Presidentti Obaman hallinnossa työskennellyt asiantuntija Brad Roberts sanoo, että Suomelle on pienempi riski olla osana sotilasliitto Natoa myös ydinasevastakkainasettelujen aikana.
Ydinpelotteen asiantuntija Brad Roberts vieraili Helsingissä loppuviikolla tapaamassa turvallisuusasiantuntijoita ja kansanedustajia. Kuva: Jasmine Färling / HS
Ville Similä HS
Ydinaseen käyttämisen uhka Ukrainassa kasvaa, mutta on silti edelleen hyvin matala, sanoo yhdysvaltalainen ydinaseasiantuntija Brad Roberts HS:n haastattelussa.
Pahimmassa tapauksessa Venäjän presidentti Vladimir Putin voisi käyttää Ukrainassa taktista ydinasetta, Roberts sanoo, mutta ei pidä sitäkään todennäköisenä.
Roberts on toiminut muun muassa presidentti Barack Obaman hallinnossa puolustusministerin ydinase- ja ohjuspolitiikasta vastanneena korkeana virkamiehenä vuosina 2009–2013. Hän vieraili loppuviikosta Helsingissä tapaamassa kansanedustajia, toimittajia ja turvallisuusalan asiantuntijoita.
miten Roberts päätyy arvioonsa? Ensinnäkin pitää miettiä, miksi Putin haluaisi käyttää ydinasetta.
”Putin voisi käyttää ydinasetta Ukrainan kansan tahdon murtamiseen. Tämä olisi hyvin suuri riski”, Roberts sanoo.
Putin voisi esimerkiksi verrata tilannetta ainoaan kertaan historiassa, kun ydinasetta on käytetty. Yhdysvallat pommitti vuonna 1945 melkein kaikki Japanin suurimmat kaupungit maan tasalle, eikä Japani silti antautunut. Sitten se pudotti atomipommit Hiroshimaan ja Nagasakiin, ja Japani antautui heti.
Tilanne Ukrainassa on kuitenkin aivan vastakkainen. Japani oli jo polvillaan. Ukraina sen sijaan on voittamassa, ja sen puolustustahto on luja.
”Putinin pitäisi olla aivan varma, että ukrainalaiset toimivat niin kuin hän haluaa. Enkä usko, että hän voisi olla siitä varma. Ukraina on osoittanut lujaa taistelutahtoa”, Roberts sanoo.
Brad Roberts sanoo, ettei maailma ole lähelläkään Kuuban kriisin kaltaista tilannetta. Hänet kuvattiin Lasipalatsissa Helsingin keskustassa. Kuva: Jasmine Färling / HS
Toinen syy käyttää ydinasetta olisi se, että Putin näkisi Ukrainan osana suurempaa konfliktia lännen kanssa.
”Hän voisi ajatella, että yhden tai kahden ydinaseen käyttäminen Ukrainassa murtaisi Nato-maiden poliitikkojen tahdon ja painostaisi näitä myönnytyksiin.”
Jos Putin käyttäisi ydinasetta, syy olisi Robertsin mukaan todennäköisesti jälkimmäinen eli läntisten poliitikkojen painostaminen. ”Uskon, että riski on olemassa ja kasvava, mutta yhä pieni.”
Tässäkin tapauksessa Venäjän pitäisi olla varma, että länsi toimii kuten Putin haluaa. Mitä se edes olisi? Länsi voisi vastata monella tavalla.
Mikään ei takaa, että länsi edes vastaisi. Se voisikin olla Venäjälle pahin vaihtoehto.
”Jos lännen analyysi on se, että Venäjä on häviöllä, miksi se muuttaisi tilannetta? Annetaan vain Venäjän jatkaa häviämistä.”
Olennaista on se, ettei Venäjälle anneta varmuutta siitä, mitä seuraavaksi tehdään, Roberts sanoo.
Tämä selittää esimerkiksi presidentti Joe Bidenin maailmanloppupuheita. Biden sanoi torstaina, että ensimmäistä kertaa sitten Kuuban ohjuskriisin käsillä on tilanne, jossa jokin valtio – siis Venäjä – uhkaa suoraan ydinaseiden käyttämisellä.
”En usko, että on mahdollista käyttää taktista ydinasetta ja olla päätymättä maailmanloppuun”, Biden sanoi demokraattipuolueen kampanjatilaisuudessa New Yorkissa.
Tällaiset lausunnot ovat osa ydinpelotteen käyttämistä.
Roberts muistuttaa, että Yhdysvallat ja Nato ovat vastanneet Putinin ydinasevihjailuihin enimmäkseen hiljaisuudella. ”Mutta kenties Bidenin hallinnossa haluttiin varmistua siitä, ettei Putin laskisi väärin ja kuvittelisi, ettei Yhdysvallat vastaa ydinaseen käyttöön.”
Nyt Putinin pitää laskea esimerkiksi tällä tavalla: ”Mikä olisi toiminnan [ydinaseen käyttämisen] seuraus? Mikä olisi sen hinta? Mitkä ovat riskit? Ja mitkä ovat riskit siitä, että ei tehdä mitään?” Roberts kuvailee.
Nyt Biden lähetti viestin, että vaikka demokraattiset valtiot ovat usein riitaisia ja päättämättömiä, uhattuina ne ovat valmiita käyttämään paljon voimaa.
”Valkoinen talo pyrkii vaikuttamaan vihollisen laskelmaan näin. Ydinpelote edellyttää tällaista sapelinkalistelua ajoittain”, Roberts sanoo.
Bidenin mainitsema Kuuban kriisi alkoi tasan 60 vuotta sitten, lokakuussa 1962. Kahden viikon ajan Neuvostoliiton ydinkärjet lähestyivät Kuubaa eli iskuetäisyyttä Yhdysvaltoihin, kunnes perääntyivät.
”Emme ole lähelläkään sitä. Silloin oli tilanne, jossa mikä tahansa konflikti olisi saattanut laukaista suursodan Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välille.”
Kylmä sota on Robertsin mukaan huono vertaus, hyvässä ja pahassa. Suursodan uhka on paljon kauempana. Toisaalta esimerkiksi ydinasevaltioita on nyt paljon enemmän.
Suomessa keskustelu ydinaseista on lähes olematonta, vaikka Suomella on yli tuhat kilometriä yhteistä rajaa arvaamattoman ydinasevaltion kanssa.
Tilanne muuttuu lähivuosina, jos Suomi pääsee sotilasliitto Naton jäseneksi.
”Nato pysyy ydinaseliittona niin kauan kuin ydinaseita on olemassa” Roberts sanoo.
Suomi päätti hakea Natoon ilman varauksia, toisin sanoen myös Naton ydinasestrategian hyväksyen.
”Olisiko uhkien kasvaessa Suomelle parempi istua ydinsateenvarjon vieressä kuin sen alla? Kysymys on jo merkityksetön. Mutta mielestäni vastaus on ei ”, Roberts sanoo.
”Suuri ydinasekonflikti Euroopassa koskettaisi kaikkia joka tapauksessa. Oma näkökulmani on, että jos Natoon kohdistuu todellinen uhka, ydinasepelote toimisi. Ja siksi Suomen on parempi olla ydinasesateenvarjon alla kuin sen ulkopuolella.”
Robertsin mukaan yksi suurimmista Natoon liittymisen eduista on sen tuoma ydinpelote, jota ei muualta voi saada.
”Onko siinä riskejä? Totta kai on, ja teemme kaikkemme niiden pienentämiseksi. Ne ovat mielestäni pienempiä kuin riski olla ulkopuolella ydinvastakkainasettelun maailmassa.”
