdessä muiden euromaiden keskuspankkien kanssa riennetään valtioiden avuksi.
– Nyt näyttää siltä, että keskuspankki voi vähentää arvopaperien omistusten määrää. Mutta jos talous kääntyisi taantumaan voi olla, että Suomen Pankki ostaisi lisää valtionlainoja, Ilmanen sanoo.
Euroopan keskuspankki aloitti valtionlainapaperin osto-ohjelmat kriisitilanteessa vuonna 2015, kun edes korkojen laskeminen miinukselle ei saanut talouteen vauhtia. Nyt EKP:n tavoittelema inflaatio on saatu liikkeelle liiankin reippaasti, mutta silti arvopaperin osto-ohjelmat pysyvät työkalupakissa.
– Ei kannata lähteä siitä, että tämä instrumentti poistuisi ja Suomen Pankin omistukset valtion lainoista häviäisivät kokonaan. Instrumentti on ollut toimiva ja tietyissä oloissa se tukee hyvin hintavakaustavoitteen saavuttamista.
Mutta suunnanmuutos on nyt käsillä ja se näkyy myös arjessa.
– Nollakoroilla on voitu tuoda paljon tulevaisuuden hyvää tähän hetkeen, kun raha on ollut halpaa. Nyt rahasta on tullut niukempi luonnonvara. Kyllä se muuttaa meidän ympäristöä, Aho sanoo.
Aiheesta voi keskustella tiistaihin klo 23 saakka.