Kritiikin ydin on se, että varsinkaan mitään erillistä uutta yksikköä ei tarvita, koska nykymalli toimii hyvin. Keskiviikkona pääministeri Sanna Marin (sd) totesi, että turvallisuusneuvonantajan nimittämistä mahdollisesti lykätään.
– En pidä erityisen tärkeänä tätä aikataulua, että se tulisi juuri tämän hallituksen kaudella voimaan. Tämä olisi tullut tulevalle pääministerille, ei minulle erityisesti, Marin sanoi.
Mistä pohjimmiltaan on kyse?
Iltalehden käymistä taustakeskusteluista piirtyy kokonaiskuva, että SDP ja kokoomus haluaisivat riisua tasavallan presidentin valtaa ja siirtää ulko- ja turvallisuuspolitiikan valmistelua ja johtamista pääministerin vastuulle.
Pääministerin aseman vahvistamisessa ei siis ole kyse yksin demareiden ajattelusta.
Tasavallan presidentiltä vähennettiin edellisen kerran valtaoikeuksia perustuslain muutoksella 2010-luvun alussa.
– Kyllähän kokoomus oli silloin innokkaimmin presidentti-instituution valtaoikeuksia vähentämässä, eräs ulko- ja turvallisuuspolitiikan lähde arvioi.
Iltalehden tietojen mukaan kokoomuksen tavoitteena on vahvistaa pääministerin valta-asemaa sen jälkeen, kun Suomeen on valittu tammikuussa 2024 seuraava tasavallan presidentti.
– Kokoomuslaisilla on siitä valmiina ajatuksia, kertoo toinen asioista perillä oleva lähde.
Demareita on rohkaissut VNK:n vahvistamiseen tietoisuus, että muillakin on vallanjaosta samansuuntaisia ajatuksia kuin heillä.
Viime syksynä VNK yritti eri lähteiden mukaan saada Nato-lakiin asioita, jotka olisivat pakottaneet perustuslakivaliokunnan ottamaan kannan, jonka mukaan Nato-lain hyväksyminen edellyttäisi perustuslain säätämisjärjestystä ja selvitystyötä perustuslain muutostarpeista.
Puolueet eivät kuitenkaan uskaltaneet avata keskustelua presidentin ja pääministerin välisestä vallanjaosta. Ne pelkäävät, että asia kääntyisi ihmisten mielissä siten, että jotkut yrittävät viedä valtaa suositulta tasavallan presidentiltä Sauli Niinistöltä.
Näinhän asia ei ole, vaan perustuslain muutos valmisteltaisiin ja hyväksyttäisiin ensimmäisen kerran vaalikaudella 2023–2027. Toisen kerran vallanjaon muutos hyväksyttäisiin eduskunnassa kevään 2027 vaalien jälkeen.
Nato-asioiden johtaminen voisi siirtyä perustuslain nojalla presidentiltä pääministerille vuoden 2030 presidentinvaalin jälkeen.
Presidentti Niinistö on sanonut suoraan, että jos presidentin valtaoikeuksiin halutaan puuttua, se pitää tehdä perustuslakia muuttamalla.
Toistaiseksi yksikään puolue ei ole rohjennut ehdottaa edes selvitystyötä siitä, olisiko perustuslaissa muutostarvetta Nato-Suomessa.
Niin SDP:stä kuin kokoomuksesta arvioidaan, että selvitystyötä esitetään vasta sitten, kun huhtikuun eduskuntavaalit on käyty ja presidenttikin vaihtunut.
– Kun ei uskalleta, etsitään kiertoteitä, eräs lähde arvioi.
Yksi tulkinta on, että yritys palkata pääministerille turvallisuuspolitiikan neuvonantaja on kiertotie avata keskustelu, jota poliittisista syistä ei ole uskallettu muuten avata.
Vallan linnakkeissa VNK:n uuden mahdollisen virkamiehen tittelikin on herättänyt huomiota. Sen arvellaan olevan tuontitavaraa Yhdysvalloista, jossa ”national security adviser” on todellinen ulko- ja turvallisuuspolitiikan raskassarjalainen, presidentin oikea käsi.
Siinä vaiheessa, kun Suomi on Natossa, saattaa perustuslakitarkastelulle ilmetä tarvetta – etenkin kun viime vuosina valtiojohdon toimivaltasuhteissa on pyritty lisäämään parlamentarismia.
Tämän on todennut myös perustuslakivaliokunta (PEV) lausunnossaan. ”Valtioneuvoston on syytä Nato-jäsenyyden oloissa arvioida tällaisia (valtioelinten valtaoikeuksiin liittyviä) vaikutuksia ja niihin liittyviä tarpeita vahvistaa esimerkiksi hallitusvallan käytön parlamentaarisia piirteitä sekä eduskunnan vaikutusmahdollisuuksien riittävyyttä keskeisten ulko- ja turvallisuuspoliittisten ratkaisujen osalta. Arvioinnin on syytä kattaa perustuslain asiaa koskeva sääntely kokonaisuudessaan”, perustuslakivaliokunta linjasi.
Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo myöntää, että Nato-jäsenyyden ratkettua voidaan arvioida, että ”onko meillä joitakin tarpeita” perustuslain arvioinnin suhteen.
– Minusta se on seuraavan eduskunnan ja hallituksen asia, Orpo sanoo.
Eräs ulkopolitiikassa vaikuttava demari tulkitsee PEVin lausuntoa siten, että ”se velvoittaa puolueita”. Lausunnon jälkeen poliitikot ovat puntaroineet, mitä PEV ennakoi.
– Voi olla kysymys sotilaskäskyasioista. Niissä on ollut sitä henkeä, että presidentti tekisi sotilaskäskyasioiden merkittävät päätökset vain valtioneuvoston esittelystä, kun nykyisin presidentti tekee ne puolustusministerin läsnä ollessa ja pääministerillä on milloin tahansa oikeus olla läsnä, eräs lähde kertoo.
Kyse on esimerkiksi kenraalien nimityksistä. Jos päätöksentekotapaa muutettaisiin, koko hallitus saisi valtaa vaikkapa juuri kenraalinimityksissä.
Samalla arviointiin voitaisiin nostaa myös perustuslakiin kirjattu ulko- ja turvallisuuspolitiikan vallanjako.
Tasavallan presidentin kanslia ei näe tarpeellisena eikä tarkoituksenmukaisena perustaa Nato-jäsenyyden varjolla uutta yksikköä valtioneuvoston kansliaan. Arkistokuva. INKA SOVERI
Nykyisessä toimintamallissa ulko- ja puolustusministeriöt sekä niiden asiantuntijat tuottavat tarvittavan ulko- ja turvallisuuspoliittisen tiedon, joka on myös pääministerin käytössä.
Lisäksi pääministeri Marinilla on valtioneuvoston kanslia apunaan yksi kansainvälisiin asioihin erikoistunut avustaja, virkavapaalla oleva diplomaatti Lauri Voionmaa.
Tämä tiedonsaanti- ja avustajamalli ei ole valtioneuvoston kanslian mukaan riittävä, jotta pääministeri voisi suoriutua työstään hyvin. Turvallisuutta ovat ravistelleet muun muassa koronapandemia, Afganistanin kriisi, Venäjän ja Kiinan aggressiivinen tiedustelu, Venäjän hyökkäyssota ja kaasuputki-iskut.
Pääministeri johtaa myös Suomen EU-politiikkaa valtioneuvoston kanslian laajan EU-osaston tukemana. Joidenkin kriitikkojen mukaan pääministerille halutaan vastaava Nato-elin, tosin huomattavasti vähemmällä virkakunnalla.
Pääministerin esikunnassa tämä kiistetään. VNK:n mukaan uudistuksessa on kyse vain siitä, että ”pääministeri johtaa perustuslain 66. pykälän mukaan valtioneuvostoa ja vastaa siitä, että valtioneuvosto toimii hyvin – ja siihen hän tarvitsee tukea”.
VNK:ssa ihmetellään, miten presidentin kanslia, ulkoministeriö, puolustusministeriö ja Pääesikunta voivat ulkopuolelta arvioida, tarvitseeko pääministeri tukea työnsä tekemiseen, koska paras asian arvioija on pääministeri ja valtioneuvoston kanslia.
– Onhan tämä nyt tavattoman kummallista, että tästä nousee näin suuri poru, kun valtioneuvoston kanslia arvioi itse tarvitsevansa paremman tuen, VNK-lähde kertoo IL:lle.
Uuden turvallisuuspolitiikan neuvonantajan lisäksi tarkoitus oli palkata kaksi virkamiestä. Yksikön palkkakulut olisivat noin 300 000 euroa vuodessa.
Vaikka Nato on ennen muuta sotilasliitto, se on myös poliittinen liittouma, jossa on 30 eurooppalaista ja pohjoisamerikkalaista jäsenmaata.
Poliittiselta olemukseltaan Nato on vähintään yhtä haastava kuin EU, jonka päätöksenteon kiemurat ovat jo tulleet suomalaisille tutuiksi.
Myös Natossa käydään jatkuvaa poliittista ja kansallista vääntöä liittokunnan suunnasta, resursseista ja puolustuksen painopisteistä. Näistä teemoista keskustellaan Nato-kokousten lisäksi epävirallisesti myös EU:n huippukokouksissa, joihin pääministeri osallistuu.
Nato-huippukokouksissa Suomea kuitenkin edustaa presidentti.
Nykymallissa Nato-politiikka jyvittyy vahvasti puolustusministeriön ja ulkoministeriön harteille. Sotilaallisesta arvioinnista vastuuta kantaa Puolustusvoimat.
Ulko- ja turvallisuuspoliittisesta päätöksenteosta vastaa presidentti yhdessä valtioneuvoston kanssa. Tämä koskee myös Suomen Nato-linjauksia.
Käytännössä työtä tehdään hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan ja presidentin kokoontumisissa, jotka tunnetaan tp-utvana.
Sotilaallisesta yhteistyöstä päätettäessä ylin valta on eduskunnalla.
– Eduskunta pyytää avun. Muun merkittävän sotilaallisen avun, joka ei sisällä voimankäyttöä, pyytää hallitus. Ellei se ole merkittävää, avunpyyntöratkaisu tehdään Puolustusvoimissa, presidentti Niinistö kuvaili IL:n haastattelussa (17.1.2021).
Kovin selkeänä Suomen mallia ei voi pitää.
Nato-jäsenyyden myötä Suomi on osa Naton puolustus- ja operaatiosuunnittelua, jolloin Suomelle asetetut tavoitteet ja velvoitteet tulevat nykyistä enemmän ulkoa annettuina. Etenkin puolustusministeriön rooli Nato-toimijana kasvaa.
Nato-jäsenyys ei välttämättä kasvata tasavallan presidentin valtaa, vaikkakin hän johtaa Suomen valtuuskuntaa Naton huippukokouksessa ja puhetta tp-utvassa.
Voi käydä toisinkin. Naton asettamat raamit koskevat linjaavat myös suhdettamme Venäjään. Suhteet Venäjään ovat olleet presidenttien leipälaji.
Vaikka yhteistyö valtioneuvostoa johtavan pääministerin ja eri ministeriöiden välillä on sujunut Marinin hallituskaudella kohtalaisesti, on syytä muistaa, että ministeriöt toimivat omien ministeriensä johdon alla – ja usein hallituksissa puolustusministeri ja ulkoministeri eivät edusta samaa puoluepoliittista näkemystä kuin pääministeri.
Valtioneuvoston kansliassa ihmetelläänkin lausuntojen linjaa, jonka mukaan ministeriöiden virkamiehet tukisivat suoraan pääministeriä tämän työssä.
– Eiväthän he suoraan pääministeriä tue, vaan omaa ministeriään, VNK:sta todetaan.
Tämän tavallaan myöntävät lausunnon antaneet tahot. Ulkoministeriö kirjoitti lausunnossaan suoraan, että pääministerin uusi neuvonantaja siirtäisi ulko- ja turvallisuuspoliittista valtaa ulkoministeriöltä lähemmäs pääministeriä.
Niinistö viittasi syksyn vääntöihin toteamalla Ylen A-Talkissa 26.1., että VNK:n aloite pääministerin uudesta neuvonantajasta ja yksiköstä ei tullut hänelle yllätyksenä: ”Ei välttämättä, siihen nähden, että näistä asioista on syksyn mittaan ollut erilaisia, sanoisinko aloitteita.”
Iltalehden tietojen mukaan aloitteet olisivat tarkoittaneet pääministerin roolin vahvistamista presidenttiin nähden.
Niinistöltä kysyttiin Ylen haastattelussa suoraan myös, onko pääministerin ulko- ja turvallisuuspoliittisen neuvonantajan palkkaamisessa kyse vallanjakokamppailusta.
– Sitä täytyy nyt sitten näiltä ministeriöiltä kysyä. Presidentin valtaoikeuksiin se ei millään tavalla vaikuta, eikä tämä Nato myöskään: siitä on oikein perustuslakivaliokunnan kirjallinen lausunto, Niinistö vastasi.
Kokoomus johtaa eduskuntavaalien suosiomittauksia. Jos paalupaikka pysyy huhtikuun vaaleihin saakka, saattaa puolueen puheenjohtajasta Orposta tulla seuraava pääministeri.
Orpo kertoi Iltalehdelle, ettei hänellä ole mitään sitä vastaan, että pääministerin tukea ulko- ja turvallisuuspolitiikassa vahvistetaan, mutta uuden yksikön perustamiselle hän ei näe tarvetta.
– Nyt ei ole oikea aika sille, että perustettaisiin hätäisesti uusi yksikkö, kun ei vielä olla edes Natossa.
– Pelkään, että tulee rinnakkaista valmistelua ja nykyinen järjestelmä menee sekaisin, hän sanoo.
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtajan Jussi Saramon mukaan sekä valtiojohdon valtaoikeudet että eduskunnan rooli tulevassa Nato-Suomessa on hyvä käydä seuraavalla eduskuntakaudella läpi ”viimeistä pilkkua myöden”.
– Voisin kuvitella, että siellä (perustuslaissa) olisi kohtia, jotka olisi syytä kirjata eri tavalla, Saramo sanoo, mutta ei vielä halua avata tarkemmin, mitä kohtia hän tarkoittaa.
Tämäkin vihjaus ennakoi sitä, että osa puolueista yrittää siirtää ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtamisen pääministerin johtamalle hallitukselle.
Saramo on huolissaan eduskunnan roolista Nato-Suomessa.
– Eduskunnalla on kuitenkin loppukädessä vastuu, joten eduskunnan pitäisi myös olla tietoinen kaikesta siitä, mitä tapahtuu.
Saramon mukaan eduskunnan roolin vahvistamiseksi pitäisi miettiä vastaavaa järjestelmää kuin nyt on EU-asioiden osalta: eduskunnan suuri valiokunta käsittelee etukäteen kaiken, ennen kuin EU:ssa tehdään päätöksiä.
–Jotain vastaavaa pitää myös Natoon miettiä, jotta meidän parlamentaarista demokratiaamme ei jossain mahdollisessa tulevassa skenaariossa voida ohittaa.
– Nämä rakenteet pitää nyt luoda, kun ollaan uuden edessä, jotta järjestelmä kestää valtiojohdosta ja heidän henkilösuhteistaan riippumatta kaikissa tilanteissa, Saramo sanoo.
Taistelu vallasta jatkuu, vaikka esimerkiksi presidentin valtaoikeuksiin ei vielä tässä vaiheessa haluta puuttua.
Kuten todettua, syynä ovat lähestyvät vaalit sekä se, että istuva presidentti nauttii niin suurta kansansuosiota, ettei kukaan halua ottaa asiassa poliittista riskiä. Presidentti instituutionakin on kansalaisten mieleen.
Tämän tajusi ilmeisesti myös SDP:n puheenjohtaja Marin, joka keskiviikkona alkoi peruutella turvallisuusneuvonantaja-aloitteesta, vaikka pitää sitä sisällöllisesti yhä tarpeellisena pääministerin työn tukemisessa.
Kovin suoraselkäisenä puolueiden väistöliikkeitä ja kiertoilmaisuja ei voi pitää.
Kun SDP:ssä, kokoomuksessa ja vasemmistoliitossa kerran on halua vahvistaa pääministerin ja eduskunnan asemaa, olisi reilua kertoa äänestäjille, että pääministerin valtaa halutaan lisätä ja presidentin valtaa vähentää – siis muuttaa perustuslakia.
Niinistön kausi tasavallan presidenttinä loppuu kuitenkin vuoden kuluttua, jolloin parlamentarismin vahvistamista lienee helpompi alkaa halukkaiden ajaa.
