Finland
This article was added by the user Anna. TheWorldNews is not responsible for the content of the platform.

Historia | Cheerleading on Suomessa tyttöjen ja naisten harrastus, mutta Yhdysvalloissa siitä ovat innostuneet myös miehet – presidenttejä myöten

Useita Yhdysvaltojen presidenttejä yhdistää yllättävä nuoruudenharrastus: cheerleading.

George W. Bush opiskeli isänsä tavoin Yalessa ja osallistui yliopistourheiluun.

Hurraa! Viime viikonloppuna Suomi menestyi cheerleadingin maailmanmestaruuskisoissa upeasti. Tuli peräti neljä mitalia, joista kaksi kultaista. Se todistaa, että kuulumme lajin mahtimaihin.

Tosin harrastajakunta on jäänyt Suomessa varsin yksipuoliseksi. Kyse on leimallisesti tyttöjen ja naisten lajista.

Synnyinmaassa Yhdysvalloissa kyse on presidenttien lajista. Heistä ainakin viidellä on cheerleadertausta.

Franklin D. Roosevelt muistetaan miehenä, joka johti Amerikan läpi kovien aikojen: 1930-luvun laman ja toisen maailmansodan. Ennen sitä hän oli kannustanut Harvardin yliopiston jalkapallojoukkuetta läpi kovien otteluiden.

Dwight D. Eisenhower oli paitsi 1950-luvun arvostettu presidentti, myös viiden tähden kenraali, joka oli palvellut armeijaa molemmissa maailmansodissa. Ennen sitä hän oli palvellut sotilasakatemia West Pointin cheerleaderjoukkuetta.

1980-luvun presidentti Ronald Reagan tunnettiin jyrkkänä oikeistokonservatiivina, joka kannatti kovaa talouspolitiikkaa. Ennen sitä hän oli kannattanut Eurekan opiskelijaurheilijoita cheerleaderina.

George H. W. Bush muistetaan parhaiten Yhdysvaltojen viemisestä Persianlahden sotaan 1990-luvun alussa. Ennen sitä hän oli vienyt pienen osan katsomon huomiosta Yalen yliopiston cheerleaderina.

George W. Bush seurasi 2000-luvulla isänsä jalanjälkiä ensin presidentiksi ja sitten uudelle sotaretkelle Irakiin. Ennen sitä hän oli seurannut isänsä jalanjälkiä Yalen yliopistourheilussa.

Selitys presidenttien lajivalintaan löytyy historiasta. Aikoinaan cheerleading näytti aivan toiselta kuin nyt.

Alkunsa se sai eräästä amerikkalaisesta jalkapallo-ottelusta. Vuonna 1898 Minnesotan yliopistojoukkueella meni kehnosti. Otteluita riivasi jatkuvasti kurja sää, ja kapteenikin oli loukkaantunut.

Opiskelija Johnny Campbell päätti kohottaa tunnelmaa. Hän tarttui megafoniin ja huudatti yleisöä improvisoidulla hurrauksella.

Minnesota voitti. Kaupan päälle Campbell tuli keksineeksi cheerleadingin.

Aluksi harrastajat olivat usein muiden lajien urheilijoita, jotka kannustivat yliopistotovereitaan. Cheerleading oli nimenomaan miehekästä meuhkaamista, yleisön äänekästä johtamista.

Rooli oli ihailtu. Melkein yhtä arvostettu kuin joukkueiden tähtipelaajilla.

Kun yliopistoihin sitten alettiin hyväksyä yhä enemmän naisia, ilmaantui heitä myös cheerleadingjoukkueisiin. Moni kylläkin piti sitä outona, epänaisellisena.

Tilanteen muutti toinen maailmansota. Kun nuoret miehet lähtivät sotimaan, jäi fanien johtaminen naisten harteille.

Niihin aikoihin joukko Kilgoren collegen opiskelijoita jäi kiinni juopottelusta parkkipaikalla jalkapallo-ottelun puoliajalla. Cheerleaderit määrättiin kehittämään ohjelmaa, joka pitäisi yleisön aloillaan myös tauolla.

Heistä tuli katsomon johtajien sijaan katsomon viihdyttäjiä.

Pian lähes kaikki cheerleaderit olivat naisia. Samalla ulkonäkö korostui. Muodostui stereotypia puolipukeisista tanssijoista, jotka keimailevat kentän laidalla sivuroolissa, miehiä tukemassa.

Siitä mielikuvasta laji kärsii yhä. Kilpacheerleading on nimittäin aivan erilaista.

1980-luvulla harrastuksesta alkoi kehittyä rankkaa urheilua, joka siirtyi kentän laidalta huomion keskipisteeksi. Maailmanmestaruuskisoja alettiin järjestää tällä vuosituhannella.

Kilpailullisuus alkoi kiinnostaa miehiäkin. Yhdysvalloissa heitä on nyt yliopistojen cheerleadereista noin puolet. Suomessa heitä on harrastajista vain pari prosenttia, vaikka laji sopisi aivan mainiosti kaikille sukupuolille.

Suoritukset tosin ovat äärimmäisen vaativia, vaarallisiakin. Niihin kuuluu korkeita hyppyjä, nostoja, heittoja, ihmispyramideja ja muuta näyttävää akrobatiaa. Tarvitaan roppakaupalla voimaa, uskallusta ja kykyä saumattomaan yhteistyöhön.

Siinäpä mainioita ominaisuuksia vaikka kokonaisten valtioiden johtajille.