60-vuotias | Kaj Kunnas luuli, ettei hänestä koskaan voisi tulla urheilu­toimittajaa, toisin kävi

”Haluaisin sanoa kaikille nuorille: pitäkää kiinni unelmistanne. Ne saattavat hyvin toteutua”, Kunnas sanoo.

”Harvalla ihmisellä on kahta syntymäpäivää, mutta mulla on”, sanoo Kaj Kunnas 60-vuotishaastattelunsa aluksi.

Tärkeät päivämäärät ovat 23. maaliskuuta vuonna 1963 ja 24. toukokuuta vuonna 2016. Ensimmäinen on päivä, jolloin hänen elämänsä alkoi. Jälkimmäinen on päivä, jolloin aivoinfarkti pysäytti sen.

”Nyt olen terveiden kirjoissa, mutta olis voinut käydä toisinkin”, hän sanoo nyt, lähes seitsemän vuotta sairauskohtauksensa jälkeen.

Kunnas toipui ja elämä jatkui, mutta erilaisena.

Kunnas puhuu puhelimeen Almuñécarissa, Espanjassa. Aamu on jo valjennut, ja lämpömittari näyttää yli kahtakymmentä plusastetta.

Syy siihen, miksi hän istuu andalusialaisessa pikkukaupungissa sijaitsevan asunnon parvekkeella antamassa syntymäpäivähaastattelua, liittyy sekin aivoinfarktiin.

”Vaimon kanssa usein mietittiin, että sit ku ollaan eläkkeellä, niin vietetään talvia täällä. Mutta sitten iski aivoinfarkti ja vaimon rintasyöpä. Todettiin, että mitä jos ei koskaan päästäkään eläkkeelle. Niin sit ku -elämästä tuli nyt ku -elämää.”

Kunnas on vaimoineen viettänyt useana vuonna osan talvikaudesta Espanjassa. Laakereillaan hän ei kuitenkaan lepää vaan työskentelee oman firmansa kautta suomalaisille matkatoimistoille eräänlaisena matkanjohtajana, joka järjestää ohjelmaa ja retkiä Suomesta tuleville lomailijoille.

”Se on rentoa ja mukavaa hommaa. Ihmisten kanssa on kiva olla.”

Urheilutoimittajan työtään Kunnas ei ole kokonaan jättänyt, vaikka lähtikin Yleltä vapaaksi yrittäjäksi vuonna 2017. Sittemmin hän on esimerkiksi selostanut urheilukisoja Discovery Eurosportin kanavilla ja ottanut osaa keskusteluun Ylen Jälkihien vakiopanelistina.

Lähtö Yleltä otti tiukoille, sen hän myöntää. Urheilutoimittajana Kunnas kertoo olleensa unelma-ammatissaan, josta jo nuorena haaveili. Mikä siinä pohjimmiltaan kiinnosti, sitä hän ei osaa sanoa.

”Mutta muistan hyvin, kun olin 13-vuotias ja Montrealin vuoden 1976 olympialaiset. Otin televisiosta äänen pois ja selostin itse. Olin saanut tädiltäni olympiatulen, jonka sytytin aina, kun lähetys alkoi. Paukuttelin menemään keskellä yötä, kun Viren otti kaksi kultaa ja kun Pertti Karppinen ja Pertti Ukkola voittivat.”

Erityisesti Kunnas haaveili radiossa ja televisiossa työskentelevän urheilutoimittajan ammatista. Hän muistelee, kuinka tie radioon ja televisioon vaikutti mahdottomalta. Niin hän sivuutti haaveensa ja opiskeli sen sijaan englannin kieltä ja kirjallisuutta.

Mutta annas olla. Valmistumisen aikoihin kävi niin, että Yle sattui etsimään ruotsinkielistä urheilutoimittajaa radioon.

Loppu on suomalaista urheilu- ja mediahistoriaa.

”Haluaisin sanoa kaikille nuorille: pitäkää kiinni unelmistanne. Ne saattavat hyvin toteutua.”

Toimittajana ja selostajana Kunnas on nähnyt useat kansainväliset arvokisat ja pienemmät paikallisväännöt. Laji kuin laji, hän ei ole epäillyt laittaa itseään likoon. Toisinaan sitä on löytänyt itsensä selostamasta lajia, josta yleisö tietää paljon enemmän.

”Esimerkiksi Atlantassa 1996 sairastapauksen vuoksi päädyin selostamaan kouluratsastuksen finaalin. Silloin Kyra Kyrklundkin oli kova luu, ja tiesin, että ihmisiä kiinnostaa. Mutta hyvä kun itse ymmärsin lajista sen verran, että häntä on hevosen takapuolella. Kyllähän se silloin nolotti!”

Kunnaksen positiivinen ja heittäytyvä tapa selostaa jakaa mielipiteitä, mutta valtaosa palautteesta on kannustavaa.

”Ja kyllä mä yritän ottaa oppia palautteesta. Mun mielestä katsoja ja kuulija on aina oikeassa.”

Numerofriikiksi itseään kutsuva Kunnas paljastaa pitävänsä selostustunneistaan tarkkaa kirjaa. Haastatteluhetkellä takana on 7352 tuntia selostusta.

”Se on yli kolmesataa vuorokautta kellon ympäri. Että kyllä mä ymmärrän hyvin, jos joku ajattelee, ettei enää jaksa kuunnella tota Kunnasta.”

Mieleenpainuvimpia eivät ole olleet suuret voitot vaan hetket, jotka liittyvät jollain tavalla ihmisenä olemiseen.

”Tulee mieleen Atlantan olympialaiset, kun Jani Sievinen oli ollut ylivoimainen 200 metrin sekauinnissa, mutta olympiakultaa ei tullutkaan. Tai Teemu Selänteen pitkän uran päättyminen Sotšin olympialaisissa.”

Sama pätee suhtautumisessa urheilujournalismiin.

”Nuorempana sitä tiiraili mitaleja ja intoili tuloksista. Nykyään se on ne ihmiset, jotka viehättävät. Työ aukeaa heidän kauttaan.”

Entä mikä saa kokeneen urheilutoimittajan pulssin koholle juuri nyt? Mitä urheilutapahtumia hän odottaa malttamattomana? Kunnas miettii hetken. Aivoinfarktin jälkeiseen elämään kuuluu sekin, ettei tulevaisuutta odota samalla tavalla kuin ennen, hän sanoo.

”Sitä on ymmärtänyt, että lähtö voi tulla koska tahansa.”

Mutta totta kai jotain on mielessä. Kesällä Kunnas juontaa Tampereella European Masters Gamesit, eräänlaiset veteraaniurheilijoiden olympialaiset. Paikalle on tulossa vanhoja mestareita Willie Banksista Sergei Bubkaan.

Kunnas kertoo haastatelleensa Banksia juuri muutama päivä sitten. Kolmiloikkalegenda antoi kannustavan vinkin, miten suhtautua ikääntymiseen.

”Willie sanoi mulle, että nyt kun sä Kaitsu täytät kuuskyt vuotta, niin sehän on vain hyvä: ikäluokat menee 55-vuotiaista 59-vuotiaisiin ja sitten 60-vuotiaista 64-vuotiaisiin. Että sähän oot taas youngster!”