Turun Hirvensalossa komeilevassa kivitalossa asuvien Mari, 70, ja Juhani Tammisen, 70, rakkaustarina kukoistaa jo kuudetta vuosikymmentä. Pitkän suhteen salaisuus on ollut toisen kunnioitus ja se, että pelin henki on ollut kummallekin selvä.
– Minulla on mieletön respecti Maria kohtaan. Hän on myös erittäin hyvä ruuanlaittaja. Luojan kiitos hän on siitä puolesta vastuussa! Kotona työnjakomme on yhtä selvä kuin aikoinaan maajoukkueessa: Ketola syötti, ja minä löin häkkiin, Tami vertaa.
– Helpommalla päästään, jos minä hoidan kotityöt. Niin se on aina mennyt. Olen hoitanut huushollin, pessyt pyykit ja tehnyt ruuat. Olisi ehkä joskus kannattanut pyytää häntäkin, mutta eipä niistä ole koskaan kinattu. Pelikirja on ollut ihan selvä, Mari myöntää.
Lue myös: Juhani ja Mari Tammisen rakkauden pelikirja toiminut jo teini-iästä lähtien: Ensin kiekko, sitten rakkaus! Katso nostalgiset kuvat Seiskasta!
Tasapainottava voima
Madame Tamminen hoitaa mukisematta kotityöt mutta pitää muutoin jöötä miehelleen. Kun on aika katsoa illan elokuvaa, Aurinkokuningas ei kaukosäätimeen koske.
– Ja jollei Juhanille kelpaa, menkööt alakertaan tapittamaan sitä Urheiluruutuaan.
Tomera ja lempeän rehellinen Mari on myös suhteen tasapainottava voima, joka lukee kuuluisaa aviomiestään kuin avointa fläppitaulua.
– Jos Juhania ylistetään ja hän alkaa leijua, vedän miehen nilkoista takaisin maanpinnalle. Ja kun menee päinvastoin, kaivan hänet sieltä kuopasta ylös.
Lue myös: Harvinainen perhepotretti julki: tässä on Tammisten dynastia! Jälkikasvustaan ylpeä Juhani Tamminen alleviivaa: ”Kaikki on aina perustunut siihen, että…”
Pitänyt puolensa
Mari ei muutenkaan ole mikään hissukka, joka odottaisi haikeana miestään kotiin. Näin ei ollut asian laita edes silloin, kun Juhani viipotti kiekon perässä ympäri maailmaa.
– Kerrankin hän oli Izvestija-turnauksessa pelaamassa. Sitten Moskovasta tuli soitto meille kotiin, että ”Otatteko puhelun vastaan?” Lupasin tietysti ottaa, mutta siihen maailmanaikaan ei voinut tietää, koska se puhelu tulisi.
– Siinä saattoi mennä montakin päivää. Olisiko minun pitänyt olla passissa ja vain odotella sitä puhelua kotona? Ei tietenkään! Menin mieluummin omia menojani, Mari kertoo.
