Seuraavat isot päätökset EU:ssa tehdään siitä, miten yhdessä vastataan maakaasun hinnan moninkertaistumiseen, kirjoittaa HS:n Brysselin-kirjeenvaihtaja Teija Sutinen analyysissään.
Hollannin pääministeri Mark Rutte (vas.), Saksan liittokansleri Olaf Scholz (selin) ja Ranskan presidentti Emmanuel Macron keskustelivat perjantaina Prahassa epävirallisen huippukokouksen yhteydessä. Kuva: Ludovic Marin / AFP
Teija Sutinen HS
Praha
Venäjän liikekannallepano, Nord Stream -kaasuputkien räjähdykset ja Vladimir Putinin uhkailu käyttää ydinasetta – kukaan ei EU:ssa odottanutkaan tästä syksystä helppoa, mutta sen alku on synkkääkin synkempi.
Päällä on nyt monta kriisiä yhtä aikaa sodan lisäksi: energian hinnat, kiihtyvä inflaatio, taantuman uhka.
EU:n oli pakko reagoida, kun Putin kiihdytti sotaa. Reagointi tehtiin uusilla pakotteilla ja lupaamalla lisää apua Ukrainalle.
Mitä seuraavaksi? EU ja Nato eivät ole halunneet vastatoimillaan eskaloida tilannetta, mutta entä jos Putin käyttää ydinasetta – miten siihen reagoitaisiin?
Unkarin pääministeri Viktor Orbán, Slovakian pääministeri Eduard Heger, Suomen pääministeri Sanna Marin ja Viron pääministeri Kaja Kallas Prahan linnassa perjantaina. Kuva: DAVID W CERNY / Reuters
Julkisessa puheessa EU on Ukrainan tukena järkähtämättä, mutta huoli sodan lisäkierroksista painaa.
Yhdysvaltain presidentti Joe Biden puki torstai-iltana New Yorkissa sanoiksi sen, mikä epäilemättä pyörii myös eurooppalaisten mielessä: mikä olisi nurkkaan ajetun Putinin ”off-ramp”, poispääsytie?
Pääministeri Sanna Marinin (sd) terävä kuitti, jonka mukaan Venäjän poispääsytie konfliktista on lähteä Ukrainasta, on se mitä EU:ssa julkisuudessa toistetaan ja mikä ainakin suomalaisittain on ainoa hyväksyttävä vaihtoehto.
Lue lisää: Marinin kommentti Bidenille leviää somessa: ”Tie ulos konfliktista on se, että Venäjä lähtee Ukrainasta”
Mutta johtajien vastuulla on pohtia kaikkia vaihtoehtoja ja kaikkia mahdollisia sodan kehityskulkuja.
Taustalla painaa huoli Ukrainasta, mutta myös eurooppalaisten kansalaisten resilienssistä, kestokyvystä. Sodasta on ennustettu pitkää, ja sen hinnasta on nähty vasta alku. Suurimman hinnan on maksanut Ukraina.
Kuten Marin kokouksen päätteeksi sanoi: jos sota on kauempana omista rajoista, Bidenin ajattelulle ja vastaavalle eurooppalaiselle ajattelulle on enemmän sijaa. Kysymys kuuluu, voiko kestokyvyn horjuminen tehdä tästä ajattelusta valtavirtaa Venäjän rajanaapureiden varoituksista huolimatta.
EU-maiden epävirallisen huippukokouksen pääaiheena oli energia, etenkin kaasu. Prahan kokous oli petausta lokakuun lopussa olevalle varsinaiselle huippukokoukselle, jolta odotetaan päätöksiä.
Suomen vinkkelistä kaasuhuolet voivat tuntua etäisiltä, koska Suomessa venäläiskaasun tulo loppui kuin seinään, ja siihen sopeuduttiin suhteellisten pienten käyttömäärien ansiosta.
Euroopassa kaasu sen sijaan on kaiken keskiössä, ja sen hinta vaikuttaa myös Suomen sähkön hintaan.
Kaasun käyttöä on viime vuoden aikana onnistuttu Euroopassa vähentämään, mutta irti siitä ei ole päästy. Nyt sen hintaa pitäisi saada alas nimenomaan ihmisten sietokyvyn näkökulmasta.
Tänä talvena Keski-Euroopalle tuiki tärkeät kaasuvarastot on saatu haalittua täyteen, mutta kuten kansainvälisen energiajärjestön IEA:n pääjohtaja Fatih Birol sanoi Helsingissä keskiviikkona, vaikeat ajat ovat vasta edessä.
Lue lisää: IEA:n pääjohtaja: Energiakriisi kestää ainakin kevääseen 2024 saakka, ja kriisi voi vielä pahentua
Talven jälkeen varastoissa on kolmannes kaasua jäljellä, ja uusi on ostettava muualta kuin Venäjältä.
Toinen huoli kumpuaa tulevasta kaasukilpajuoksusta. Pelkona on, että EU-maat kilpailevat keskenään nesteytetystä maakaasusta lng:stä, ja isot maat kahmivat markkinoilta parhaat sopimukset. Koronarokotteissa EU onnistui välttämään kilpajuoksun, mutta yhteisistä kaasuostoista sopiminen näyttää olevan vaikeampaa.
Lisäksi jo nyt valtiot leipovat miljardiluokan energiatukipaketteja kotitalouksille ja yrityksille. Kaikilla mailla ei ole varaa sellaisiin mittaluokkiin kuin esimerkiksi Saksalla.
Tästä voi syntyä maiden välille vakaviakin ristiriitoja, jotka hyödyttävät vain Venäjää. Siksi EU-maiden pitäisi pystyä sopimaan nyt yhdessä asioista, joista ei ole ennen sovittu yhdessä.
Toiveikkuutta herää siitä, että Venäjää vastaan suunnattu kahdeksas pakotepaketti saatiin jäsenmaista läpi niin vauhdikkaasti, että siitä neuvotelleita diplomaattejakin hämmästytti.
EU:n yhtenäisyyttä on testattu kerta toisensa jälkeen helmikuusta lähtien, mutta testit on aina läpäisty, välillä rimaa hipoen. Se on iso saavutus sodan keskellä.
