Moni vaihtaa alaa, kun yt-kierre alkaa kyllästyttää.

Joskus alan vaihtamiseen on syynä se, ettei tunnekaan alaa omakseen tai että haluaa vaihtelua ja uusia haasteita.

Uuden uran aloittaminen kokonaan eri alalla on kuitenkin nykyään yhä yleisempää, ja työntekijällä voi olla montakin erilaista uraa koko työuransa aikana.

Yritysmaailmasta opettajaksi siirtynyt kertoo omaa tarinaansa.

– Pärjäsin erittäin hyvin yritysmaailmassa, mutta ajattelin jatkuvien yt-muutoskierteiden vuoksi, että voisin mielelläni hyödyntää kertynyttä osaamistani ja verkostojani osaamisen kehittämiseen nuorten aikuisten, työpaikkaa vaihtavien sekä monipuolisesti erilaisten kasvavien yritysten eduksi, ex-opettaja kertoo.

Hän hakeutui ammattikorkeakouluun.

– Vastassa oli kuitenkin sellainen johtaminen ja työkulttuuri, johon en villeimmissä unelmissanikaan ollut kuvitellut koskaan työurallani törmääväni. Oli kollegiaalisen tuen sijaan kateutta ja selkään puukottamista, aiheettomia sekä savustamistarkoituksessa tehtyjä ilmoituksia ja sanktiointia, hän kertoo.

Johdolla oli hänen mukaansa kyvyttömyyttä puuttua todellisiin juurisyihin. Oli esimiesten taholta tapahtuvaa räikeää suosimista ja syrjintää sekä vakavia johtamisen ja työilmapiirin ongelmia, joihin puuttuivat myös ulkopuoliset työsuojeluviranomaiset.

– Vaikka rakastin varsinaista työtäni sekä työyhteisöäni, uuvuin ja väsyin täysin epäterveessä työilmapiirissä ja epäasiallisen johtamistyön vuoksi. En pystynyt kaikilta osin puhumaan avoimesti työyhteisössä uupumuksestani, koska jokaista avointa puheeksi ottoa käytettiin systemaattisen ilkeästi vasta-aseena, ja johdon taholta vastaus oli ”ovi on tuossa, vapaaehtoisesti täällä töissä jokainen on tai että pitäisi olla kiitollinen että on ylipäänsä työpaikka”.

Uupumisen ja epäoikeudenmukaisuuden kokemus jätti pitkäkestoiset vaikutukset ex-opettajan persoonaan ja työuraan.

– Missään muualla kuin julkisella sektorilla ja ammattikorkeakoulussa en ole tavannut näin systemaattista kiusaamista ja julmaa kohtelua ammattilaisia kohtaan. Olen sittemmin kuunnellut entisiä kollegoitani, ja säälin heitä sekä suren heidän vuokseen.

– Myöhemmin olen ymmärtänyt, että jouduin tässä yhteisössä julman kiusaamisen ja syrjinnän sekä savustamisen kohteeksi aivan täysin sattumalta, koska se oli tapahtunut myös muille ja tapahtui myös sen jälkeen muille.

Ex-opettajan mukaan uupumusta ammattikorkeakoulussa ei todellakaan aiheuta työn määrä, vaan huono johtaminen ja siitä aiheutuva erittäin ongelmallinen työkulttuuri.

– Tiedän, miksi AMK-opettajat uupuvat, hän sanoo.

Muutkin Iltalehden lukijat kertovat alan vaihtamisesta.

”Ei ahdista maanantaina”

”Irtisanouduin perheyrityksestä, toimistotyöstä, isäni myytyä yrityksen eläkkeelle jäädessään. En tahtonut löytää sopivaa työpaikkaa, en oikein edes tiennyt mitä tahtoisin seuraavaksi tehdä. Pian ajatus omasta yrityksestä ei jättänyt rauhaan. Lopulta päätin perustaa kotisiivousyrityksen, sillä minulla on muutaman vuoden kokemus alalta ennestään. Yrityksellä menee todella hyvin, töitä riittää ja olen juuri palkkaamassa ensimmäistä työntekijää. Onhan se nyt mahtavaa, että omalla työlläni olen saanut kaiken tämän luotua, eikä maanantaisin ahdista mennä töihin!”

Noora

”Ahdistaa. Viimeksi kun yritin jutella esimieheni kanssa työpaikan huonosta työilmapiiristä, sain vastaukseksi vain "oletko koittanut ajatella positiivisemmin". Kaikki työpaikan ongelmat vähätellään, ja minkäänlaista oikeaa johtamista ei yksikkökohtaisesti ole olemassakaan. Aina silloin tällöin kuulee sanahelinää muutoksista ja parannetuista tavoista, mutta mitään muuta muutosta ei ole neljään vuoteen näkynyt. Ainoa valo horisontissa on korkeakoulututkinto. Valmistun parin vuoden päästä paremmalta alalta.”

Väsynyt

”Yleisesti ahdisti aina, työskentelin lähihoitajana monissa paikoissa. Työyhteisössä oleminen kulutti minua, ja itse työtä ei saanut rauhassa tehdä. Asiakkaat olivat piristys, mutta se ei riittänyt jäämään mihinkään paikkaan. Päätöksen tein, etten enää tee niitä hommia. Se rauhoitti, ja hankkiuduin alalle missä en ole ihmisten kanssa jatkuvasti tekemisissä.”

Lähihoitaja

Pienempi palkka, mahtava työ

”Eräässä työpaikassa huomasin, etten loman jälkeen halunnut mennä töihin. No, yritin muuttaa ajatteluani ja toimintatapojani. Vaan pian en halunnut mennä enää viikonlopunkaan jälkeen töihin. Silloin totesin, että ei elämää pidä haaskata jatkuvaan sietämiseen tai sinnittelyyn tilanteissa, jotka vievät kaiken ilon elämästä. Ryhdyin aktiivisesti etsimään uutta työpaikkaa. Sain sen melko pian. Pienempi palkka, lyhyempi työaika, ei niin hieno titteli - vaan mahtava työporukka. Minkä rahassa menetän, sen elämänlaadussa voitan.”

Vaihtari

”Työpaikalla oli hyvä meininki eikä pomoissakaan ollut valittamista. Oli kaikenlaista konsulttien vetämää riemastuttamispiiriä joissa etsittiin uusia tapoja hoitaa hommat. Muutaman vuoden jälkeen alkoi silti olla vaikeaa lähteä aamuisin töihin, ja lopulta lomalta palattua tuli täydellinen kyllästyminen ja irtisanouduin. Uskalsin vihdoin myöntää, että vika oli työn sisällössä. Oli tosi kuluttavaa kun pakottautui vuosia toimimaan omia arvojaan vasten ennen kuin pystyi sen tunnustamaan. Työpaikan ongelmista puhuttaessa arvokeskustelua ei juuri käydä, vaikka syytä olisi. Jokaisen on hyvä aika ajoin kysyä itseltään ovatko omat ja työn arvot ristiriidassa ja tehdä valinta, jos ovat.”

Onnellinen opettaja

”Töihin meno on ahdistanut päivittäin jo vuosien ajan. Teen töitä varhaiskasvatuksessa. Työ on raskasta sekä henkisesti että fyysisesti, lapset vaativat jatkuvaa läsnäoloa ja valppautta. Taukoja 8 tunnin päivässä on vain yksi 10 minuutin kahvitauko, jota sitäkään ei voi useimmiten pitää. Ennen työ oli vapaampaa ja leppoisampaa, nyt paineet ylemmältä taholta ovat kovat. Kiire, riittämättömyyden tunne, koulutettujen työkavereiden puute, sijaispula, jatkuvasti lisääntyneet vaatimukset, kirjallisten töiden huima määrä, vastuu ja huono palkka vievät voimat ja saavat voimaan huonosti. Ratkaisuni on, että irtisanouduin työstäni.”

Mari

Selaa avoimia työpaikkoja