Pienentynyt hirvikanta on nostanut esiin puheet epätasa-arvoisesta hirvilupakäsittelystä sekä pyyntialueista. Metsähallituksen ja Riistakeskuksen mukaan metsästäjiä kohdellaan tasa-arvoisesti.
Hirvikausi alkaa lauantaina koko maassa. Lapissa, Kuusamossa ja Taivalkoskella hirviä on pyydetty jo yhden jakson ajan 1.-20. syyskuuta ennen kiimarauhoitusta.
Lapissa hirvilupamäärät ovat olleet aiempia vuosia pienemmät, eikä hirviä ole löytynyt metsistä entiseen tapaan. Pyytäjiä on kuitenkin paljon, joten hirvipolitiikan epäkohdat nousevat keskusteluihin erityisesti Lapissa, jossa valtionmaille kohdistuu suurin metsästyspaine.
Tässä jutussa kemijärveläinen Mikko Törmälä kertoo, miksi hänen mielestään nykyinen lupapolitiikka suosii suuria seuroja pienten seurueiden kustannuksella.
Kysyimme lupien myöntäjiltä ja lupa-asiantuntijoilta vastauksia Törmälän väitteisiin.
1. Lupakikkailu jatkuu edelleen
Törmälän mielestä on epäreilua se, pohjoisessa valtion mailla metsästää täysin luvallisesti sellaisia seurueita, joiden metsästäjillä on olemassa hirvenmetsästysmahdollisuus omallakin asuinpaikkakunnalla.
– Nämä pyytäjät eivät välttämättä ole mukana missään ampujaluettelossa, joita vaaditaan muun muassa aluelupahakemuksessa tai Riistakeskuksen lupahaussa, Törmälä jatkaa.
Tämä on mahdollista silloin, kun pyyntilupaa haetaan pinta-alaperusteisesti yksityismaille. Näissä hakemuksissa listoilla on oltava nimettynä hakijan lisäksi vain tarpeelliset metsästyksenjohtajat.
Suomen riistakeskuksen lupahallintopäällikkö Antti Siira vahvistaa sen, että lain perusteella nimilistaa ei voida vaatia yksityisseuroilta, jotka hakevat pyyntilupaa vain yksityismaille.
– Yksityismaiden lupatuotto perustuu hakijoille hyväksyttävien maapinta-alojen osuuksiin ja osin hirvien aiheuttamien vahinkoihin. Eli yksityismaiden pyyntilupia ei myönnetä ampujaperusteisesti, Siira vastaa.
Törmälä esittää lakiin muutosta.
– Kaikkien henkilöiden on rekisteröidyttävä Oma riistaan ja siihen seuraan tai seurueeseen, missä aikovat metsästää hirviä kunakin vuonna. Se lista on sitten lopullinen ja metsään voivat mennä listoilla olevat. Silloin päällekkäisyydet jäävät pois.
2. Pienet porukat jäävät isojen seurojen jalkoihin
Törmälän mielestä epäkohta on se, että suuret seurat ja yhteislupahakijat saavat kohtuuttomasti etua suhteessa pieniin seurueisiin. Isot saavat hakemustensa perusteella laajemman alueen valtion metsätysmailta kuin pienet seurueet.
Yksinkertaistetusti kyse on siitä, että pieni seurue joutuu tyytymään yhteen lohkoon eli yhteen alueeseen kunnassa. Sen sijaan suuri seurue voi hakea montaa lohkoa ja saada luvat vaikkapa koko kunnan alueelle. Suuri seurue voi keskittää pyynnin parhaille hirvimaille, kun pieni seurue voi joutua tyytymään huonoonkin alueeseen.
Törmälä pitää epäkohtana myös sitä, että seurat voivat metsästää yksityismaille myönnetyt hirvet valtion mailta.
Miksi näin on?
Valtion maiden hirvenmetsästyksen alueluvista päättää Metsähallitus, jonka tehtävä on tarjota metsästysmahdollisuuksia valtion mailla. Metsähallituksen ylitarkastajan Ahti Putaalan mukaan Metsähallitukselle vapaa metsästysoikeus on ohjaava tekijä hirvenpyynnin aluelupia jaettaessa.
– Pyrimme kunnioittamaan tätä oikeutta aluelupien myöntämisessä paikallisten metsästysseurojen sekä seurueiden osalta, jotka hakevat pyyntilupaa myös kotikuntansa valtion maille, vaikka heillä olisi käytössään myös yksityismaita.
Eli Metsähallitus ja Riistakeskus eivät pidä maanomistusta rankaisevana tekijänä, vaan valtion maat ovat yhtä lailla kaikkien käytettävissä.
– Silloin, kun ei ole tarpeen rajata metsästysmahdollisuuksia Metsähallituksen kiintiöpäätöksen puitteissa, voidaan aluelupa parhaimmillaan antaa kaikille alueen hakijoille.
Suurilla yhteislupahakijoilla ja seuroilla voi lisäksi olla yksityismaita useilla riistanhoitoyhdistyksen asettamilla lohkoilla. Tämä antaa mahdollisuuden metsästää myös niiden lohkojen valtion mailla.
Moni tulkitsee lakia niin, että valtion maille pääsevät ensisijassa ne, joilla ei ole muuta metsästysmahdollisuutta.
Lupahallintopäällikkö Antti Siiran mukaan näin tiukkoja rajauksia ei ole olemassa.
– ”Etusija” tai ”kiinnittää huomiota” eivät oikeuskäytännön perusteella tarkoita sitä, että valtion mailla saisi metsästää vain ja ainoastaan muuta metsästysmahdollisuutta vailla olevat metsästäjät ja tai vapaan metsästysoikeuden omaavat metsästäjät, Siira selittää.
3. Pienille seurueille ei anneta alueiden osalta valinnanvaraa
Suuret luvanhakijat voivat hakea hirvenpyyntilupaa jopa useamman riistanhoitoyhdistyksen ja kunnan alueelle.
Mikko Törmälän mielestä ongelma on se, ettei pieni seurue voi hakea lupaa sinne, mihin se haluaisi. Sen sijaan isot luvanhakijat saavat hakea lupaa jopa useamman riistanhoitoyhdistyksen tai kunnan alueelle.
Lapin riistapäällikön Sami Tossavaisen mukaan joissakin tapauksissa Riistakeskuksen myöntämä hirvilupapäätös voi olla useamman riistanhoitoyhdistyksen alueelle, mutta sille on oltava peruste.
– Lapin alueella on sellaisia hakijoita, joilla on yksityismaita useamman kunnan alueella. Näissä tapauksissa lupapäätös voi olla useamman kunnan alueelle, Tossavainen kertoo.
Hakijalla on kuitenkin oltava metsästykseen sopiva yhtenäinen, vähintään 1000 hehtaarin alue.
Ylitarkastaja Ahti Putaala puolestaan ei pidä mahdollisena alueluvan hakemista usean kunnan alueelle. Luvan saa vain sen kunnan alueelle, missä hakijoista pääosa on paikkakuntalaisia.
4. Ampujavaatimus suosii suuria seuroja
Törmälän mielestä pienempiä seurueita ei kohdella samanarvoisesti kuin suuria lupahakijoita, koska metsästysalueita jaetaan muun muassa ampujavaatimusten osalta.
Lapissa ampujasääntö edellyttää vähintään kymmentä metsästäjää, jotka eivät metsästä muualla kuluvana metsästysvuonna. Näistä kuuden metsästäjän on oltava sellaisia, jotka eivät kuulu muuhun seuraan tai seurueeseen.
Törmälän mielestä tällainen ampujasääntö on kohtuuton pienempiä seurueita kohtaan. Isoissa seuroissa on harvoin ongelmaa täyttää tätä vaatimusta, kun taas pienillä seurueilla ehdon täyttäminen voi olla vaikeaa.
Riistapäällikkö Sami Tossavaisen mielestä epäkohtaa ei ole, koska laki on kaikille sama.
– Onpa sitten hakijana rekisteröitynyt yhdistys tai yksityishenkilö tai yhteislupa, jossa hakijana on hallinnollinen haltija, niin kaikkia näitä käsitellään lähtökohtaisesti aina yhdenvertaisesti. Vähimmäisampujasääntö koskettaa kaikkia luvan hakijoita, jotka valtion maille pyyntilupia hakevat, Tossavainen sanoo.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun Yle Tunnuksella 2.10. kello 23 saakka.
Lue myös:
Koirien aiheuttamia porovahinkoja tapahtuu eniten metsästysaikaan – opetettuna hirvikoirakin jättää poron rauhaan
Metsän kuningas houkuttelee turistit safaribussiin keskelle ei-mitään – harva suomalainen ymmärtää, kuinka himottu bongauskohde hirvi on
