Venäläis­miehellä on Keski-Suomessa salaperäinen halli, jossa ei ole tapahtunut mitään yli 10 vuoteen: Viereisen tontin omistaa puolustus­ministeriö

Saarijärvellä Keski-Suomessa syrjäisen Kolkanlahden teollisuusalueen kulmassa metsän keskellä sijaitsevalla varastohallilla ei ole selvästikään käyty tänä talvena. Hallille vievä tie on paksun lumihangen peitossa. Myöskään jykevää piikkilangoilla varustettua teräsverkkoporttia ei ole taidettu availla aikoihin, sillä sekin on korkean nietoksen keskellä.

Teräsportin takana olevat sähköiset puomit ovat auki, mutta muuten kutsumattomille vieraille tehdään selväksi, että tänne ei ole asiaa. Piikkilangan alapuolella iso kyltti kertoo tallentavasta valvonnasta. Tosin kyltissä ilmoitettu vartiointiyritys on jo vuosia sitten siirtynyt isomman yrityksen haltuun.

– Ei siellä ole ollut vuosiin mitään toimintaa, saarijärveläinen prikaatikenraali evp. Hannu Luotola sanoo.

– Ei ole tapahtunut mitään yli kymmeneen vuoteen, vahvistaa myös eläkkeellä oleva saarijärveläinen insinööri Kalevi Kuorelahti.

Iso halli on rakennettu vuonna 2007. Kun sitä pystytettiin, ei varoja säästelty. Luotolan ja Kuorelahden kanssa venäläisten kiinteistökauppoja Suomessa selvittänyt eläkkeellä ollut poliisi Asko Hackzell kertoi Iltalehdelle aikanaan, että rakennusprojekti maksoi tiettävästi lähes 900 000 euroa.

Venäläisyrityksen omistaja kertoi itsekin aikanaan, että rahaa kului yli 800 000 euroa. Suurin menoerä olivat maansiirtotyöt. Kolmen hehtaarin osittain suopohjaisella tontilla vaihdettiin iso osa maa-aineksesta viiden metrin syvyyteen asti. Tämän jälkeen päälle pantiin asfalttia.

Saarijärven kaupunki myi teollisuustontin joulukuussa 2006 moskovalaiselle poliitikolle Nikolai Varlakoville. Seuraavana vuonna alueelle nousi erittäin kookas pressuhalli ja sitä ympäröimään järeät aidat. Varlakovin yrityksen Nikolai Import & Exportin ilmoitettiin aikovan tehdä varastosta merkittävän logistiikkakeskuksen, jonka kautta rahdataan valtavia teräsrullia kaukaa Venäjän Magnitogorskista maailmalle.

Koska venäläisyritys lupaili alueelle runsaasti teollisia työpaikkoja, Saarijärven kaupunki päällysti teollisuusalueen tiet ja järjesti paikalle myös kunnallistekniikan. Työpaikkoja ei kuitenkaan kuulunut. Vesi- ja viemäriliittymätkin jäivät kytkemättä.

Paikallisia puolestaan ihmetyttivät tontin poikkeukselliset turvajärjestelyt, joihin kuuluivat piikkilankojen lisäksi valvontakamerat ja valaistus yölläkin.

Valmistumisen jälkeen otetuissa kuvissa näkyy, miten järeä aita on pystytetty tonttia ympäröivän maavallin päälle. Itse varastoa ei kuitenkaan tieltä juuri nähnyt, koska sen eteen oli jätetty metsikköä näkösuojaksi. Nyt tuo pieni metsikkö on laajentunut jo tiheäksi pusikoksi.

Datakaapeli lähellä?

Täysin hiljaiseksi jääneen varastohallin merkitystä on vuosien mittaan pohdittu Saarijärvellä paljon. Sen sijainnista tekee merkittävän vain alle kilometrin päässä oleva tietoliikennemasto. Puolustusministeriön omistamalla tontilla seisovan telemaston on kerrottu välittävän Suomen turvallisuuden kannalta keskeistä Puolustusvoimien viestiliikennettä. Samantyyppisiä mastoja on tiettävästi olemassa vain muutama Suomessa.

Nimettömänä pysyttelevä lähde kertoo nyt Iltalehdelle, että hallista vain sadan metrin päässä on ainakin aiemmin kulkenut datakaapeli, joka johtaa mastolle. Lähteen mukaan kaapelin toinen pää sijaitsee Tikkakoskella Puolustusvoimien alueella. Tikkakosken lentokenttä, jossa toimivat muun muassa Ilmasotakoulu ja osa Puolustusvoimien tiedustelulaitoksesta, sijaitsee noin 50 kilometrin päässä Kolkanlahdelta.

MTV:n 45 minuuttia -ohjelma kertoi jo vuonna 2009, että suojelupoliisi ja keskusrikospoliisi selvittivät varastoon liittyvien asioiden taustoja. Tapauksen kerrottiin kiinnostavan myös Puolustusvoimia ja Huoltovarmuuskeskusta.

Pian uutisoinnin jälkeen MTV:n toimittaja ja saarijärveläiset aktiivit saivat yllättäen kutsun saapua tutustumaan halliin, vaikka tätä ennen yhteydenottoihin ei ollut vastattu. Venäläisyrityksen toimitusjohtajaksi ryhtynyt Nikolai Varlakovin poika Denis Varlakov saapui kiireellä Moskovasta yksityiskoneella esittelemään hallia.

Saarijärven aktiiveille ja suomalaismedialle Varlakov esitteli hallin turvakamerajärjestelmät, joita pystyi seuraamaan etäyhteydellä Venäjältä käsin. Hallissa oli sisällä lasti isoja teräsrullia, kasa teräslevyjä ja kaksi uudehkon oloista suomalaista kuorma-autoa.

– Kuormien liikutteluun tarvittavaa siltanosturia ei sen sijaan ollut, saarijärveläisten aktiivien ryhmään kuuluva eläkkeellä oleva Nokia-insinööri Oiva Miettinen kertoo.

Kaksi muuta kiinteistöä

Denis Varlakov työskenteli tuolloin Venäjän parlamentissa duuman jäsenen, Yhtenäinen Venäjä -puoluetta edustavan Andrei Morozovin, avustajana. Morozov oli tuolloin yksi Venäjän rikkaimmista miehistä ja lukeutui Magnitogorskissa sijaitsevan terästehtaan merkittävimpiin omistajiin.

Esittelykierroksella Varlakov ei halunnut kertoa yrityksen liiketoiminnasta enempää. Logistiikkatoiminta oli hänen mukaansa vasta suunnitteluasteella, mutta hän kertoi Saarijärven olevan hyvä paikka teräsrullien välivarastointia varten. Rullia oli määrä tuoda junalla Kuhmon Vartiuksen kautta Jyväskylään ja sieltä kuorma-autoilla Saarijärvelle. Turvatoimet liittyivät hänen mukaansa siihen, että he varastoivat kallista materiaalia.

Tapaamisessa Varlakov kertoi myös olevansa kiintynyt Keski-Suomeen ja etsivänsä jatkuvasti lisää maa- ja kiinteistökohteita ostettavakseen. Hän olikin jo hankkinut naapurikunnasta Karstulasta seurakunnan myymän rantatontin, jolle aikoi rakentaa itselleen kakkoskodin. Tontille nousikin myöhemmin kesämökki.

Lisäksi Varlakovin yritys oli ostanut samalta suunnalta Saarijärveltä 39 hehtaarin metsätilan, johon kuului kolme erillistä palstaa. Niistä suurin rajautuu vanhaan tiehallinnon käyttämään kivilouhokseen. Tästä palstasta osa on suota ja suolampea, loput metsää. Kaksi muuta metsäpalstaa ovat paikallistien vieressä.

– Kysyin häneltä, että miksi hän ostaa näitä maita. Hän vastasi, että miksi te suomalaiset myytte niitä, Oiva Miettinen kertoo nyt.

Miettinen, Kuorelahti ja Luotola kertovat, että Varlakov oli perustellut tyhjän metsäpalstan hankintaa aikeella perustaa paikalle minkkitarha.

Valikoitu paikka

Kolkanlahden varaston tontti ei ollut miesten mukaan yleisessä myynnissä aikanaan.

– Isä Varlakov oli tullut Saarijärvelle kaverinsa kanssa ja ilmoittanut että haluamme ostaa tuon tontin. Kun kaupungin edustajat olivat tarjonneet tonttia eri kohdasta, koska tuossa oli puolet suota, he sanoivat että haluavat juuri tuon tontin, Kuorelahti kertoo.

Kolkanlahden tontin omistava Nikolai Import & Export on edelleen olemassa. Karstulaan rekisteröidyn yrityksen toimitusjohtajaksi on kaupparekisteriin merkitty Denis Varlakov ja yhtiön muiksi vastuuhenkilöiksi hänen vanhempansa. Vuonna 2005 Suomeen rekisteröity yhtiö on myöhemmin rekisteröity myös ulkomaalaisena yrityksenä Norjassa. Yrityksen osoite on Länsi-Norjassa Stavangerin kaupungissa.

Iltalehti yritti tavoittaa Denis Varlakovia ja hänen yritystään, mutta Saarijärven tontin portilla ilmoitetut puhelinnumerot eivät olleet käytössä. Myöskään kaupparekisteriin ilmoitettu puhelinnumero ei ollut käytössä. Yhtiöllä oli myös aikanaan Karstulan kirkonkylällä toimisto, mutta nykyään käyntiosoitteeksi on kaupparekisteriin merkitty Kolkanlahden varaston osoite.

Hallista MTV:llä ja myöhemmin Iltalehdessä useaan kertaan uutisoinut tutkiva toimittaja Tuula Malin kertoi vuonna 2020 julkaistussa kirjassaan Putinin pihapiirissä, Venäjän suurvaltaoperaatiot Suomessa (Docendo) miten teräsrullien välivarastointi Kolkanlahden hallissa oli jatkunut jo yli kymmenen vuotta, ilman mitään merkkejä niiden kuljettelusta.

Isot velat kuitattiin

Iltalehti kertoi joulukuussa miten toisessa venäläisliikemiesten kiinteistökaupassa Saarijärvellä samalla Kolkanlahden kylällä on nyt tapahtunut muutoksia. Vuonna 2008 alkanut värikäs, paljon huomiota saanut ja kertaalleen kaatunut venäläisliikemiesten maakauppa vanhan kurssikeskuksen tontista päättyi kaksi vuotta sitten siihen, että suomalaisyritys antoi isosta maa-alueesta kolme pientä korttelia venäläisliikemiehen yritykselle.

Lohkotut korttelit rajattiin maastoon viime vuoden lopulla. Viime aikoina maanmittauslaitoksen merkitsemillä tonteilla on kaadettu myös runsaasti puita.

Kolkanlahdella luonnonkauniilla Ahvenlammen alueella sijaitsevan Leiriharju-nimisen tontin omistaneen suomalaisyrityksen omistajien mukaan pienten korttelien luovuttamisella kuitattiin isot velat, jotka olivat syntyneet vuonna 2008. Luovutetuille kortteleille lohkotaan parhaillaan loma-asuntotontteja, joihin voi rakentaa 13–15 loma-asuntoa.

Korttelit saaneen Lempilampi oy -nimisen yrityksen omistaa venäläinen liikemies Denis Fokin, jolla on Venäjän lisäksi myös EU-maa Kreikan kansalaisuus.

Kun Fokinin ja hänen liikekumppaninsa Konstantin Suhin tavoittelivat vuonna 2008 koko 15,6 hehtaarin Leiriharjun aluetta ja myös muita isoja maa-alueita Ahvenlammelta luksuslomakylän rakentamista varten, hanke kaatui paikallisten vastustuksen ja useiden valitusten siivittämänä. Tätä ennen julkisuudessa oli kerrottu pietarilaisen Fokinin yhteyksistä Venäjän entiseen viestintäministeriin, miljardööri Leonid Reimaniin, joka kansainvälisten lähteiden mukaan on presidentti Vladimir Putinin hyvä ystävä ja toimi Dmitri Medvedevin neuvonantajana tämän pääministerikaudella.

Fokinin yrityksellä kerrottiin olleen myös yhteyksiä tuolloin rahanpesusta epäiltyyn IPOC-rahastoon, joka puolestaan on Reimanin omistama.

Fokin itse kiisti Saarijärvellä paikallisille asukkaille vuonna 2009 järjestämässään tiedotustilaisuudessa yhteydet IPOC-rahastoon sekä Venäjän poliittiseen johtoon.

Hän myös lupaili alueelle jopa sadan miljoonan euron investointeja. Lomakylää ja golfkenttää varten Fokinin oli tarkoitus hankkia yhteensä ainakin 70 hehtaaria maata kolmessa eri vaiheessa. Kaikkiaan suunnitelmat kattoivat jopa 200 hehtaarin maa-alueen.

Saarijärveläiset keräsivät tuolloin yli tuhat nimeä kattaneen adressin, jossa vastustettiin maiden myymistä venäläisille. Kauppojen taustoja selvitelleet ja nimien keruuta organisoineet saarijärveläisaktiivit ihmettelevät nyt, miten venäläisliikemies on sittenkin saanut hankittua tontteja.

– Vielä nyt Ukrainan sodan aikana tämä on kyllä aikamoinen mainehaitta Saarijärven kaupungille, Hannu Luotola sanoo.

Miksi Saarijärvelle?

Kun Iltalehti oli uutisoinut loma-asuntokortteleiden lohkomisesta, Saarijärven kaupunginjohtaja Satu Autiosalo lähetti tiedotteen, jossa perusteltiin, miksi kaupunki ei käyttänyt mahdollisuutta etuosto-oikeuteensa kolmen korttelin luovutuksessa Fokinin yritykselle. Kaupungin mukaan asiassa noudatettiin vain etuostoista määräävää lakia.

Saarijärven tiedotteen mukaan kaupungilla ei ollut osoittaa tarpeita maan hankkimiseksi yhdyskuntarakentamista tai virkistys- tai suojelutarpeita varten. Tämä johtuu kaupungin vuonna 2009 alueelle hyväksymästä ranta-asemakaavasta, jonka mukaan alueen käyttötarkoitus on loma-asuminen ja matkailu. Kaupungilla ei myöskään ollut muita suunnitelmia kiinteistölle, joten etuosto-oikeutta ei voitu tämän takia käyttää.

Saarijärveläiset aktiivit kertovat, että juuri ranta-asemakaavan tekeminen oli ehtona Fokinin yrityksen lupauksessa toteuttaa kaikki isot maakaupat Ahvenlammella aikanaan.

– Kaupunginhallituksen kokouksessa heinäkuussa 2008 oli esillä neljä kaava-aloitetta, joiden läpimenoa kiirehdittiin kaupungin edun takia. Ranta-asemakaavan laatiminen SalusharjuoOy:n omistamalle Leiriharju-tilalle ja Ahvenlammen ranta-asemakaavan laatiminen kaupungin omistamalle alueelle oli kytketty toisiinsa siten, että kaupunki luovuttaisi kaavoitusoikeutensa Ahvenlammen alueen osalta ostajalle, eli Fokinin yritykselle, Hannu Luotola kertoo.

Saarijärven kaupunki joutui kuitenkin purkamaan omia maitaan koskeneen kaavapäätöksen seuraavana vuonna, koska se oli lainvastainen. Tämä tapahtui kaupungille tehtyjen muistutusten jälkeen. Sen sijaan Leiriharjun rantakaava jäi voimaan.

– Kaupunki ajoi kaavan läpi isosta asukkaiden vastustuksesta huolimatta. Silloinen Keski-Suomen 2. vaihemaakuntakaava valmistuessaan tuskin olisi sallinut enää Leiriharjun kaltaisen massiivisen rantakaavan hyväksymistä, Luotola jatkaa.

Aktiiviporukka on selvittänyt Saarijärvellä ja lähikunnissa tapahtuneita venäläisten maakauppoja jo noin viisitoista vuotta. Heidän listoilleen on kertynyt outoja kauppatapauksia yli 140 kappaletta. Näissä venäläiset ovat hankkineet omistukseensa alueita Suomelle tärkeiden strategisten kohteiden lähistöiltä.

Neljän miehen porukasta Asko Hackzell kuoli vuonna 2017, mutta muut jatkavat selvitystyötään. He ihmettelevät nyt miten nimenomaan Keski-Suomeen päätyi 2000-luvun alussa runsaasti venäläisiä maanostajia.

– Minkä ihmeen takia juuri Saarijärvelle tuli näin paljon venäläistä omistusta silloin vuosina 2008–2012, Luotola kysyy.