Finland

Balkan | EU:n Balkanin-edustaja Lajčák uskoo Serbian ja Kosovon sopuun: Ei vuosien vaan kuukausien asia

EU:n Balkanin-edustaja Lajčák uskoo Serbian ja Kosovon sopuun: Ei vuosien vaan kuukausien asia

Slovakialainen sanoo myös Venäjän kannattavan ”eurooppalaista Balkania”.

EU:n Länsi-Balkanin erikoislähettiläs Miroslav Lajčák vieraili Helsingissä hakemassa tukea Kosovon ja Serbian neuvotteluille.­

Euroopan unionin Länsi-Balkanin erikoislähettiläs Miroslav Lajčák uskoo tähtien olevan oikeassa asennossa Serbian ja siitä 2008 itsenäistyneen Kosovon väliselle sovulle. Käytännössä Kosovon maakunta erosi Serbiasta 1999 sotilasliitto Naton pommituksiin päättyneen Kosovon sodan seurauksena.

Lajčák vieraili Helsingissä tiistaina ja keskiviikkona hakemassa tukea neuvotteluille ja tapasi muun muassa ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr).

Belgradin ja Pristinan väliset neuvottelut ovat jatkuneet yhdeksän vuotta ilman suuria uutisia edistymisestä ja molemminpuolisen epäluulon ilmapiirissä. EU:n pääneuvottelijaksi viime huhtikuun alussa nimitetyn Lajčákin mukaan vuodet eivät ole kuitenkaan menneet hukkaan.

”Tämä on ollut aivan vakava neuvotteluprosessi, joka on tuottanut jo parikymmentä sopimusta ja konkreettisia tuloksia kuten esimerkiksi serbipoliisien ja oikeuslaitoksen ottaminen mukaan Kosovon järjestelmään, Kosovon kansainvälisen suuntanumeron käyttöönotto ja yhteinen rajahallinnoinnin järjestäminen”, Lajčák sanoo.

”Tähän saakka neuvotteluja on käyty jokaisesta kysymyksestä sopimus kerrallaan, mutta nyt olemme muuttaneet lähestymistapaamme ja neuvotelleet heinäkuusta lähtien yhdestä ainoasta sopimuksesta. Uskomme, että on tullut aika tuoda neuvottelut päätökseen ja päästä yhteen sopimukseen, joka kattaa kaikki aiemmat ja kaikki aiemmin sovittu voidaan viimein panna toimeen.”

Aikatauluista Lajčák on yhä haluton puhumaan mutta sanoo olevansa toiveikas ”eikä vain virallisesti”.

”Sopu voidaan saavuttaa muutamassa kuukaudessa, ei siihen vuosia tarvita. Mutta olen hyvin varovainen mitä tulee aikatauluihin, emme halua olla sellaisten vankeja.”

Kosovon sota oli 1990-luvulla käydyistä Jugoslavian hajoamissodista viimeinen. Sotien seurauksena syntyi seitsemän uutta valtiota, joista Kroatia ja Slovenia ovat EU:n jäseniä.

Hajoamissodista verisin oli Bosnian yli kolme ja puoli vuotta kestänyt sota, joka vaati nykyarvion mukaan yli satatuhatta kuolonuhria. Sodan päättänyt Daytonin rauhansopimus täytti viime lauantaina 25 vuotta.

Kosovon itsenäistyminen oli vaikea pala paitsi Serbialle ja sen liittolaiselle Venäjälle myös monille muille maille, joilla on syytä pelätä vähemmistökansallisuuksiensa itsenäisyyshaluja. Näin siksi, ettei Kosovo ollut Jugoslavian liittovaltion jäsen vaan Serbian maakunta.

Kosovon itsenäisyyden on tunnustanut 116 YK:n jäsenmaata mukaan lukien Suomi. Viisitoista maata on kuitenkin perunut tunnustuksen Serbian houkuttelun ansiosta. EU:n jäsenmaista Espanja, Romania, Kypros, Kreikka ja erityisedustaja Lajčákin kotimaa Slovakia ovat jättäneet Kosovon tunnustamatta.

Venäjällä Naton pommitukset serbikohteisiin otettiin erityisen raskaasti: kylmän sodan aikainen ”päävihollinen” oli Moskovan näkemyksen mukaan paljastanut todelliset kasvonsa 1990-luvun päätteeksi. Venäjän presidentti Vladimir Putin on perustellut niin Abhasian, Etelä-Ossetian kuin Itä-Ukrainankin sotilaallisia operaatioita Kosovon ennakkotapauksella.

Serbidiktaattori Slobodan Miloševićin vuosina 1998––1999 toteuttama Kosovon albaaniväestön vaino ei tässä arviossa ole painanut mitään.

Sota Balkanilla oli sekä Yhdysvalloille että Euroopalle ilkeä muistutus siitä, että asiat voivat mennä todella huonosti myös Euroopassa. Bosnian sodan myötä kansainväliseen kielenkäyttöön ilmestyi termin ”etninen puhdistus” lisäksi myös ”rauhaan pakottaminen”.

Kansainvälinen yhteisö määräsi Bosnia-Hertsegovinaan korkean edustajan, joka kohteli bosniakeja, kroaatteja ja serbejä samaan tapaan kuin siirtomaavallan komissaari afrikkalaisia heimoja edellisellä vuosisadalla. Korkea edustaja antoi poliitikoille potkuja ja määräsi muun muassa autojen rekisterinumeroista.

Miroslav Lajčák, 57, toimi vuosina 2007–2008 Bosnian korkeana edustajana ennen kahta kauttaan Slovakian ulkoministerinä. Jo ennen Bosnian-tehtävää uradiplomaatti Lajčákia pidettiin Balkanin asiantuntijana.

”Bosnia-Hertsegovinan korkean edustajan rooli on muuttunut vuosien mittaan”, Lajčák huomauttaa. ”Ensimmäisinä vuosina edustaja sääti lakeja ja erotti kymmeniä poliitikkoja tehtävistään. Ei se enää näin ole, nyt edustaja on siellä varmistamassa, ettei Daytonin sopimusta loukata.”

”Bosnia on ehdottomasti monimutkaisin tapaus Balkanilla ja kansainvälisellä yhteisöllä on ollut siellä vahva rooli. Daytonin sopimus täytti päätehtäväänsä eli lopetti sodan. Mutta nyt me tarvitsemme enemmän, tarvitsemme toimivan valtion, eurooppalaiset normit.”

Kosovon ja Serbian neuvottelut eivät vuosiin juuri otsikoihin yltäneet kunnes Yhdysvaltain presidentti Donald Trump syyskuussa yllättäen kutsui Serbian presidentin Aleksandar Vučićin ja Kosovon pääministerin Abdullah Hotin Valkoiseen taloon.

Osapuolet kertoivat salamavalojen loisteessa sopineensa muun muassa talousyhteistyöstä ja muista käytännön asioista. Jälkikäteen Vučić tosin kiisti serbitoimittajille panneensa nimeään yhteenkään samaan paperiin Hotin kanssa.

”Jälleen suuri päivä Lähi-idän rauhalle”, Trump twiittasi. Hän ei sekoillut maantieteessä vaan oli todellakin houkutellut sekä Serbian että Kosovon siirtämään lähetystönsä Yhdysvaltain mallin mukaan Tel Avivista kiisteltyyn Jerusalemiin. Vastalahjaksi Israel lupasi tunnustaa Kosovon.

Miten ihmeessä Trump sai Israelin vedetyksi mukaan tähän diiliin?

”Euroopan unioni ei ollut edustettuna tuossa tapaamisessa”, Lajčák huomauttaa. ”Mutta sanotaan, että on vaikea sanoa ei kun olet Valkoisessa talossa.”

”Vakavasti puhuen, kantamme on, että on vain yksi virallinen neuvotteluprosessi, jota EU johtaa ja joka etenee YK:n yleiskokouksen julkilausuman perusteella.”

Pääministeri Hoti edusti Kosovoa Washingtonissa, sillä presidentti ja sotasankari Hashim Thaçi sai Haagin erityistuomioistuimelta syytteet sotarikoksista. Thaçi erosi presidentin tehtävästä marraskuun alussa syytteiden varmistuttua ja hänet vietiin Haagiin odottamaan tuomiota.

”Erittäin vastuullinen ja kypsä siirto”, Lajčák kommentoi Thaçin eroa. ”Hänen oma reaktionsa ja reaktio Kosovossa oli rauhallinen, ja sitä on syytä kunnioittaa.”

”Tämä on herkkä hetki Kosovolle. Kun presidentti on pyydetty oikeuden eteen ja häntä syytetään vakavista rikoksista. He tietysti uskovat, että hän on syytön ja että hän pystyy sen todistamaan.”

Jonkinlainen hetki Serbian ja Kosovon sovulle saattaa joka tapauksessa olla syntymässä. EU-komission edellinen puheenjohtaja Jean-Claude Juncker ilmoitti heti kautensa alussa 2014, ettei hänen komissionsa unionia laajenna. Nykyinen EU-johto ei tällaisia julistuksia ole antanut.

Lisäksi Joe Bidenin vaalivoitto Yhdysvaltain presidentinvaaleissa on Lajčákin mukaan hyvä uutinen.

”Biden tuntee Balkanin hyvin ja on ollut siellä monta kertaa. Ja toisekseen hän on ollut osa [presidentti Barack Obaman] hallintoa, joka työskenteli hyvin läheisessä yhteistyössä EU:n kanssa. Hänen tiimiinsä kuuluu ihmisiä, joilla on laaja kokemus tästä yhteistyöstä.”

Venäjän suhtautumisen Lajčák tuntee mainiosti. Hän on opiskellut aikoinaan Moskovan diplomaattiyliopisto Mgimossa ja piti ulkoministerinä Slovakian suhteita Venäjään yllä myös Krimin miehityksen jälkeisessä kriisissä.

”En halua spekuloida heidän asioillaan, olen tarpeeksi kiireinen Balkanin kanssa. Mutta on tärkeää, että Venäjä tukee tätä prosessia.”

Tukeeko se?

”Kyllä. He ovat sanoneet sen minulle useita kertoja. Tukevat, koska prosessi perustuu YK:n yleiskokouksen julkilausumaan eli sillä on kansainvälinen legitimiteetti ja sen on Venäjälle tärkeää.”

”Eikä Venäjä ole koskaan vastustanut alueen eurooppalaista tulevaisuutta. Näin he ovat ainakin minulle asian kertoneet.”

Entä onko EU tarpeeksi houkutteleva, uskovatko serbit, että jäsenyydestä tulee vielä jotain?

”Hetki ei kenties nyt ole kaikkein paras unionin laajentumiselle”, Lajčák myöntää. ”Mutta olen varma, ettei muuta hyvää vaihtoehtoa ole. Ellei EU ole alueen johtava kumppani se on joku muu eikä sellainen olisi välttämättä unionille hyvä asia.”

”Jugoslavian sota oli valtava tragedia, mutta alueella on ollut rauha vuodesta 1999 lähtien. Meillä ei ole turvallisuushaasteita, on poliittisia haasteita, mutta meidän ei tarvitse enää huolehtia konflikteista.”

”Toisekseen nuori sukupolvi haluaa Eurooppaan, se haluaa eurooppalaiset säännöt. Valitettavasti monet nuoret jättävät kotimaansa Länsi-Balkanilla, koska he näkevät tulevaisuutensa Euroopassa ja etsivät työtä EU:ssa, vaikka parempi heille ja alueelle olisi rakentaa heidän kotimaansa sellaisiksi, ettei sieltä ole pakko lähteä. Prosessi ei ole helppo, mutta sillä on pohja.”

YK:n rikospaikkatutkijat tutkivat joukkohautaa Kosovossa toukokuussa vuonna 2005.­

Kosovon sota jätti syvät arvet

Albaanienemmistöinen Kosovo oli kansallismielisen serbipresidentin Slobodan Miloševičin poliittisen ohjelman keskiössä jo 1980-luvun lopulla, ennen Jugoslavian hajoamissotia. Kosovon albaaniväestö tunsi asemansa uhatuksi ja alkoi pitää paikallisia serbejä miehittäjinä.

Albaanien odotusten vastaisesti Kosovon kysymystä ei otettu esille Bosnian sodan päättäneessä Daytonin rauhansopimuksessa marraskuussa 1995. Kosovon vapautusrintaman UCK:n separatistinen vastarinta alkoi seuraavana vuonna.

Albaanien poliittinen rintama oli jakautunut presidentti Ibrahim Rugovan passiiviseen vastarintaan, itsenäisyysmielisiin ja suur-Albaniasta haaveileviin, jotka olisivat halunneet liittää Kosovon Albaniaan.

Täysimittainen sota alkoi 1998, kun Jugoslavian armeijan eli käytännössä Serbian tankit vyöryivät Kosovon maanteille. Loppuvuonna meneillään oli jo albaanikylien tuhoaminen ja väestön häätäminen pakosalle eli menetelmä, joka Bosnian sodassa oli saanut nimen etninen puhdistus.

Kaikkien neuvotteluyritysten kariuduttua sotilasliitto Nato aloitti Serbian-vastaiset pommitukset sekä Kosovossa että varsinaisen Serbian puolella, mukaan lukien pääkaupunki Belgradissa.

Jugoslavian sotien ihmisoikeusrikkomuksia kirjaavan HLC-järjestön laskelmien mukaan sodassa kuoli yli kymmenentuhatta ihmistä, joista vajaat puolet oli siviilejä. Valtaosa uhreista oli Kosovon albaaneja. Sota aiheutti pakolaisaallon, jossa yli puolet Kosovon lähes kahden miljoonan asukkaan väestöstä joutui jättämään kotinsa.

Sota päättyi kesäkuussa 1999, kun presidentti Martti Ahtisaari lensi Belgradiin yhdessä Venäjän presidentin Boris Jeltsinin erikoisedustajan Viktor Tšernomyrdinin kanssa ja käytännössä saneli Miloševičille rauhanehdot.

Kosovon sota tuotti kansainvälisen pakolaisaallon ja jätti syvät arvet sekä kansainväliseen politiikkaan että Serbian ja Kosovon väleihin. Syvimmät arvet ovat kuitenkin paikan päällä: sodan aikaisia joukkohautoja paljastetaan Kosovossa yhä.

Football news:

Gazprom can remain a sponsor of Schalke if the club is relegated to the 2nd Bundesliga
Bruno about the free-kick: Cavani told me to hit the goalie's corner
Pep Guardiola: It is almost certain that Garcia will leave Man City at the end of the season
Atletico President: We always knew that Suarez is the best center forward in Europe
Mourinho on Bale: Playing time is not given, it must be earned
Until recently, Leo posed with Bartomeu and accepted millions, but then Barcelona broke down. Why?
West Ham have offered 33 million euros for En-Nasiriyah. Sevilla refused