Lukijalta. Eurooppa ja Suomi tarvitsevat kilpailukykyä, vakautta ja talouskasvua. Yhtenä näitä tavoitteita edesauttavana tekijänä on usein mainittu pankkiunioni, joka on ollut toiminnassa reilut viisi vuotta.

Pankkiunionin yhteinen talletussuoja ja kriisinratkaisumekanismin päivittäminen ovat nyt neuvoteltavana EU-pöydissä.

Paljon on kuitenkin vielä tehtävää ennen kuin voidaan sanoa, että pankkiunioni on huippuunsa viritetty. Yhteiset säännöt on luotu, mutta valitettavasti ne eivät ole kovin selkeät tai ristiriidattomat.

Sääntöjen oheen on rakennettu yhteiset eurooppalaiset valvonta- ja kriisinratkaisumekanismit, joilla puututaan laajasti pankkien liiketoimintaan, usein vaikeasti ennakoitavalla tavalla. Lisäksi on yhteinen kriisinratkaisurahasto, mutta ei tarkkaa tietoa, mihin sitä käytetään ja milloin.

Ideaalitilanteessa pankit voisivat keskittyä liiketoimintaansa, toimia kasvun moottorina ja luoda hyvinvointia talouteen. Viranomaisten rooli olisi seurata ja varmistaa, että ylilyöntejä ei tapahdu, ja tarpeen mukaan puuttua niihin oikea-aikaisesti ja ripeästi. Tällöin yhteiskunnat eivät joutuisi maksamaan yritysten – tässä tapauksessa pankkien – epäonnistumisista.

Työtä ideaalitilanteen saavuttamiseksi on kuitenkin vielä tehtävä. Yksi etappi on suunnitteilla olevan yhteisen talletussuojan rakentaminen edellä mainitut kriteerit täyttäväksi.

Yhteinen talletussuojajärjestelmä muistuttaa asumisen vakuuttamista. Vakuutuksella ei turvata itse rakennusta vaan se, että asukas saa aina katon päänsä päälle. Esimerkiksi tulipalossa tuhoutunutta taloa ei tarvitse korjata, vaan pääasia on, että uuden vastaavan rakentaminen korvataan. Vastaavasti talletussuojajärjestelmässä ei vakuuteta pankkia ja sen sijoittajia, mutta talletetut rahat turvataan.

Tallettajan kannalta riittää, että talletus on turvattu ja tilillä olevat rahat pysyvät hänen käytössään. Elinkelvoton pankki saa kaatua.

Kriisinratkaisumekanismi ja sen tehokkuus liittyvät onnistuneeseen talletussuojaan. Toimiva kriisinratkaisu on osa talletusten suojaamista.

”Talletussuojajärjestelmässä ei vakuuteta pankkia ja sen sijoittajia, mutta talletetut rahat turvataan.”

Kriisinratkaisumekanismin ja talletussuojan kytkentä lähtee kuitenkin jo pankkien vakavaraisuuslaskennasta, -vaateista ja valvonnasta. Jos pankkien tappiopuskurit on luotu oikean kokoisiksi ja niitä valvotaan, viranomaiset voivat tarvittaessa katkaista ajoissa tappioiden syntymisen ja turvata talletukset – siis antaa pankin kaatua hallitusti.

Talletussuojajärjestelmä varmistaa lainalla, että tallettajat saavat tileillään olevat rahat käyttöönsä. Laina maksetaan realisoimalla kaatuneen pankin omaisuutta.

Pankkiunionin loppuunsaattamisessa on turvattava, ettei kaatuvan pankin tappioita siirretä toisiin pankkeihin ja edelleen veronmaksajille. Tämä on merkittävä riski nyt valmisteilla olevassa järjestelmässä. Olisi huolehdittava, että järjestelmästä tulee aidosti vakuutustyyppinen ja että tappiot todella jäävät pankin omistajien ja muiden sijoittajien kannettavaksi sijoittajanvastuuperiaatteen mukaisesti.

Olli Salmi

johtava lakimies, Finanssiala ry