Muusikko Emma Salokoski sai viimein loppuvuodesta selityksen oireilleen, joista oli kärsinyt vuosia. Väsymysoireyhtymästä toipuminen vaatii täydellistä elämänmuutosta. – Sain vihdoin katkaistua ajatuksen, että olen laiska, heikko ja huono ihminen.
Emma Salokosken ensimmäinen hoito-ohje oli täydellinen lepo, mutta ei se yksin parantanut vointia. Emma on huomannut, että ilolla ja mielekkyydellä on suuri merkitys toipumisessa. ”Minulle tämä tarkoittaa kokonaisvaltaista elämäntapamuutosta, joka ei hoidu vain jollain kuurilla.” Kuva: Jouni Harala
Tanja Hakamo
Marraskuussa saatu diagnoosi oli taiteilija Emmalle Salokoskelle lopulta helpotus. Kaikki, mikä oli mittauksilla tai testein voitu todistaa olevan kunnossa, oli poissuljettu epäiltyjen listalta ja heitetty romukoppaan. Jäljelle jäi kimppu oireita, joille nyt annettiin sairauden nimi: krooninen väsymysoireyhtymä.
– Sain vihdoin katkaistua ajatuksen, että olen laiska, heikko ja huono ihminen. Sen sijaan sain ajatella, että tunnen olevan poikki, koska minulla on tällainen syndrooma.
Oireet olivat Emmankin mielestä kuulostaneet vähän hähmäisiltä, mutta ne olivat tosia ja monien väsymysoireyhtymään jo sairastuneiden hyvin tunnistamia. Oli loputon väsymys, jatkuva flunssainen olo, kuntosalikäyntejä seurasi aina sairastuminen ja vähänkin intensiivisempiä työjaksoja totaalinen fyysinen romahdus. Urheilullinen ja tekeväinen muusikko saattoi yhtäkkiä lojua sohvalla kolmatta päivää.
– Minulla oireilu oli silti lievää verrattuna monien muiden kokemuksiin. Netin tukiryhmissä kysellään, kuka on jaksanut käydä tällä viikolla suihkussa, ja osa on joutunut pyörätuoliin, Emma, 46, kertoo.
Kroonista väsymysoireyhtymää sairastaa Yhdysvalloissa arviolta 2,5 miljoona potilasta, ja Suomessakin puhutaan jo 40 000 sairastuneesta. Heistä vain osa on saanut virallisen diagnoosin tai hoitoa, eikä sairaus vielä oikeuta Kelan tai eläkevakuutusyhtiöiden tukiin.
– Onneksi elämäntyyliini on sellainen, etten tarvitse hirveästi rahaa. Ajelin pitkään vuoden ysikasi Mazdalla, eivätkä ulkoisen statuksen merkit kiinnosta minua.
Toipuminen sen sijaan kiinnostaa, ja sen eteen Emman on pitänyt tehdä isoja muutoksia elämäntavoissaan.
– Koko nykyinen yhteiskunta, tämä meidän tehokkuuteen ja hyödyllisyyteen kannustava elämäntyyli, ohjaa meitä olemaan naimisissa stressin kanssa. Siitä irti rimpuileminen on hemmetin vaikeaa.
Stressinhallinnassa ilolla ja asioiden mielekkyydellä on ollut Emmalle iso merkitys. On turha vakuutella tekevänsä asioita itseä kuunnellen, jos se ääni aina vain patistaa tekemään paremmin, kovemmin ja lisää.
– Nyt pyrin tekemään asioita ilon enkä suorittamisen kautta. Joitakin tekemisiä seuraa edelleen hutera olo, mutta isommat romahdukset tulevat harvemmin, Emma kertoo.
– Minulle tämä tarkoittaa kokonaisvaltaista elämäntapamuutosta, joka ei hoidu vain jollain kuurilla.
Emma on aiemmin kärsinyt masennuskausista ja kertoo 20 vuoden aikana käyneensä muun muassa psykoanalyysissa ja erilaisissa terapioissa. Lopulta apua löytyi osteopatiasta. Hän ajattelee sen ja iän tuoman rauhoittumisen yhteisvaikutukseen: yli kolme vuotta on nyt sujunut ilman masennuskausia.
– Olin jo varma, ettei sille ole mitään tehtävissä. Moni ei uskalla tai osaa pyytää apua, mutta minä todella olen hoitanut masennustani. Näin hyvää oloa en edes uskaltanut toivoa.
– Olen pitänyt itseäni skeptisenä ja realistina ihmisenä, mutta epätoivoissani olen kokeillut sellaistakin, mikä on osoittautunut huuhaaksi. En usko, että on mitään universumia, joka yrittää puhua meille tai ohjata ennalta suunnitellulle polulle. Hitto vie, joskus ikäviä asioita vain tapahtuu ja käy paska mäihä.
Fyysinen uupuminen on ollut ristiriidassa henkisen tasapainon kanssa, josta Emma tuntee vasta hiljattain päässeensä jyvälle. Sen löytääkseen hänen on pitänyt käydä läpi isoja elämänmuutoksia: avioeron ja suositun yhtyeen lopettamisen.
– Elämä oli ihan hirveän vaikeaa, kunnes täytin 40, nyt vasta alkaa olla kivaa. Sääli vain, että kun on vihdoin hirveä into tehdä kaikkea, keho alkaa vanhentua. Selvästikin oma mentaalinen balanssi ja peilistä katsova vanha akka ovat ihan eri iässä, hän nauraa.
– Oma persoona alkaa vasta nyt olla sellainen, että sen kanssa on kotonaan.
Miksi Emma erosi, vaikka puoliso oli hänen mukaansa maailman ihanin tyyppi? Mitä hyötyä oli mennä pariterapiaan vasta eron jälkeen? Mitä Emma kertoo pimeästä puolestaan ja halustaan tehdä kiellettyjä asioita? Lue Emma Salokosken koko haastattelu Me Naisten uusimmasta numerosta 13/2023. Lehden tilaajana voit lukea sen täältä. Jos et vielä tilaa lehteä, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
