Asuminen | Veli Koljonen rakensi 40 vuotta erikoista hirsi­rakennelmaa – Nyt on aika luopua elämän­työstä

Taiteilija Veli Koljonen on maalannut Lapista yli puoli vuosisataa ja rakentanut samalla itselleen hirsilinnan Muonion Särkijärven rannalle. Nyt Koljonen on valmis luopumaan hirsilinnasta, mutta maalaamista hän ei aio lopettaa koskaan.

Veli Koljonen istuu pianon ääreen ja alkaa laulaa venäjäksi. Sitten sama suomeksi. Laulu on Olavi Virran Tuoksuvat tuomien valkoiset kukkaset.

Koljonen ei puhu venäjää, mutta laulaminen onnistuu.

Tässä taiteilijakodissa ei peritä pääsymaksua. Eikä gallerian pääasiallinen tuote suinkaan ole Koljosen musiikkiesitykset, vaan hänen maalauksensa. Niitä on talossa esillä reilu sata. Koljosella on tapana soittaa ja laulaa vierailleen.

Koljosen paikka pitää kuitenkin tietää, jotta sinne voi tulla. Muoniossa Rovaniementien varrella, Särkijärven länsipuolella sijaitsevaan galleriaan ei johda opasteita. Se on Koljoselta tietoinen valinta.

Hirsilinna on helppo tunnistaa, se näkyy tielle ja sen pihaan käännytään suuren keloportin kohdalta. Ulko-ovessa on lappu, jossa on puhelinnumero ja jossa kehotetaan soittamaan Koljoselle.

Taiteilijakotiin sisään päästäkseen kannattaa oveen teipattua ohjetta noudattaa ja soittaa. Koljonen ei osaa lähettää viestejä, vaikka hänellä älypuhelin nykyään onkin.

”Käyn naapurissa laittamassa viestit. Minua ei kerta kaikkiaan kiinnosta opetella lähettämään viestejä”, Koljonen kertoo.

Uusien asioiden opettelu syö aikaa Koljoselle tärkeimmältä: taiteen tekemiseltä.

Veli Koljonen on maalannut joka päivä yli puolen vuosisadan ajan. Niin hän aikoo tehdä tänäänkin.

”Inspiraatio ei ole kadonnut minnekään. Aamuisin tuntuu edelleen, ettei kahvia meinaa malttaa juoda loppuun.”

Koljonen on elänyt koko elämänsä Muoniossa ja tekemällään taiteella. Pääasiallinen tulonlähde on Koljosen Lapin maisemista, eläimistä ja ihmisistä maalaamat taulut.

”En ole koskaan saanut ainoatakaan apurahaa”, Koljonen lisää.

Pianon lisäksi suuressa huoneessa on ainakin 40-kielinen konserttikantele ja nurkassa sähköurut. Toisessa nurkassa on täytetty karhu. Karhun ja sähköurkujen välissä on valtava luonnonkivitakka, johon Koljonen lisää puita tämän tästä.

Pianon takana seinällä on kaksi maalausta, joista toisessa on Koljosen venäläissyntyinen Angelina-äiti ja toisessa isä Vilho Koljonen. Vilho Koljonen oli paikallinen opettaja, kirjailija ja muusikko, joka istutti lapsensa pianon ääreen.

Alun perin Koljonen suunnitteli itselleen kanttorin uraa, mutta lopulta maalaaminen vei voiton. Koljonen soittelee pianoa ja kannelta lähes päivittäin. Kanteleen kanssa hän on keikkaillut ulkomaita myöten. Hän myös säveltää.

Vuonna 2021 Lapin Kansan 70-vuotishaastattelussa Koljonen sanoi, ettei aio koskaan myydä itse rakentamaansa persoonallista, noin 700 asuinneliön hirsilinnaansa. Koljonen on rakentanut talon pala palalta 40 vuoden aikana. Viimeisenä valmistui uima-allashuone, jonka hirsiseiniä reunustavat Koljosen maalaukset.

Viime vuonna kymmenen huoneen rakennus kuitenkin tuli julkiseen myyntiin.

”Mieli muuttui. Lapsille tämä ei voi jäädä ja näin ikääntyessä sitä alkaa haaveilla eri asioista”, Koljonen sanoo.

Koljosen toiveissa on, että taiteellinen toiminta voisi jossain muodossa jatkua talossa. Hän kertoo saaneensa pari tarjousta, mutta hylänneensä ne niiden epämääräisyyden vuoksi.

Koljoselle ei ole ongelma luopua talosta, jota hän on rakentanut yli puolet elämästään.

”Kaikesta on kuitenkin jossain vaiheessa luovuttava. Elämästäkin”, hän sanoo.

Koljosen ateljee sijaitsee tornissa hirsilinnan kolmannessa kerroksessa. Maalaustelineellä on keskeneräinen maalaus Koljosen jo edesmenneestä, täysverisestä Harri-hevosesta ja tämän alkuperäisestä omistajasta.

Lattialla on toinen maalaus, johon Koljonen on maalannut itsensä hevosen kanssa. Koljonen joutui luopumaan Harrista muutama vuosi sitten. Harri oli hänen kuudes hevosensa, mutta enää hän ei aio hevosta ottaa. Niiden pitäminen on käynyt liian työlääksi, ja lisäksi eläimistä luopuminen on hänelle vaikeaa.

”Jotkut ovat heikkoina autoihin ja jotkut moottoripyöriin, mutta minä olen aina ollut kiinnostunut hevosista. Ne ovat voimakkaita, suuria ja nöyriä”, Koljonen sanoo.

Hänellä oli tapana ratsastaa ympäröivillä tuntureilla ja metsäteillä. Talon pihapiirissä sijaitsevassa tallissa asuu edelleen Harrille otetut kaverit, kaksi lammasta ja viisi kanaa.

Koljonen kalastelee lähiseudun järvissä, mutta metsästyksen hän on lopettanut kokonaan. Hänen suhtautumisensa asiaan on muuttunut.

”Eläimiä ei saa tappaa. Harmittaa ne, jotka olen metsästämällä tappanut.”

Koljosen tauluja ostavat pääasiassa suomalaiset yksityishenkilöt, mutta myös sveitsiläiset ovat taiteilijan mukaan mieltyneitä hänen töihinsä, varsinkin maisemiin. Seuraavaksi Sveitsiin on lähdössä rakkakivikkoa esittävä maalaus.

Eteisestä oikealle sijaitsee huone, jossa sijaitsevassa suuressa akvaariossa pari tammukkaa heiluttelee laiskasti pyrstöään. Koljonen suunnittelee keräävänsä akvaarioon Lapin järvissä eläviä kalalajeja.

Akvaariohuoneen seinällä on lähekkäin kuvat kirjailija Oiva Arvolasta ja muoniolaisesta Ilmari Mattilasta. Suomalaiset muistavat Mattilan Off!-hyttysmyrkyn viisaana Lapin miehenä, joka kehotti etelän miestä lopettamaan huitomisen ja käyttämään sääskimyrkkyä.

Koljonen kertoo maalanneensa Mattilasta muotokuvan tilaustyönä myös hyönteismyrkyn valmistajan tehtaalle.

Koljonen opiskeli nuorena hetken aikaa Ateneumissa, mutta palasi pian takaisin Muonioon.

”Luonto on ollut minulle paras yliopisto.”