Dokumentaristi seurasi nuoren saamelaisräppääjän elämää – "Ylpeys omasta kielestä ja kulttuurista on nousemassa"

Petteri Saario ja Mihkku Laiti pistäytyivät elokuvateatteri Starissa kertomassa Revontulten räppäri -elokuvasta.

Kuva: Anssi Juntto

Täysi-ikäisyyden kynnyksellä olevasta saamelaisnuorukaisesta kertova Revontulten räppäri on Petteri Saarion kolmas Lapissa kuvaama dokumenttielokuva.

Porvoolaista Saariota on aina harmittanut, kuinka vähän suomalaiset tietävät saamelaisista.

– Usein tuntuu, että tiedetään enemmän muiden maiden alkuperäiskansoista kuin omastamme. Saatikka että tiedettäisiin, millaisia nuoret saamelaiset ovat, hän toteaa.

Saario itse kävi Lapissa ensimmäisen kerran vuonna 1981, ja sen jälkeen hän on palannut pohjoiseen useamman kerran vuodessa. Aikoinaan hän jopa seurusteli saamelaisen tytön kanssa.

Revontulten räppärin päähenkilöön Mihkku Laitiin ja tämän perheeseen Saario tutustui saamelaisista kolmen sukupolven silmin kertonutta Utsjoen Beckhamit -dokumenttia tehdessään. Mihkku oli tuolloin 5-vuotias.

Alkujaan Saario suunnitteli elokuvaa Laitin kaikista kolmesta pojasta. Pian kävi kuitenkin ilmi, että elokuva ei välttämättä toimisi sellaisenaan, koska veljekset olivat niin eri ikäisiä. Räppäämisestä innostunut Mihkku osoittautui sen verran karismaattiseksi, että Saario päätti seurata häntä.

Mihkku Laiti räppäämässä Revontulten räppäri -elokuvassa. Räppääminen on elokuvassa sivujuonne, sillä elokuva keskittyy tulevaisuuttaan pohtivaan nuoreen saamelaiseen Mihkku Laitiin.

Viime aikoina on keskusteltu siitä, voiko ei-saamelainen tehdä elokuvan saamelaisista. Saario ei ole missään vaiheessa kokenut olevansa ulkopuolinen.

– Minä olen toki elokuvantekijä, mutta tunnen perheen hyvin, ja elokuva on hyvässä yhteistyössä toteutettu. Uskon, että se näkyy elokuvastakin, että meillä on aika läheiset välit.

Saario tähdentää, että Revontulten räppäri ei ole pelkästään saamelaiselokuva.

– Elokuvassa on nuorten ihmisten elämään liittyviä teemoja muutenkin. On oman tulevaisuuden pohdintaa, rakastumista ja sellaista, mutta tässä on vielä se erityisyys, että Mihkku on saamelainen.

Elokuvan kertojana Mihkku puhuu pohjoissaamea, mutta dialogissa kuullaan myös suomea.

Esimerkiksi tyttöystävänsä kanssa Mihkku kommunikoi suomeksi, koska tämä ei saamelaisuudestaan huolimatta osaa saamea kovin hyvin.

– Jos meillä on 10 000 saamelaista, joista vain 2 000 osaa omaa äidinkieltään siitä syystä, että me emme ole ymmärtäneet arvostaa saamelaisuutta ja nähneet sitä Suomen voimavarana, niin se, että Mihkku räppää marginaalikielellä, on jo lähtökohtaisesti tosi tärkeää, Saario sanoo.

– Se, että aikoinaan kiellettiin puhumasta saamea koulussa, oli hyvin väkivaltainen teko saamelaislapsia kohtaan. Sen seurauksena saamelaiset saatiin häpeämään omaa kieltään.

– Nyt on hieno nähdä, että nuorten saamelaisten keskuudessa on nousemassa ylpeys omasta kulttuurista ja kielestä. Mihkku on yksi näitä edelläkävijöitä ja muurinmurtajia.

Revontulten räppäri on suunnattu erityisesti nuorelle yleisölle.

Saario ja hänen edellisen elokuvansa Vedenneidon (2019) tuottaja Elina Pohjola olivat panneet merkille, kuinka vähän lapsille ja nuorille tehdään dokumenttielokuvia.

– On tärkeää, että Suomessa tehdään dokumentaarisia elokuvia myös lapsille ja nuorille ja pyritään korkeaan elokuvalliseen ilmaisuun ja sellaiseen, mitä voi katsoa myös elokuvateattereissa, Saario korostaa.

– Vedenneito taisi olla sinä vuonna toiseksi katsotuin dokumentti elokuvateattereissa. Eli tarvetta kyllä on.

Saario on tullut tunnetuksi luontodokumenteistaan, ja luonto nousee keskeiseen osaan myös Revontulten räppärissä.

Saariolle itselleen luonto on ollut tärkeä pienestä pitäen. Ennen elokuvantekijäksi ryhtymistään hän työskenteli luonnonsuojelujärjestöissä ja ympäristötoimittajana.

– Olin tehnyt ajankohtaisraportteja ja uutisia luonto- ja ympäristöteemoista, ja totesin silloin, että sellainen ei vain oikein tavoita ja puhuttele, Saario kertaa.

– Jos journalismissa jaetaan tietoa ”through the brain to the heart” ja toivotaan, että se vaikuttaa ihmiseen, elokuva toimii juuri päinvastoin. Elokuvassa halutaan antaa tunteita ja toivoa, että ihminen sisäistää niitä ja alkaa samaistua tai etsiä tietoa. Molemmat ovat tärkeitä, mutta uskon, että elokuvallinen kerronta on tehokkaampi.

Parhaillaan Saario viimeistelee useamman vuoden työn alla ollutta Operaatio norppa -dokumenttia ja kehittelee elokuvaa luonnossa viihtyvistä lapsista.

Revontulten räppäri saa ensi-iltansa perjantaina 24. maaliskuuta.

Petteri Saarion mielestä on tärkeää, että dokumenttielokuvia tehdään myös lapsille ja nuorille.

Oululaistunut räppäri saamelaisten euroviisuissa

Anssi Juntto

Revontulten räppäri -dokumentissa utsjokelainen Mihkku Laiti suunnittelee käyvänsä armeijan ja lähtevänsä Ouluun kouluttautumaan insinööriksi.

Nyt Laiti on asunut Oulussa tammikuusta asti, mutta insinööriksi hän ei ole opiskellut.

Laiti haki lopulta Oamkin tradenomikoulutukseen liiketalouspuolelle jo vuosi sitten ja tuli valituksi, mutta sillä erää hän ei ottanut opintopaikkaa vastaan. Uusi hakemus on jo vetämässä.

Muutoin Talent Suomi -ohjelmassakin nähty Laiti, taiteilijanimeltään Yungmiqu, on keskittynyt viime aikoina musiikkiin.

Huhtikuun alussa hän edustaa räppärikaverinsa Jesse Ruokolaisen eli Jezebron kanssa Suomea ”saamelaisten euroviisuissa” Sámi Grand Prix -kilpailussa Kautokeinossa Norjassa.

– Olemme tehneet sinne hyvän mielen bilebiisin, jossa on kuitenkin sellainen nyrkki pystyssä -sanoma saamelaisuudesta. Biisin nimi on Cokka gávtti eli ”pue lapinpuku”. Eli näytä, että olet ylpeä siitä kulttuurista, Laiti kertoo.

Ouluun Laiti sanoo kotiutuneensa ihan hyvin.

– En ole vielä kauheasti ehtinyt tutustua Ouluun, kun olen reissannut aika paljon. Mutta yöelämässä olen käynyt muutaman kerran.

Mihkku Laitin kevääseen mahtuu Revontulten räppärin lisäksi myös Sami Grand Prix -laulukilpailu.

Kuva: Anssi Juntto