Main ContentPlaceholder
Miltä sinusta tuntuisi, jos ulkonäkösi, perheesi, työsi ja koko elämäsi olisi jatkuvan arvostelun kohde? Julkisuudesta tuttu kolmikko kertoo, millaista törkyä heidän niskaansa pahimmillaan vyörytetään.
Kuva: Ivan Bessedin, Päivi Ristell, Rami Marjamäki
Janna Nousiainen, Tatu Partanen
Pilkkaa ja haukkumista, jopa uhkailua ja vainoamista. Sosiaalinen media on mullistanut maailmaa, mutta samalla se on altistanut yhä useammat ihmiset törkykommentoinnille, joka on pahimmillaan rikollista.
Somekiusaamisen tuntevat ilmiönä erityisen läheisesti sosiaalisen median vaikuttajat ja julkimot, jotka päätyvät usein eräänlaisiksi internetin törkypalautteen maalitauluiksi. Nyt he kertovat kokemuksistaan #kerrosäkin -kampanjassa, jossa ovat mukana myös Mieli ry sekä Rikosuhripäivystys, sekä pohtivat, miten somekiusaamisen ongelman voisi ratkaista.
Radiojuontaja Esko Eerikäinen, 49, kertoo törmäävänsä itse jatkuvasti sosiaalisessa mediassa kiusaamiseen ja ilkeään kommentointiin.
– Se on välillä surullista luettavaa, kun se on sellaista henkilökohtaista v*ttuilua. Ymmärrän, että en voi eikä minun tarvitse miellyttää kaikkia. Lähinnä mietin, miten joku jaksaa nähdä vaivaa, Eerikäinen kertoo.
Eerikäisen mukaan viestien sävyssä on selkeä ero, jos ne tulevat tunnistettavasti tai anonymiteetin turvin. Hän on itse ollut jo pitkään julkisuudessa ja ehkä osittain siksi kovettanut itsensä ilkeiden kommenttien suhteen. Hän ei lue saamiaan törkyviestejä, vaan poistaa ja estää lähettäjän.
Eerikäinen tietää kuitenkin paljon muita, jotka kokevat todella pahaa oloa sosiaalisessa mediassa saatujen kommenttien vuoksi.
– Sitä on hirveän paha katsoa ja aina sanon, että älkää lukeko niitä viestejä.
Somekiusaamisen vastaiseen kampanjaan Eerikäinen halusi lähteä mukaan, koska toivoo sen tuovan kiusaamista näkyvämmäksi.
– Kamppiksessa ideana on, etteivät ihmiset olisi hiljaa. On sitten julkkis tai nuori, siitä on tärkeä puhua, että ei ole sinun vikasi, jos sinulle tulee tällaisia viestejä. Se vika on siinä ihmisessä, joka niitä viestejä laittaa.
Eerikäinen saa haukkumiskommentteja muun muassa siitä, että hän käyttää kynsilakkaa. Kuva: Ivan Bessedin, Colourbox, kuvankäsittely: IS
Välillä ihmisten olisi Eerikäisen mielestä myös hyvä pysähtyä miettimään, onko ilkeän kommentin jättäminen todella tarpeellista. Onko oma olo parempi, kun ilkeän viestin on saanut lähetettyä? Entä pystyisikö samat asiat sanomaan omalle peilikuvalleen?
– Ymmärrän, että asiat herättävät tunteita. Mutta se, että lähdetään kommentoimaan jonkun ulkonäköä ja vähättelemään jonkun uraa – jos se keskustelu käytäisiin ruokapöydässä niiden ihmisten välillä, olisiko se keskustelu tuon sävyistä?
Eerikäinen muistuttaa, että omiin mielipiteisiin on oikeus. Kaikkea ei kuitenkaan aina tarvitse sanoa ääneen. Moni tuntuu myös ajattelevan, että julkisessa ammatissa oleva ihminen on itse valinnut ammattinsa ja sen vuoksi kaikenlaiset kommentit tulisi vain kestää.
Tilanteen voi miettiä helposti omalle kohdalle. Tuskin kukaan pitäisi siitä, jos joka päivä työkoneen avatessaan joutuisi lukemaan henkilökohtaisuuksiin meneviä vihakommentteja.
– Ihmiset voisivat asettaa itsensä niihin housuihin. Kritiikkiä voi aina antaa, jos se on perusteltua ja hyvin annettua palautetta.
Eerikäinen saa usein viestejä, joissa häntä haukutaan siitä, jos hän on puhunut julkisesti ex-vaimostaan Martina Aitolehdestä. Sen lisäksi häntä haukutaan muun muassa ikääntymisestä, ulkonäöstä ja menneisyydestä Hunks-tanssiryhmässä. Ikävien kommenttien kirjoittajat ovat Eerikäisen mukaan usein yli 50-vuotiaita naisia.
– Mennään henkilökohtaisuuksiin, jotka ovat totta. Olen keski-ikääntyvä ihminen ja puhun paljon ex-vaimostani, mutta sillä ihmisellä on mahdollisuus olla lukematta niitä juttuja. He kokevat tarvetta kertoa, mitä mieltä he ovat minusta tuntematta minua ollenkaan.
Suosittu radiojuontaja nostaa esiin myös erityisesti nuorten kokeman somekiusaamisen.
– Se on muuttunut raaemmaksi. Koulukiusaamisessa fyysisen kiusaamisen lisäksi pahinta on henkinen kiusaaminen, mikä tapahtuu somen kautta. Avataan ryhmiä, missä puhutaan toisista pahaa. Nuoret uhkailevat toisiaan ja jostainhan he ovat nämä oppineet, ne opit otetaan vanhemmilta ihmisiltä.
Eerikäisen omaan Victoria-tyttäreen ei ole onneksi kohdistunut somekiusaamista vanhempien julkisuuden vuoksi.
– Olemme aika perillä siitä, mitä meidän lapsen somessa tapahtuu ja kuka sinne kirjoittaa.
Lopuksi Eerikäinen vielä muistuttaa, että kokemastaan kiusaamisesta on hyvä puhua. Etenkin nuorille hän haluaa välittää viestin, ettei kiusaamista, uhkailua tai vihapuhetta kohdatessaan tarvitse jäädä yksin.
– Ei kenenkään tarvitse kestää somekiusaamista, sehän on väärin. Varsinkin kun se kiusaaminen on välillä todella raakaa, saatetaan sanoa, että tapa itsesi. Ei kenenkään tarvitsisi kuunnella tuollaista.
Kuva: Päivi Ristell, Colourbox, kuvankäsittely: IS
Laulaja ja lauluntekijä Petra Gargano, 37, saa usein viestejä nuorilta, jotka ovat kokeneet somessa kiusaamista. Nuoret eivät usein uskalla puhua kokemuksistaan ja jäävät asioiden kanssa helposti yksin.
– Yksi tärkeimmistä puolista olisi se, että ihmiset ymmärtäisivät, että kuka tahansa voi joutua somekiusaamisen kohteeksi. Se ei kerro sinusta mitään. Se kertoo niistä kiusaajista ja heidän pahasta olostaan, Gargano sanoo.
–Jos some olisi ollut silloin, kun itse aloitin Tiktakissa, uskon, että lapsuuteni ja nuoruuteni olisi ollut todella erilaista.
Nykyään Gargano kokee silloin tällöin häirintää somessa. Hän on kuitenkin joutunut vuosien varrella kasvattamaan kovan kuoren, mikä ei ole aina hyvä juttu.
– Minulle se kaikista tiukoin ja ikävin vaihe oli Tiktakin aikana. Olimme teini-ikäisiä ja yhtäkkiä kauhea määrä ihmisiä kiinnitti huomiota tekemisiimme. Silloin ne kommentit oikeasti sattuivat, kun ulkonäköämme haukuttiin ja sanottiin, kuinka ruma tuokin on.
Tiktak villitsi 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa. Siihen aikaan ei ollut samalla tavalla somea, mutta yhtyeen nettisivujen kautta pystyi jättämään sen jäsenille viestejä.
– Levy-yhtiö kävi ne viestit läpi ennen kuin ne näytettiin meille, jotta emme joutuneet itse 13-vuotiaina lukemaan sitä skeidaa, mitä sieltä tuli. He suojelivat meitä ja silloin se oli mahdollista.
Nykymaailmassa samanlainen suojelu ei ole mahdollista, sillä some ja siellä tapahtuva vapaa kommentointi mahdollistaa kaikenlaisten törkykommenttien antamisen. Gargano haluaa kuitenkin painottaa somen hyviä puolia ja sitä, että yhdessä ihmiset pystyisivät käyttämään sen eri alustoja hyviin tarkoituksiin.
– Todella monet saattavat kiusaamisen ja negatiivisten viestien takia herkästi leimata somen huonoksi asiaksi. Siinä on hirveästi potentiaalia rakentaa yhteyksiä ihmisten välille ja vähentää yksinäisyyttä.
Ikävien kommenttien ja viestien lähettäjille Garganolla on yksi kysymys, miksi? Parhaimmillaan kriittinen keskustelu on mielenkiintoista ja mieltä avartavaa. Se on kuitenkin eri asia kuin se, että tarkoituksena on vain saada jollekin muulle paha mieli.
– Ikävä kyllä monesti se liittyy siihen, kun uskaltaa vähän enemmän ottaa kantaa joihinkin asioihin, joista joku toinen saattaa olla eri mieltä. Mikä helposti saattaisi ajaa siihen, että ei viitsi sitten puhua. Mutta sitä vastaan itse koen, että meidän täytyy taistella eikä annettaisi kiusaajille periksi siinä.
Äitiys on aihe, minkä Gargano on erityisesti huomannut kuumentavan tunteita.
– Kun uskaltaa kirjoittaa äitiyteen liittyviä aiheita tai mielipiteitä, se on monesti sellainen punainen vaate. Me äidit helposti asetumme liian herkästi toisiamme vastaan, kun tapoja on monia ja jokaisessa perheessä on omat haasteensa sekä hyvät ja huonot puolet. Mikä voimavara meissä äideissä olisi, jos tukisimme toisiamme ennemmin kuin polkisimme toisiamme alas.
Moni kiusaaja myös vetoaa Garganon mukaan sananvapauteen.
– Kaikkien pitää kunnioittaa toisia ihmisiä ja ottaa toiset huomioon. Jos sanot kaiken mitä mieleen tulee toiselle ihmiselle, se ei ole sananvapauden harjoittamista vaan sitä, ettet ota toisia huomioon. Silloin pitää miettiä, haluatko olla se tyyppi.
Jenni Puhakka osallistui Love Island -sarjaan 2019. Kuva: Jukka Alasaari / MTV, Colourbox, kuvankäsittely: IS
Vaikuttaja Jenni Puhakka päätyi somekiusaamisen uhriksi ensi kertaa vuonna 2019. Hän osallistui tuolloin Love Island -rakkausrealityyn. Puhakan somekanavat saivat näkyvyyttä, mutta samalla törkypalautteen tulvaportit aukenivat.
– Tuntui ihan hirveältä. Kun on ollut aiemmin ihan tavallinen ja tuntematon ihminen, niin yhtäkkiä kaikki luulevat tuntevansa mut ja ottavat oikeudekseen haukkua. Kyllähän se pisti sydämeen, Puhakka muistelee.
Puhakka kertoo kovettuneensa osalle negatiivisesta palautteesta. Sitä kuitenkin tulee jatkuvalla syötöllä.
– Mulla on kuitenkin suhteellisen paksu nahka ja osaan ottaa kommentit vastaan huumorilla, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta kyllä jotkut ovat sellaisia, että ne jäävät tosi pitkäksi ajaksi mieleen ja saavat oman itsevarmuuden ihan nollaan.
Kiusaajille lähes mikä vaan on sopiva pilkan aihe. Puhakan saamista kommenteista jotkut ovat yksinkertaisesti hänen ulkonäkönsä arvostelua, mutta pahimmillaan yksityisviesteihin on saapunut tappouhkauksiakin.
Pahimmalta kuitenkin tuntuvat ne haukut, joissa tähtäimeen otetaan Puhakan perhe.
Puhakka sai perheenlisäystä yhdessä puolisonsa Eetu Karhusen kanssa keväällä 2022. Kun hän kertoi raskaudestaan edeltävänä kesänä, nettikiusaamisen määrä kasvoi merkittävästi. Viestien lähettäjät tulivat hänelle yllätyksenä.
– Kun kerroin somessani perheenlisäyksestä, niin törkykommenttien määrä toisilta äideiltä räjähti. Kun somekiusaamista miettii, niin ekana tulee mieleen ala- ja yläasteikäiset nuoret, mutta kyllä aikuisetkin osaavat olla ilkeitä toisilleen.
Puhakan mukaan perheenlisäyksen myötä hänen äitiyttään on arvosteltu jatkuvasti. Jotkut kommentoijat ovat jopa syyttäneet häntä lapsensa elämän pilaamisesta.
Mitään vastaavaa hän ei kuitenkaan ole koskaan kuullut oikeassa maailmassa. Kasvokkain sisällöstään saamansa palautteen Puhakka kertoo olleen pelkästään positiivista.
– Saattaa olla, että ihmisten mielipide muuttuu, kun se ruudun takana ollut ihminen onkin ihan tavallisena kauppajonossa, Puhakka pohtii.
Rikosilmoituksia saamistaan kommenteista Puhakka ei ole vielä päätynyt tekemään niiden rajuudesta huolimatta. Hän kuitenkin kehottaa näitä kommentteja lähettäviä miettimään kirjoitustensa seuraamuksia.
– Kannattaisi miettiä, että miltä tuntuisi, jos olisit kiusatun asemassa. Kiinnostaa tietää, mitä mielihyvää joku saa siitä, että haukkuu tai dissaa toista. Siellä toisella puolella on aina ihminen, jolla on myös tunteet.
Rikosuhripäivystyksen (RIKU) verkkotyön koordinaattorin Jenni Kreivin mukaan nettikiusaamisessa tai muussa häiriköinnissä voi täyttyä usean eri rikoksen tunnusmerkistöt.
– Esimerkiksi kunnianloukkaus, yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen, identiteettivarkaus, vainoaminen. Laiton uhkaus on myös yleinen, Kreivi summaa.
Kreivin mukaan RIKU saa yhteydenottoja netissä tapahtuneista ongelmatilanteista kaikenikäisiltä suomalaisilta, mutta eri ikäryhmät ovat usein eri asialla.
– Lasten ja nuorten kohdalla se voi olla esimerkiksi kiusaamista ja häiriköintiä, aikuisten ihmisten kohdalla on paljon esimerkiksi päättyneiden parisuhteiden jälkeistä vainoamista. Ikäihmisten kohdalla yleinen yhteydenoton syy voi olla erilaiset petokset, kuten verkkopankkitunnusten anastaminen tai rakkauspetokset.
Somekiusaaminen voi sisältää monenlaisia tekoja. Se voi esimerkiksi näyttäytyä suorana uhkailuna tai vainoamisena, väärennettyjen profiilien väärinkäyttönä tai loukkaavien pilakuvien levittämisenä.
Tarkkoja tilastoja somekiusaamisen määristä ei ole, mutta Kreivin mukaan tahti ei ainakaan ole hidastunut. Varsinkin alaikäisten yhteydenottojen määrän hän uskoo jopa lisääntyneen.
Somekiusaamisen lopettaminen on kuitenkin hankalaa. Suoria ratkaisuja sen täyteen estämiseen on harvakseen, mutta Kreivi uskoo, että keskustelemalla asiasta avoimesti voidaan edetä ratkaisuja kohti.
– Uskallan väittää, että somekiusaamisen tekijäpuolellakin on ihmisiä, jotka eivät välttämättä toimisi valitsemallaan tavalla, jos he ymmärtäisivät, että se on väärin. Puhuminen ja ymmärtäminen on ensimmäinen askel ja toinen on se, että rikosten uhrit saataisiin hakemaan apua ja tekemään rikosilmoituksia. Se olisi myös kaikille viesti, että tämä ei ole ok.
Kreivi harmittelee, että näissäkin tapauksissa uhrit kokevat häpeää ja syyllisyyttä, eivätkä välttämättä hae apua tai tee rikosilmoitusta vastaanottamastaan häirinnästä. Hän painottaa, että apua saa ja kannattaa kysyä, vaikkei tiedä, onko rikosta tapahtunut.
– Jos tulee tunne, että rikos on mahdollisesti tapahtunut, niin se riittää avun hakemiseen. Silloin voi olla yhteydessä esimerkiksi meidän chattiimme tai Rikosuhripäivystyksen 116006 -puhelimeen ja hakea sieltä sitä apua, tai sitten ottaa suoraan yhteyttä poliisiin.
Kreivin mukaan on myös tärkeää, että etenkin alaikäisten somekiusaamisen ratkaisemisessa mukana ovat vanhemmat. Hän kehottaa vanhempia käymään lasten ja nuorten kanssa avoimia keskusteluja sosiaalisesta mediasta.
– Vanhempien kannattaisi muistuttaa lapsia ja nuoria sosiaalisen median vaaroista samaan tapaan, kuin kehotamme heitä varomaan epämääräisiä pakettiautoja tosielämässä. Vanhempien kannattaa myös painottaa, että heille saa aina kertoa ja puhua siitä, mitä sosiaalisessa mediassa näkee.
Kiusataanko sinua somessa? Mieli ry:n kriisipuhelin tarjoaa keskusteluapua numerosta 09 2525 0111 ja Rikosuhripäivystyksestä voi hakea neuvoa numerosta 116 006.