Finland
This article was added by the user Anna. TheWorldNews is not responsible for the content of the platform.

80-vuotias | Kriitikkona Taisto-Bertil Orsmaa sai itsekin kritiikkiä: ”Lopeta kirjoittaminen” – Jazzmies on ollut teatterivaikuttaja neljällä vuosikymmenellä

Neljällä vuosikymmenellä ohjaajana ja teatterinjohtajana, lisäksi ura teatterintutkijana, opettajana ja kriitikkona.

Taisto-Bertil Orsmaa on tehnyt mittavan uran teatterin parissa. Kaikki alkoi Ryhmäteatterin perustamisesta vuonna 1967 Orsmaan ollessa 26-vuotias draamakirjallisuuden ja teatterintutkimuksen opiskelija. Alun perin Työryhmäteatterin nimellä kulkeneen hankkeen alkumetreillä mukana oli myös Orsmaan nykyinen vaimo, näyttelijä Riitta-Liisa Helminen sekä käsikirjoittaja Henri Kapulainen ja muusikko-säveltäjä Kim Kuusi.

”Halusimme synnyttää laitosteattereiden vastapainoksi teatterin, jonka ydin on näyttelijäryhmä. Ryhmäteatterin perustaminen oli kuin ketsuppipullo olisi räjähtänyt, niin kovat olivat paineet vapaiden teatteriryhmien synnylle”, Orsmaa kuvailee.

Kun Ryhmiksen ketsuppipullo räjähti, lähetti se teatterikentälle roiskeita, jotka synnyttivät muitakin ryhmämuotoisia teattereita – kuten KOM-teatterin ja Ahaa Teatterin.

Orsmaa toimi Ryhmäteatterin vetäjänä vuosina 1967–1972. Alkuaikoina tekstejä teatterille syntyi muutaman ryhmisläisen asuttamassa kommuunissa Vanhaa ylioppilastaloa vastapäätä. Kommuunissa tehtailtiin muun muassa Ryhmäteatterin ensimmäisen esityksen, Che Guevaran teksti vuonna 1968.

Henri Kapulaisen Nainen – ystävä -esitykseen vuonna 1969 saatiin ensimmäinen ammattinäyttelijäporukka. Esitys käsitteli naisen asemaa.

Tahtotila oli tehdä humanistista ja demokraattisia arvoja puolustavaa teatteria.

”Kaikki meidän jutut oli tämmöisiä kollaaseja. Saimme paljon vaikutteita ensin Bertolt Brechtin ja sitten Antonin Artaudin teorioista.”

Ryhmisläiset työskentelivät ensimmäiset vuodet ilman omaa tilaa ja palkkaa, toimeentulo koostui muista töistä tai opintolainasta.

”Suuri projektimme oli hankkia Ryhmäteatterille oma tila. Se löytyi vuonna 1971 Kallion Viidenneltä linjalta, urheiluseura Jyryn juhlasalista. Halusimme että Ryhmis vakiintuu kortteliteatteriksi.”

Orsmaan alkuperäinen urahaave oli musiikin puolella. Hänestä piti tulla jazz-muusikko.

Rovaniemeltä kotoisin oleva Orsmaa harrasti lähinnä jalkapalloa, muuta harrastustoimintaa ei tarjolla juuri ollut.

”Käänteentekevää oli, kun seurakunta perusti soittokunnan ja saimme soittimet käyttöömme. Harkitsin vakavasti lähtemistä Yhdysvaltoihin opiskelemaan jazzia”, lyömäsoittimiin vihkiytynyt Orsmaa sanoo.

Hän kertoo, ettei aikuisikään mennessä ollut juuri tekemisissä teatterin kanssa. Draamakirjallisuuden opinnot Helsingin yliopistossa veivät kuitenkin voiton jazzista. Suomen Teatterikouluun hän lähti opiskelemaan ohjausta ja dramaturgiaa vuonna 1965.

Ryhmäteatterin vuosia seurasi johtajakausi Vaasan kaupunginteatterissa 1976–1981. Orsmaa oli tuolloin ensimmäinen tohtoriksi väitellyt ohjaaja. Hän väitteli ekspressionismista vuonna 1976 Helsingin yliopistossa, väitöksen vaikutus näkyi Vaasan ohjauksissa.

Vuosina 1981–1984 hän johti Turun kaupunginteatteria. Teatterinjohtajan virkojen ohella Orsmaalla on koko ajan ollut toinen ura opettajana. Muun muassa apulaisprofessorina Turun yliopiston teatterintutkimuksen linjalla ja Teatterikorkeakoulun valo- ja äänisuunnittelun laitoksen lehtorina ja vt. professorina.

”Tieteen ja taiteen yhdistäminen on antanut paljon omalle uralle. On tärkeää selvittää taiteen teoreettista, yhteiskunnallista ja filosofista puolta, koska taidetta on helpompi tehdä, kun tietää mihin pyrkii.”

Orsmaan kolmas ura oli radio-, tv- ja teatterikriitikkous. Hän kirjoitti Kansan Uutisiin, Ilta-Sanomiin ja Demariin.

Kriitikkona Orsmaa sai itsekin kritiikkiä, kuten ”Lopeta kirjoittaminen”.

”Heitin ne roskiin”, hän kommentoi palautteita.

Yhtä kritiikkiä hän kuitenkin on katunut. Kun Jukka Kajava ohjasi Antti-Einari Halosen kanssa Gilgameshin Helsingin kaupunginteatteriin 1975, arvosteli Orsmaa esityksen.

”Ei olisi pitänyt. Olin ennakkoluuloinen Kajavaa kohtaan ohjaajana. Pyysin myöhemmin Jukalta anteeksi.”

Orsmaan mielestä teatterin ympärillä pitäisi keskustella paljon nykyistä enemmän ja uskaltaa ottaa kantaa, ”eikä vain hymistellä”.

Omia ajatuksia alan kehityksestä hän jakaa Ritarit-nimisen ryhmän tapaamisissa. Ryhmään kuuluu tamperelaisia teatterikollegoja, muun muassa Jotaarkka Pennanen ja Jorma Kairimo.

Taisto-Bertil Orsmaa

Artikkeliin liittyviä aiheita