Puolueet ovat asettaneet monia reunaehtoja hallitukseen osallistumiselle. HS käy läpi mahdolliset hallituspohjat.
Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra, Sdp:n Sanna Marin, kokoomuksen Petteri Orpo, keskustan Annika Saarikko ja Rkp:n Anna-Maja Henriksson kuvattiin HS:n vaalitentissä tiistaina Helsingissä. Kuva: Alessandro Rampazzo / AFP
Robert Sundman HS
Sunnuntain eduskuntavaalien jälkeen alkaa Suomen seuraavan hallituksen muodostaminen.
Pääministeri tullee joko kokoomuksesta, perussuomalaisista tai Sdp:stä, jotka ovat kannatuskyselyiden kärjessä isolla etumatkalla seuraavina tuleviin puolueisiin. Näiden kolmen kannatus on kuitenkin niin lähellä toisiaan, että on mahdotonta sanoa, mikä niistä voittaa.
Vaalikeskustelujen tuoksinassa puolueet ovat määritelleet erilaisia reunaehtoja hallitukseen osallistumiselle.
Keskustan Annika Saarikko ja vihreiden Maria Ohisalo ovat arvioineet, ettei heidän puolueillaan olisi asiaa hallitukseen näillä kannatusluvuilla. Saarikko on lisäksi todennut, ettei keskusta voisi jatkaa nykyisellä hallituspohjalla.
Ohisalo, Sdp:n Sanna Marin ja vasemmistoliiton Li Andersson taas ovat todenneet, ettei heidän johtamilleen joukkueille maistu yhteistyö perussuomalaisten kanssa.
Lue lisää: Saarikko: Nykyinen hallituspohja ei voi jatkaa vaalien jälkeen
Lue lisää: Ohisalo Iltalehdelle: Vihreillä ei asiaa hallitukseen nykyisellä kannatuksella
Lue lisää: Kolme puoluetta torjui hallitukseen menon perussuomalaisten kanssa
Useat puheenjohtajat ovat tuoneet pöytään myös erilaisia neuvottelutavoitteita ja jopa kynnyskysymyksiä, joista ne haluaisivat pitää kiinni.
HS käy näiden reunaehtojen pohjalta läpi mahdollisia hallituspohjia sekä niihin mahdollisesti osallistuvien puolueiden välisiä kiistakysymyksiä.
Arviot siitä, saavuttaisivatko nämä hallituspohjat enemmistön eduskuntaan, on tehty vaaleja edeltävien kannatuskyselyiden perusteella.
Perusporvarihallitus rakentuisi Petteri Orpon johtaman kokoomuksen ja Riikka Purran johtaman perussuomalaisten ympärille. Kuva: Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva
Perusporvarihallitus
Perussuomalaisten ja kokoomuksen yhteistyölle rakentuva hallituspohja olisi ainoa, joka mahdollistaisi perussuomalaisille pääsyn hallitusvaltaan ilman, että kukaan joutuu syömään sanojaan sopivista ja epäsopivista hallituskumppaneista.
Tähän hallitukseen vaadittaisiin eduskunnan enemmistön takaamiseksi mukaan todennäköisesti myös keskusta.
Pienempien puolueiden, kuten kristillisdemokraattien, osallistuminen olisi mahdollista. Rkp on epävarmempi: puolueen puheenjohtajan Anna-Maja Henrikssonin mukaan Rkp ei lähde hallitukseen, joka tekee ”perussuomalaista politiikkaa”.
Hieman puolueiden paikkamääristä riippuen keskusta saattaisi nousta ratkaisevaan rooliin tämänkaltaisen hallituksen muodostamisessa.
Tässä tapauksessa voi siis olla, että keskusta pyytäisi ja saisi jälleen kaiken, mitä haluaa. Vain näin se voisi nousta hallitukseen nykyisellä kannatuksellaan. Se ei silti ole takuu puolueen tyytyväisyydelle. Saarikolla on kuitenkin ollut halua reivata puolueensa talouslinjaa oikeammalle keskusta-vasemmistolaisen kauden jälkeen, ja tässä pohjassa se onnistuisi.
Mikäli perussuomalaiset olisi suurin puolue, tämä itsessään todennäköisesti hiertäisi kokoomusta. Petteri Orpoa tuskin houkuttaa lähteä Riikka Purran valtiovarainministeriksi, ja Purra taas on todennut, ettei voittajana aio lähteä hallitukseen kakkospuolueeksi.
Käytännössä kokoomus voisi yrittää kiepsauttaa itsensä hallitustunnustelijaksi joko suoraan tai vaihtoehtoisesti niin, että perussuomalaisten annettaisiin aluksi yrittää ja epäonnistua. Kokoomuksella on kilpailuvalttinaan aina se, ettei se ole sulkenut pois yhteistyötä myöskään Sdp:n kanssa.
Mistä neuvotteluissa esimerkiksi väännettäisiin?
ILMASTO. Kokoomukselle Suomen hiilineutraalius vuoteen 2035 mennessä on kynnyskysymys, sanoi varapuheenjohtaja Elina Valtonen Kauppalehdelle. Perussuomalaisia tavoite ei miellytä. Toisaalta tavoite on vain tavoite – toimien tasolla tämä hallituspohja saattaisi löytää yhteisiäkin näkemyksiä.
Esimerkiksi HS:n tiistaisessa vaalitentissä kokoomuksen, perussuomalaisten ja keskustan puheenjohtajat tuntuivat olevan samoilla linjoilla metsistä ja komppasivat yhdessä Maailman ilmatieteen järjestön pääsihteerin Petteri Taalaksen lausuntoja, joiden mukaan Suomessa painotetaan liikaa metsien hiilinielujen merkitystä.
Energiapoliittiset ulostulot antavat ymmärtää, että sekä kokoomukselle että perussuomalaisille maistuu lisäydinvoima. Perussuomalaisten toive tuuli- ja aurinkovoimaloiden luvituksen tiukentamisesta sen sijaan tuskin on kokoomukselle läpihuutojuttu.
Talous. Kokoomuksen kynnyskysymys on kuuden miljardin euron leikkaukset seuraavalla hallituskaudella. Myös perussuomalaiset on vaatinut sopeutuksia, mutta kohteista voi syntyä erimielisyyksiä. HS:n tentissä Orpo näytti tukevan kehitysyhteistyön leikkauksia, joita perussuomalaiset tavoittelee. Kokoomuksen leikkauslistalta löytyvät myös julkisen hallinnon tehostamistoimet, jotka kyllä käyvät perussuomalaisille.
Lue lisää: Saisitko kokoon kuuden miljardin säästöt? Kokeile HS:n erikoisartikkelissa, mitä menoja leikkaisit ja mitä veroja kiristäisit
Maahanmuutto. Perussuomalaisten julkilausuttu kynnyskysymys on maahanmuuttopolitiikan tiukentaminen. Kokoomus ajaa luopumista ulkomaisen työvoiman saatavuusharkinnasta, mitä perussuomalaiset taas kannattaa. Toisaalta kokoomus on vaatinut viimeksi maaliskuussa tiukennuksia kotouttamispolitiikkaan esimerkiksi työnhakua ja työn vastaanottamista koskevien velvoitteiden osalta.
EU. Perussuomalaisten pitkän aikavälin tavoitteena on edelleen EU-ero, mikä hiertää kokoomusta. Toisaalta Purra on todennut, ettei tavoitetta juuri nyt edistetä.
Sanna Marinin johtama Sdp ja Petteri Orpon johtama kokoomus olisivat sinipunahallituksen selkäranka. Kuva: Alessandro Rampazzo / AFP
Sinipunahallitus
Tämä hallitus rakentuisi kokoomuksen ja Sdp:n yhteistyön varaan, mutta enemmistön takaamiseksi vaatisi todennäköisesti mukaan myös vihreät – ja ehkä myös Rkp:n, jotta enemmistö ei olisi esimerkiksi vain yhden tai parin kansanedustajan varassa.
Vasemmistoliitto on osallistunut aiemmin ”sateenkaarihallituksiin”, mutta karsastaa yhteistyötä kokoomuksen kanssa. Myös kokoomus todennäköisesti karsastaisi sitä, että olisi samassa hallituksessa ”yksin” koko vasemmiston kanssa.
Sdp:lle voisi olla kova pala jättää vasemmistoliitto ulkopuolelle, mutta toisaalta niinkin on käynyt 2000-luvulla.
Vihreillä saattaisi olla pohjan muodostumisessa ratkaiseva rooli, ja ohjelmaan pitäisi saada jotain merkittävää, jotta Ohisalon ”ei tällä kannatuksella”-lausunnon voisi syödä.
Toisaalta tämä hallitus saattaisi estää keskustan pääsyn hallitusvaltaan. Vihreille saattaisi aueta latu tehdä sellaisia ympäristö- ja ilmastotoimia, joista on toistaiseksi käyty kovin vääntö keskustan kanssa.
Mistä neuvotteluissa esimerkiksi väännettäisiin?
Ennen kaikkea Talous. Kokoomuksen leikkauslistojen haukkuminen on ollut Sdp:n vaalikampanjan kovin ydin – ja juuri tämän leikkaustason kokoomus on asettanut kynnyskysymyksekseen. Koulutuksen ulkopuolelle jättämisestä saattaisi löytyä yhteinen näkemys, muu vaatisi kovaa työtä.
Jos tahtoa olisi riittävästi, pitkän väännön jälkeen ratkaisun avaimet löytyisivät todennäköisesti jollakin yhdistelmällä, jossa olisi leikkauksia, ehkä vähän veronkorotuksia ja kaikista eniten ”talouskasvu-” tai ”rakennetoimia”, joiden todellinen vaikutus jää mysteeriksi.
Annika Saarikon johtama keskusta, Petteri Orpon johtama kokoomus ja Sanna Marinin johtama Sdp voisivat muodostaa ”vanhojen puolueiden” hallituksen. Kuva: Alessandro Rampazzo / AFP
Vanhojen puolueiden hallitus
Tämä hallitus pitäisi sisällään kokoomuksen, Sdp:n ja keskustan. Tällaista pohjaa on testattu viimeksi 1950-luvulla, jolloin hallitusten rooli oli toisenlainen ja keskusta vielä Maalaisliitto. Tätä voisi pitää siis suomalaisessa nykypolitiikassa kummajaisena, mutta ei ehkä silti sulana mahdottomuutena.
Muodostamisen taustalla voisi olla jonkinlainen ajatus ”vaikeiden aikojen” hallituksesta, jossa mukana ovat perinteiset valtionhoitajapuolueet. Ongelmana olisi, että oppositiossa olisi runsaasti puolueita, joille jokaisen hallituspuolueen kannatusta todennäköisesti valuisi.
Keskustaa kismittäisi se, että se olisi kokoomusta ja Sdp:tä pienempi. ”Kaupunkilaisten puolueiden” kanssa voisi olla vaikeaa löytää yhteistä maaperää, kun sinipunarintamalla pelottelu on keskustalaisten verissä.
Sdp:lle pohja olisi talouspoliittisessa mielessä vaikea, koska keskustalla on selvästi pyrkimystä tehdä seuraavaksi oikeistolaisempaa talouspolitiikkaa.
Muita hallituspohjia
Uusi punamulta eli nykyinen hallituspohja, johon osallistuisivat Sdp, keskusta, vihreät, vasemmistoliitto ja Rkp. Vaatisi aikamoisen taikatempun, että keskusta lähtisi tähän pohjaan uudestaan juuri, kun Annika Saarikko on vannottanut, ettei niin käy. Vääntö jatkuisi vihreiden kanssa seuraavat neljä vuotta, mikä ei miellyttäisi myöskään heitä. Sdp:lle ja vasemmistoliitolle mieluinen ja jälkimmäiselle todennäköisesti myös ainoa vaihtoehto.
”Peruspuna” eli Sdp:n ja perussuomalaisten hallitus vaatisi mukaan myös muita puolueita. Epätodennäköinen puolueiden nykyisten suhteiden ja ennen vaaleja tehtyjen paalutusten vuoksi. Ulkomaisen työvoiman tarveharkinnasta kiinni pitäminen tuskin riittäisi ainoaksi ideologiseksi liimaksi.
Vähemmistöhallitus vaatisi poliittisen kulttuurin muutoksen eli käytännössä uutta ajattelua siitä, mitä hallitusohjelmaan kirjataan ja millainen olisi jatkuvan neuvottelemisen prosessi, jossa mukana olisivat sekä hallitus että kaikki eduskuntapuolueet. Eduskunnan rooli korostuisi.
