Wilma Murto poseeraa harvinaisissa kuvissa – salainen kyky on pysynyt piilossa: ”Vaikka tietäisivät, eivät uskoisi”

Wilma Murto loistaa urheilu-uransa huipulla, mutta Euroopan mestari on miettinyt jo seuraavan uravalintansakin valmiiksi.

Wilma Murto on ollut suomalaiselle urheiluväelle tuttu nimi jo vuosia, mutta elokuun 17. päivän iltana hän nousi ryminällä koko kansan tietoisuuteen – ja suomalaisen yleisurheilun tämän hetken kirkkaimmaksi tähdeksi.

Euroopan mestaruus sensaatiomaisella SE-tuloksella 485 teki 24-vuotiaasta Murrosta koko kansan Wilman.

– Aika outo fiilis. Nykyään esimerkiksi kaupan kassajonossa ihmiset tulevat onnittelemaan. Mutta se on ihan hauskaa, Murto naurahtaa iloisena.

EM-kullan jälkeen yksi Murron yhteistyökumppaneista vuorasi Helsingin ydinkeskustassa erään seinän noin 15 metrin matkalta täyteen isoja Murron kuvia. Pitkälle on tultu maatilalta Salon Kuusjoelta.

– Sen näkeminen oli hämmentävä kokemus. Sitä on itse todella vaikea ajatella, että minä olisin yleisurheilun ykköstähti koko maassa.

Murron kilpailukausi päättyi syyskuun puolivälissä. Nyt on aikaa lomailla urheilusta.

Murto on asunut 16-vuotiaasta lähtien Turussa, mutta lomallaan hän viettää paljon aikaa miesystävänsä Jaakon luona Helsingissä.

Vaikka Murto on juuri noussut urheilu-uransa toistaiseksi suurimpaan valokeilaan, mielessä siintää jo seuraava ura. Euroopan mestari opiskelee Turun ammattikorkeakoulussa medianomiksi.

Murto aloitti koulun viime vuonna ja on erikoistunut journalismiin ja viestintään.

– Media-alan opinnot kuulostivat jo lukioaikana jotenkin omalta. Se innostus on tullut tosi paljon urheilun kautta, kun olen median kanssa ollut tekemisissä. Olen nähnyt paljon kivanoloisia ammatteja.

– Mutta mikä minusta tulee isona? Sitä en tiedä yhtään. Ei työn ole pakko olla yleisurheilussa tai ylipäätään urheilussa toimittajana. Media-alalla on aika paljon muitakin vaihtoehtoja.

Vielä Murrolla ei kuitenkaan ole kiire niihin hommiin. Fakta silti on, ettei suomalaisessa yleisurheilussa pyöri sellaisia rahoja, etteikö tulevaisuutta tarvitsisi miettiä.

– Ei minulla ole haaveita 600-neliöisestä kivitalosta. Arvostan aika yksinkertaisia asioita, Murto sanoo.

– Tavoite on ehkä se, että haluaisin tehdä sellaisia asioita, joita haluan murehtimatta, onko siihen taloudellista mahdollisuutta.

Vaikka kivitalo ei ihan vielä nousisikaan, EM-kullalla oli myös taloudellisesti merkittävä vaikutus Murron arkeen.

Julkisesti tiedossa olevilla bonusrahoilla, kuten Urheiluliiton kymppitonnilla, ei vielä rikastumaan pääse, mutta sekä Murto että hänen managerinsa Tero Heiska myhäilevät kysyttäessä yhteistyökumppaneilta tulevasta potista.

Murron leiri oli kaukaa viisas. Sopimuksiin oli neuvoteltu jo etukäteen erityinen pykälä EM-kullan kaltaiselle jättipotille ja sellaisesta kilahtaville bonuksille.

– Lause, jota Teron kanssa käytimme neuvotteluiden aikaan oli, että "jos sattuu menemään hyvin, niin ei tarvitse harmitella".

– Se ero on aika iso siinä vaiheessa, jos ottaa arvokisavoiton, kuten Wilma nyt, muun muassa Tero Pitkämäen ja Arsi Harjun managerina toiminut Heiska summaa urheilijan taloudellisen aspektin, mutta kieltäytyy puhumasta tarkoista summista.

Murron yhteistyökumppanit Red Bull, Puma ja tuoreimpana Mercedes ovat sen luokan värisuora, jollaista ei monen suomalaisurheilijan takaa löydy.

Murron ei tarvitse täyttää Instagramiaan kaupallisilla yhteistöillä haaliessaan sponsoriroposia sieltä täältä.

– Olen tykännyt siitä, että vaikka yhteistyösopimuksia itselläni on, someni eivät lähtökohtaisesti ole kaupallisia.

– Voin edelleen tehdä sillä tavalla, miten tuntuu kivalta tehdä somea, eikä minun tarvitse suunnitella sitä. Se ei ole sinänsä mikään työtehtävä minulle.

Münchenin jättipotin taloudellinen vaikutus heijastuu Murrolla pitkälle tulevaisuuteen.

Yleisurheilussa ei ole esimerkiksi hiihdon kaltaista maajoukkuevetoista maailmancupia, vaan arvokisoja lukuun ottamatta kaikki kilpailusopimukset ja ”starttirahat” neuvotellaan erikseen.

Selvää on, että Euroopan mestarin hintalappu on eri luokkaa kuin aiemmin. Myös ovet koviin kansainvälisiin kisoihin aukeavat nyt eri tavalla.

– Heti tuli Ranskasta yhdeltä kisajärjestäjältä kyselyä tammikuulle. Tekevät kisapäivämäärän sen ehdoilla, että haluavat saada Wilman, Heiska kertoo.

Ensi kaudella esimerkiksi Timanttiliigaan osallistuminen on Murrolle enemmän sääntö kuin poikkeus.

– Nyt pystyn ehkä suunnittelemaan vähän niin, että Timanttiliigoihin menen, eikä niin, että jos niihin sattuisi joskus satunnaisesti pääsemään, Murto sanoo.

Joku on joskus todennut, että urheilijalle suuri haaste on oppia voittamaan uudestaan voiton jälkeen.

Murronkin kohdalla odotukset ovat EM-kullan jälkeen aivan eri tasolla. Hälyä, valokeilaa ja ihmisiä on ympärillä nyt aivan eri tavalla kuin ennen.

– Nyt on vielä oma oppimisensa, miten huipulla pysyy, kun sinne on päässyt. Ei se automaattista ole, että nyt kun tuli EM-kultaa, niin ensi vuonna MM-mitali on läpihuutojuttu, Murto sanoo.

– Pitää kunnioittaa sitä työtä, millä olemme päässeet tähän asti. Ei voi muuttaa liikaa, vaikka erilaisia mahdollisuuksia olisi nyt tarjolla.

Ensi kesänä edessä ovat Budapestin MM-kisat. Vuonna 2024 Pariisin olympialaiset ja Rooman EM-kilpailut. Murron seuraava suuri kiintopiste on kuitenkin vielä auki.

– Nyt ikään kuin joka vuosi kisan status nousee. Toivon mukaan oma suorituskykykin. Se vielä muotoutuu päässä, miten suhtaudun tavoitteisiin.

Entä se viisi metriä? 485-hypyn jälkeen Murron kohdalla alettiin heti spekuloida tuolla maagisella korkeudella.

Murron itsensä ajatusmaailmaa se ei ole muuttanut.

– Se on huippuseiväshyppääjille aina sellainen tavoite, haamuraja. Naisilla viisi ja miehillä kuusi metriä.

– Jos urani jälkeen ennätys on 497, niin olkoon sitten niin. Mutta olisihan se vitosella alkava ennätys parempi. Olen ajatellut aika kauan, että minä sen joskus hyppään. Eikä mikään sitä toistaiseksi estä.

Murrosta on kirjoitettu ja puhuttu EM-kullan jälkeen paljon, mutta mitä suuri yleisö ei hänestä vielä tiedä?

Murto ei meinaa sellaista keksiä, mutta Heiskalta se tulee kuin apteekin hyllyltä: seivässankari on lahjakas laulaja ja kitaristi.

– Hah. Kyllä minulla kitara on ja jos laulattaa, säestän siinä samalla kitaralla. Mutta aika harva sitä on kuullut, Murto sanoo.

Kisamatkoilla autossa Murto ja Heiska kisailevat usein, kumpi tunnistaa radiobiisin ensimmäisenä.

– Wilma on aivan järkyttävän hyvä minunkin ikäisissä vanhoissa biiseissä, Heiska sanoo.

Murron musikaalisuus on pysynyt piilossa myös yleisurheilun maajoukkuekavereilta. Hän ei siis viihdytä muita arvokisareissuilla majapaikan trubaduurina.

– En vähääkään! He eivät ole koskaan kuulleet ja vaikka tietäisivät, eivät uskoisi. Ei ole vähääkään seremoniamestarin roolia, Murto nauraa.