Turkki päästi vihdoin Suomen Nato-ovesta. Viivytyksellään se on saanut keskeisimmälle turvallisuushuolelleen laajaa näkyvyyttä ja kuuntelijoita.
Presidentti Sauli Niinistö tapasi Turkin presidentin Recep Tayyip Erdoğanin Ankarassa. Kuva: Juhani Niiranen / HS
Elina Kervinen HS
Kuukausien odotuksen jälkeen Suomen Nato-tie sai torstaina kello 23.55 yhden päätöksen, kun Turkki ratifioi Suomen jäsenyyden viimeisenä Naton 30 jäsenmaasta.
Lue lisää: Turkin parlamentti hyväksyi Suomen jäsenyyden äänin 276–0
Päätös tarkoittaa, että Suomi voi olla täysjäsen Natossa parhaimmillaan päivien tai viikkojen kuluessa.
Turkille ja presidentti Recep Tayyip Erdoğanille Suomen jäsenyyden hyväksyminen ja presidentti Sauli Niinistön näkyvä vierailu Ankarassa tarjosivat keinon osoittaa Nato-kumppaneille, ettei Turkki ole pohjimmiltaan Naton laajenemista vastaan eikä se laula Venäjän lauluja.
Erityisesti Turkin ja suurimman Nato-maan Yhdysvaltojen suhteet ovat viime aikoina olleet kireät useista syistä. Nyt Turkki haluaa viestittää, että se seisoo liittolaistensa leirissä.
Mutta onko Turkki saavuttanut Nato-hidastelullaan mitään konkreettista?
Yksi vastaus voisi olla, että vain vähän.
Yhdysvallat ei ole ainakaan toistaiseksi luvannut Turkille sen kipeästi toivomia F-16-hävittäjiä, joiden on veikattu olevan yksi Turkin tavoitteista.
Yhdysvaltalaissenaattorit liittivät kaupat jäsenyyksien hyväksymiseen, ja Suomen päästäminen Nato-ovesta tuskin riittää. Nähtäväksi jää, muuttuuko linja, jos Ruotsikin pääsee piinasta.
Suomi ja Ruotsi eivät myöskään ole luovuttaneet Turkkiin sen toivomia lukuisia terrorismiepäiltyjä. Luovutuksia on käsitelty normaalissa oikeusprosessissa. Turkissa toki saatetaan toivoa, että Nato-keskustelu saa viranomaiset tarkastelemaan tapauksia tarkemmilla silmillä.
Turkin hallintoa kismittänee ainakin Ruotsin korkeimman oikeuden päätös olla luovuttamatta turkkilaista entistä toimittajaa Bülent Kenesiä. Erdoğan laittoi Kenesin kohdalla omaa arvovaltaansa peliin, kun hän nimesi tämän julkisesti Nato-prosessin yhteydessä Turkin toivomien luovutusten listalta.
Lue lisää: Korkein oikeus Ruotsissa hylkäsi Turkin pyynnön luovuttaa turkkilainen toimittaja
Samalla kysymys siitä, mitä Turkki on Nato-viivytyksellään saanut, on monimutkainen eikä tyhjene tiettyihin konkreettisiin toimiin.
Ratifiointien odotuttaminen on mitä ilmeisimmin ollut Turkille mahdollisuus hakea monenlaista erilaista huomiota ja hyötyä niin kansainvälispoliittisesti kuin sisäpoliittisestikin.
Perusteet ja tavoitteet ovat myös saattaneet matkan varrella vaihdella.
Selvänä voi pitää, että Turkki on saanut toiminnallaan ainakin yhden keskeisen hyödyn: sen merkittävin turvallisuushuoli, terrorismi, nousi hyvin laajasti esille sekä Nato-jäsenmaiden keskuudessa että kansainvälisesti mediassa.
Kun Suomi ja Ruotsi ilmoittivat jäsenyyshaluistaan viime keväänä, Nato oli päivittämässä strategiaansa ja kääntämässä fokustaan yhä selvemmin Venäjän uhan torjumiseen.
Turkin ja myös muiden Naton eteläisten jäsenmaiden näkökulmasta tärkein turvallisuushuoli, terrorismi, oli jäämässä hivenen sivummalle liittokunnassa.
Nyt Turkki on kuitenkin saanut omalle keskeiselle teemalleen jatkuvaa huomiota ja terrorisminäkemyksilleen kuuntelijoita. Erdoğan on lisäksi saanut näyttää kotiyleisölleen olevansa tiukka terrorismin torjunnassa.
Loppujen lopuksi Nato-kysymyksellä on silti tuskin ollut paljon merkitystä sisäpoliittisesti, arvioi turkkilaisen ajatushautomon Edamin johtaja Sinan Ülgen HS:lle torstaina. Asiaa on vaikeaa arvioida. Muut teemat kuten traaginen maanjäristys ovat kuitenkin jättäneet sen varjoonsa.
Suomessa, Ruotsissa ja Nato-maissa poliittisilla päättäjillä ja kansalaisilla on nyt joka tapauksessa entistä tuoreempana mielessä, mitä Turkin hallinto on mieltä Kurdistanin työväenpuolueen PKK:n, Syyrian kurdien taistelujärjestön YPG:n tai Gülen-liikkeen luonteesta.
Turkki pitää näitä kaikkia terroristijärjestöinä. EU:n ja Yhdysvaltojen näkemys on ollut, että vain PKK on.
Ja kun Suomi ja Ruotsi solmivat Turkin kanssa niin sanotun yhteisymmärrysasiakirjan Madridissa, ne sitoutuivat myös pidempään yhteistyöhön terrorismintorjunnassa. Turkki pitää sitä varmasti arvossa.
Suomi on korostanut, ettei Turkin kanssa allekirjoitettu asiakirja muuttanut Suomen suhtautumista terroristiorganisaatioihin tai edellyttänyt lakimuutoksia.
Nähtäväksi jää kuitenkin, miten paljon Turkki vastaisuudessa vetoaa dokumenttiin ja sen muotoiluihin eri yhteyksissä Natossa tai muutoin.
Jo heti asiakirjan allekirjoittamisen jälkeen oli selvää, että väljästi muotoiltua paperia voidaan tietyiltä osin tulkita hyvin eri tavoilla.
Lue lisää: HS kävi läpi Turkin, Suomen ja Ruotsin ”yhteisymmärrysasiakirjan”, tässä sen keskeinen sisältö
Konkreettisena myönnytyksenä Turkki on saanut läpi myös toiveensa liittyen asevientiin, kun Suomi ja Ruotsi ovat muuttaneet tulevan liittolaisuuden nimissä aiempaa linjaansa.
Suomessa on korostettu, että päätökset on tähänkin saakka tehty tapauskohtaisesti eikä asevientikieltoa ole ollut voimassa.
Uusien asevientilupien myöntäminen pantiin kuitenkin hyllylle vuonna 2019, kun Turkki oli hyökännyt Pohjois-Syyriaan. Nyt vientilupa on taas myönnetty siitä huolimatta, että Turkki on pitänyt esillä uuden maahyökkäyksen mahdollisuutta.
Ja eräänlaisena myönnytyksenä Turkille voi pitää sitäkin, miten varuillaan sen julkisen kritisoimisen suhteen näytetään ainakin nyt olevan. Tämän osoitti esimerkiksi Erdoğan-nukkea koskeva tapaus Helsingissä
Lue lisää: Helsingin poliisin takavarikoima Erdoğan-nukke muistuttaa suomettumisen vaaroista ja sananvapauden taipuisuudesta
Lue lisää: Muistio julki: Näin Poliisihallitus ohjeistaa puuttumaan nuken hirttämiseen mielenosoituksessa
Ruotsi – joka edelleen on Naton eteisessä Turkin ja Unkarin vuoksi – on Nato-prosessin aikana muuttanut lisäksi terrorismilainsäädäntöään suuntaan, joka miellyttää Turkkia. Se on muuttanut myös perustuslakiaan.
Lakimuutoksia oli tosin suunniteltu jo aiemmin, eikä niitä siis ole tehty vain Turkin vaatimusten takia.
Tahti tuskin olisi silti ollut Ruotsissa niin nopea kuin se on nyt ollut. Kiire on herättänyt Ruotsissa arvostelua.
Esimerkiksi tuorein laki, jolla aiotaan kieltää terroristiorganisaation toimintaan osallistuminen, vietiin valtiopäiville pikaisesti siitä huolimatta, että paikallinen lainsäädännön arviointineuvosto näki lakiesityksessä vakavia puutteita.
Sen mielestä on selvä riski, että laki vie kriminalisoinnin liian pitkälle eikä täytä rangaistuslainsäädännölle asetettavia selkeyden vaatimuksia.
Kyseisen lain on toivottu ratkaisevan Ruotsin Nato-jumin, kun sen on määrä tulla voimaan heinäkuun alussa.
Turkki tarkastelee lain voimaan saattamista ja soveltamista tarkasti, joten politiikoille sillä on ollut selvää välinearvoa.
Seuraavaksi huomio onkin siinä, miten Ruotsi saataisiin jäseneksi Naton Vilnan heinäkuiseen huippukokoukseen mennessä.
Paine Turkkia ja myös Unkaria kohtaan kasvaa Nato-kumppaneiden keskuudessa.
Mikään ei ole varmaa. Veikata voi silti, että diplomaatit viimeistelevät asian jonkinlaisella kaupanteolla ennen huippukokouksen välkkyviä salamavaloja.
Turkki saisi näyttäytyä Naton tahdin määrittelijänä ja liittolaisilleen suopeana. Nato taas saisi näyttäytyä yhtenäisenä sodan jyllätessä Euroopassa.
Tässä prosessissa Turkki saattaa vielä hyvinkin ehtiä puristamaan itselleen uusia hyötyjä.
